Voit nähdä sen komeimman profiilin Aulangon luonnonpuiston läntisiltä rinteiltä – kaikessa rauhassa. Vilahduksen korean punaisesta linnasta taas saat silmiisi aina, kun matkustat junalla Hämeenlinnasta pohjoiseen tai pohjoisesta Hämeenlinnaan. Siellä se könöttää Vanajaveden rannalla, entisessä saaressa. Tätä nykyä linnaa ympäröivät keskiaikaiset puolustusrakennelmat eli vallihaudat. Ne entisöitiin alkuperäisasuun vuonna 1988 päättyneissä tuoreimmissa remonteissa. Noustessasi kaupungin suunnasta kohti linnaa pääset pian portin jälkeen astelemaan aidoille mukulakiville, joilla muurien sisällä olevat väylät on päällystetty.Lippukassa on oikealla, ja siellä asioituasi voit ensimmäiseksi hämmästellä kruununleipomoa oikealla. Sen yläkerrassa on turisteja palveleva kahvio. Seuraavaksi näet Vanajaveden ja sen takana junasillan ja Aulangon. Oikealla puolellasi on tykkitorni, johon myös pääsee sisään keskiaikaa aistimaan.

Hämeen linna sijaitsee runsaan kilometrin päässä Hämeenlinnan kaupungin keskustasta, Vanajaveden rannalla, vastapäätä Aulankoa. Alun perin saarelle rakennettu linna ympäröitiin 1770-80-luvuilla uusinta puolustustekniikkaa edustavalla vallihaudalla, joka yhdistettiin Vanajaveteen.

Päälinnaan saat astua pienehköstä ovesta, leipomoa vastapäätä. Tulet kaivohuoneeseen. Kaivo oli linnaa 1200-luvulla perustettaessa ensimmäisiä hankkeita ja kaivohuone tulevan linnan ensimmäisiä rakenteita. Mikäli linna joutuisi piiritetyksi, sen puolustajien veden tarve olisi turvattu peräti 12 metriä syvän kaivon ansiosta. Myös ruokaa osattiin ja ymmärrettiin varastoida. Hämeen linna ei ole kuitenkaan koskaan joutunut pitkään piiritykseen. Vihollisuuksia enteilivät linnan tuntumaan edenneet novgorodilaiset. Pahimmin kävi vuonna 1311, kun vihollinen poltti hirsisen esilinnan, mutta piiritettyään kolmen vuorokauden ajan kivilinnaa ja hävitettyään sekä ryöstettyään lähiseudun kylät, viljelykset ja karjan, novgorodilaiset vetäytyivät rannikolle ja purjehtivat kotiinsa. Novgorod toki oli kiinnostunut oman valtansa ja samalla oman ortodoksisen uskontonsa ulottamisesta Hämeeseen asti. Samaan aikaan Ruotsin kuninkaan ja katolisen kirkon ristiretkiksi kutsutut valtaustoimet nykyisen Suomen alueella etenivät aina Viipuriin asti.  Roomalaiskatolisen kirkon ja Ruotsin kuningaskunnan itäisimmäksi varustukseksi vuonna 1293 Viipuriin perustettu linna muutti Hämeen linnan strategisen merkityksen.   Se ei enää ollut rajalinna, eikä ehkä nimenomaan siksi ole koskaan joutunut varsinaisiin sotatoimiin. Silti se oli 1700-luvulle asti yksi sotilaallisesti vahvimmista Ruotsi-Suomen sisämaalinnoista.

Ylläty linnan sisäpihalla, jonne kaivohuoneesta astut. Mukulakivet kumpuilevat jalkojesi alla samalla kun näet 1200–1300-lukujen vaihteessa muuratut harmaakivilinnan seinät. Tuolloin vain ikkuna- ja oviaukkojen pielimuuraukset tehtiin tiilestä. Ja kun näitä yli 700 vuotta vanhoja rakenteita hämmästelet, niin mitä ihmettä – kuulet shamaanien musisointia.  Se kuuluu linnan sisäpihan keskelle pystytetystä rakennelmasta, taiteilija Tapani Kokon Pakanakirkosta.  Se liittyy ensi jouluun asti avoinna olevaan Suomen Kansallismuseon näyttelyyn Pyhät ja pakanat – ihmisyyden kuvia. Kuvittele seutu ennen kuin Ruotsin kuningas ja roomalaiskatolinen kirkko 1200-luvun lopulla tahtoivat alueet valtansa ja uskonsa alle. Vanajaveden kapeikon useilla saarilla oli varhaiskeskiaikaisen hämäläisväestön kalmistoja ja uhrilehtoja. Luonnonuskonnot hallitsivat. Ukko taisi olla ylijumala, Pellervot ja Tapiot apulaisiaan. Alueella oli myös kauppiaat ja ostajat yhdistäneitä markkinapaikkoja. Rauhaisaa eloa.  Pakanakirkossa saatat hetken ujua ääniin ja uskomuksiin, joita tuhansia vuosia oli seudulla uskottu. Mutta sitten tuli alueita hamuava ylivoimainen valloittaja, joka toi oman uskontonsa. Samoin tein valloittaja perusti valtansa vakuudeksi parhaalle paikalle linnan ja valtasi myös toiseksi houkuttelevimman saaren. Sinne rakennettiin linnan alainen Saaristen latokartano ja nyt siellä on – vuonna 1639 perustetun Hämeenlinnan kaupungin ydinkeskusta.

Vuonna 1614 kuningas Kustaa II Aadolfin vierailu jo rappeutumassa olleessa, mutta hänen käskystään taas kunnostetussa linnassa oli tärkeä tapaus. Huonetila, joka keskiajalla oli koristeltu maalauksin, nimettiin hänen käyntinsä kunniaksi Kuninkaansaliksi. 

Hämmästy kierroksellasi keskiaikaa elävöittävästä esinekokoelmasta, jonka linnaa hallinnoiva Kansallismuseo on asettanut saleihin nähtäville. On Hämeen kirkoissa olleita keskiaikaisia veistoksia, on puuveistoksia Neitsyt Mariasta ja Jeesus-lapsesta sekä myös osittain konservoituna yksi hienoimmista säilyneistä keskiajan esineistä, Someron alttarikaappi. Keskiaikaisten puuveistosten kanssa käyvät vuoropuhelua nykypäivän teokset, joita ovat luoneet taiteilijat Mia Hamari, Maija Helasvuo ja Tapani Kokko. He ovat tiivistäneet vuosisatojen historian viiteen teemaan: valta, ihmisen osa, kärsimys, lohtu ja rakkaus.  Tai voit eläytyä täysillä pukeutumalla linnassa tarjolla oleviin vaatteisiin, esimerkiksi pyhiinvaeltajaksi: päälle vain harmaa viitta, päähän leveälierinen hattu ja käteen kävelysauva. Ristiretkien ritariksi pukeutuminen ei sen sijaan ole mahdollista, mutta keskiajan haarniskoja saat ihastella Hämeen linnassa. Keskiaikaisella aseella kuitenkin pääset kokeilemaan tarkkuuttasi – nyt tosin näyttöruudulla digitaalisena.

Mieti, kuinka vallan linnakkeeksi rakennetun linnan piti kestää ulkoiset vihollisuudet, mutta myös olla alueensa hallintokeskus. Hämeen linnaan rakennettiin jo 1300-luvun alkupuolella alun perin kaksikerroksinen Kukkotorni – puolustuksen tarpeisiin.  Hämeen linnassa kulloisenkin hallitusvallan – Ruotsin tai Venäjän – edustajan sekä hänen alaistensa asunto oli muurien sisällä. Palvelusväen arvellaan tosin kylmimpinä talvina asuneen muurien ulkopuolella, läheisissä puurakennuksissa. Nykytaiteilijat erittelevät Hämeen linnan näyttelyssään vallan voimaksi, kunniaksi ja hyvän sekä pahan taisteluksi. Ajattele, kuinka täällä valta ja voima ovat olleet ehdottomia kaikki linnan yli 700 vuotta. Ja linna hallitsee edelleen – ainakin ulkoisesti – koko seutua. Nyt sitä suositaan juhlien pitopaikkana: häitä, syntymäpäiviä, perhetapahtumia. Yritykset ja yhdistykset kokoontuvat linnaan, ja myös valtiolliset juhlallisuudet ovat toisinaan ohjelmassa vaikkapa valtiovierailujen aikana. Juhla-aterioilla saatetaan nyt syödä kalaa ja juoda hienoja viinejä. Niin keskiajallakin linnan hallitsijoiden pidoissa.

Nyt Hämeen linnan varsinainen, linnan pihalle johtava sisäänkäynti on kaivohuoneen kautta. Todennäköisesti ensimmäisiä töitä 1200-luvulla linnassa oli 12 metriä syvän kaivon kaivaminen.

Linnan pihapiiristä löytyivät leivintupa, mallaspirtti, savustamo ja teurastamo. Aterioille palvelusväen keittiö valmisti sylttyä, makkaraa ja hapatettua pikkukalaa. Juomaksi tarjottiin eri laatuisia oluita.   Linna koki loisteliaimmat vaiheensa keskiajalla Ruotsin vaikutusvaltaisten Tottin, Sturen ja Possen sukujen hallinta-aikoina. Vuonna 1497 linna oli ehkä mahtavimmillaan, kun Sten Sture vanhempi sai kuninkaalta koko silloisen itäisen kuningaskunnan osan eli Suomen omaksi läänityksekseen. Kustaa Vaasan noustessa kuninkaaksi 1523 hän alkoi nopeasti ja tehokkaasti paikata valtakuntansa ankaraa rahapulaa verottamalla ankarasti kansaa myös Ruotsin valtakunnan itäosassa eli nykyisen Suomen alueella, myös Hämeessä. Linnasta tuli Kustaa Vaasan nimittämän voudin hallintokeskus, joka kiristi verotusta ja varmisti maksut perustetun, vakinaisen armeijan voimin. Linna pääsi rappeutumaan 1500-luvun loppupuolella, ja vasta vuonna 1606 linnanpäälliköksi tullut Erik Hare sai tehtäväkseen kunnostustyöt. Niitä vuonna 1614 katsomaan tullut kuningas Kustaa II Aadolf oli tyytyväinen näkemäänsä. Tämän vierailun kunniaksi vastaanottojen pitopaikkaa, suurta salia alettiin kutsua Kuninkaansaliksi. Suuren Pohjansodan (1700–21) aikana vuonna 1713 venäläiset ottivat linnan haltuunsa ilman vastarintaa. Uudenkaupungin rauhan jälkeen elokuussa 1721 venäläiset vetäytyivät Suomesta ja linna päätyi taas Ruotsin kruunulle. Jo vuonna 1741 Ruotsi aloitti jälleen sodan Venäjää vastaan.Kahinassa Hämeen linna antautui niin perusteellisesti, että linnasta ammuttiin ainoastaan kunnialaukaukset linnaan lähestyneen rykmentin komentajan kunniaksi.Tarjottiinpa hänelle myös juhlapäivällinen linnan ruotsalaisen komentajan kanssa.

Varsinaisiin sotatoimiin Hämeen linna ei siis koskaan joutunut. Viipurin linnan valmistuminen itäisimmäksi mahdin merkiksi vuonna 1293 ja Pähkinäsaaren rauha vuonna 1323 viimeistään vähensi kaukana uudesta rajasta sijainneen Hämeen linnan merkitystä vihollispelotteena ja Ruotsin kuninkaan vallan vahtina. Kuninkaallisista Hämeen linnassa ovat vierailleet  vuonna 1614 Kustaa II Aadolf, ja seuraavaksi vasta vuonna 1752 Aadolf Fredrik.  Kuningas Kustaa III saapui Hämeeseen kesällä 1775 mahtipontisen satapäisen seurueen kera ja asettui asumaan linnan komentajan huoneeseen.  Kustaa III kävi linnassa myös 1783, josta ovat muistona takorautaiset viirit linnan katolla. Hän oli innostunut sotilaittensa treeneistä ja kävi siksi läheisellä Parolan kentällä seuraamassa joukkojensa sulkeisharjoituksia ja muuta äkseerausta myös vuosina 1785 ja 1787. Viimeinen Hämeenlinnassa Ruotsin vallan aikana vieraillut kuningas oli Kustaa IV Aadolf. Venäjän tsaarit, Suomen suuriruhtinaat Aleksanteri I ja Aleksanteri II vierailivat Hämeenlinnassa 1800-luvulla, mutta kävivätkö myös linnassa? Siitä ei ole merkintöjä vierasohjelmissa.  

Linnaa rakennettaessa vihollisen ennakoitiin iskevän sen aikaisin asein kuten nuolin, lingoin sekä rynnäkkötikkain. Kun tuliaseet 1400-luvulla kehittyivät, nelikulmaisten tornien tilalle piti rakentaa pyöreitä, tulituksen paremmin kestäviä varustuksia.

Kun katselet linnan ylimmistä kerroksista, näet linnan varustusten valtaisien uudistamistöiden aikana vuosina 1777–84 aikana valmistuneet vallihaudat. Ne olivat uudenlaisen puolustusjärjestelmän mukaiset ja myös linnan uloimmat rakenteet. Linnassa oli vuosisatojen ajan ollut jokusia vankeja, joista useimmat noina aikoina odottivat kuolemantuomionsa täytäntöönpanoa.  Vuonna 1869 linnaan varustettiin kuritushuone sekä vuodesta 1881 lähtien Suomen suuriruhtinaskunnan ainoa naisvankila.          Linnan suojelusta keskusteltiin jo 1800-luvun puolessa välissä, mutta vankilatoiminta jatkui vuoteen 1953. Kehämuurirakennukset ja päiväselli jatkoivat naisvankilan käytössä aina vuoteen 1972 asti.  Hämeen linnassa vankeudessa olleiden naisten tarinat oloista ovat kauheita – linnassa vallitsi kosteus, kylmyys, koleus. Päälinna avattiin yli 20 vuoden restaurointitöiden jälkeen yleisölle vuonna 1979, ja koko linna-alue vuonna 1988. Silloin saatiin myös vuosina 1777–84 valmistuneet vallihaudat entisöityä. 

Teksti Hannu Koskela, kuvat Timo Pyykkö