Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

Apu

Suomen keskiaikaiset kivilinnat 1/6: Turun linna

Suomen keskiaikaiset kivilinnat 1/6: Turun linna

Ruotsi päätti 1280-luvulla ottaa Suomesta tiukan otteen. Isännän vallan ensimmäiseksi mahtimerkiksi varustettiin Aurajoen suulle harmaa kivilinna.
Teksti Hannu Koskela
Kuvat Timo Pyykkö

Kun lähestyt päiväristeilylläsi Turkua, nouse laivan kannelle ja näet ylvään linnan suoraan edessäsi, jääden hieman matkustajasataman taakse. Samaa reittiä, mutta ei koneiden, vaan purjeiden avittamilla aluksilla saapuivat Ruotsin kuninkaan miehet 1280-luvulla varustamaan linnaa Aurajoen suulle. Joen varrelta valittiin puolustuksellisesti paras paikka; kallioluoto, jolle aluksi päätettiin rakentaa suorakulmion muotoinen, korkeiden kivimuurien suojaama leirikastelliksi kutsuttu rakennelma. Roomalaiskatolista uskoa oli Ruotsista jo tuotu Suomeen juurtumaan, ensimmäinen ristiretki tehtiin vuonna 1155. Silloinkin tultiin Tukholmasta Varsinais-Suomeen eli tuolloin varsinaiseen Suomeen, Ruotsin itäiseen maakuntaan. Kirkon perässä seurasi kruunu – uusille tiluksille ja veronmaksajille oli tilaus. Ruotsin kuninkaana noihin aikoihin oli persoonallisesti nimetty Mauno Ladonlukko, ja kruunulla oli jo silloinkin ainainen rahan tarve.

Turun linna oli 1280-luvulta lähtien hallinnollinen sekä puolustuksellinen linna. Jykevän, korkean linnan sijainti kapean salmen päässä pienellä saarella oli monin tavoin hyvin edullinen.

Turun linnan esilinna valmistui nykyiseen muotoonsa 1500-luvun lopulla, ja sen pihamaan kautta kuljettiin siitä lähtien päälinnan puolelle. Olet tervetullut linnakierrokselle, tutustumaan historiaan, nauttimaan tarinoista. Linnaan astuessasi yllätyt ensin esilinnan pihan suuruutta, muista varoa askeleitasi pihan mukulakivillä. Portaat pääsisäänkäynnistä ovat korkeahkot, ovi pienenpuoleinen.  Aikanaan hyvässä mielessä saapuneet pääsivät sisään, mutta pahoissa aikeissa saapuvia saattoivat odottaa – jos he pääsivät linnan sisäosiin – askelten alta pettävät lautalattiat. Tulija joutui monen metrien pudotuksen jälkeen kuoppaan, ja sinne tupsahtaneiden tunkeilijoiden seuraksi saatettiin päästää pari sivutiloissa varronutta karhua. Eivätkä nämä otsot olleet kesytettyjä. Jos hyökkääjä kuitenkin lopulta pääsi hengissä sisään, linnan vallasväki pakeni ylimpiin kerroksiin. Niihin johtavat porraskäytävät oli tarkoituksella rakennettu alhaalta päin oikealle kaartuviksi. Näin oikeakätinen miekkamies ei voinut tehokkaasti käyttää asettaan, ja vastaavasti ylhäältä puolustavalle soturille miekan heilutus oli helpompaa.

Keskiaikainen kuninkaansali on varustettu korein holvikaarin. Linnan loisteliain kausi elettiin 1500-luvun puolivälissä, kun linnassa piti hoviaan kuningas Kustaa Vaasan poika, Suomen herttua Juhana, myöhempi kuningas Juhana III ja hänen vaimonsa, Puolassa syntynyt Katarina Jagellonica.

Linnan koko kertoi kuninkaan mahdin. Keskiaikaan asti Turun linna oli puolustuslinna.  Linnan loisteliain kulta-aika oli vuoden 1562 vaiheilla, kun kuningas Kustaa Vaasan poika Juhana Herttua nai puolalaisen Katarina Jagellonican. Morsiamen isä oli Puolan kuningas Sigismund I ja äiti Bona Sforza, milanolaista ruhtinassukua. Moni tuntee tarinan, kuinka Katarina toi haarukan Suomeen. Siihen asti täällä oli popsittu sormin, apuvälineenä vain veitsi tai puukko. Kauniiksi muotokuvien perusteella arveltu puolatar toi mukanaan Puolasta muitakin kummallisuuksia, muiden muassa oravan nahasta ommeltuja alusvaatteita ja 30 yömyssyä. Tulevan kuningattaren 59-henkisessä seurueessa oli kaiken muun ohessa peräti neljä hovinarria. Lienevät olleen tarpeen, kun elämänympäristö ylhäisönaisella vaihtui kertaheitosta. Juhanan isä, kuningas Kustaa Vaasa vieraili Turun linnassa vuonna 1503 sekä 1555–56. Hän tahtoi jopa purkaa linnan, koska siellä oli epämiellyttävän kylmää, kosteaa ja pimeää asustella edes lyhyttä aikaa. Kylmää oli siitäkin huolimatta, että kakluunit olivat jo tulleet linnaan; avotakoissa poltetuista puista syntynyt hiillos jaettiin uuneihin. Merkintä ensimmäisestä kaakeliuunintekijästä on vuodelta 1542.  Erityisen lämpimäksi kivikolossia ei uudellakaan menetelmällä saatu: talvella sisätiloissa lämmintä oli korkeintaan kymmenen astetta, ja kosteus huokui seinistä. Uudistus oli iso. Ennen sitä – yli 250 vuoden ajan – linnaa lämmitettiin neljällä isolla uunilla, joista lämpö jaettiin eri puolille linnaa erityisten kanavien kautta. Noihin aikoihin tuli tarve muuttaa linnan puolustusstrategiaa. Linnaa rakennettaessa ei voitu varautua silloin tuntemattomiin tykkeihin, mutta Kustaa Vaasan aikana niitä jo oli. Kustaa Vaasan aikaan osui myös reformaatio eli uskonpuhdistus. Sen kuningas hyödynsi ottamalla kirkon omaisuuden valtiolle – siis itselleen ja suvulleen. Turun linnassa on esillä näyttely Valtapeliä, joka kuvaa uskonpuhdistuksen alkuvaiheita Suomessa.

Päälinnan piha oli keskiajalla tapahtumien ja ihmisten kohtaamispaikka. Palvelusväkeä tuli muun muassa Hollannista, Liettuasta ja Skotlannista.

Vierailluillasi voit hämmästellä, kuinka kansainvälinen hovi Turun linnassa oli jo keskiaikana. Täällä vaikuttivat ruotsalaisten lisäksi muiden muassa saksalainen henkilääkäri, italialainen kellarimestari erityisosaamisalueenaan viinit, hollantilaiset muusikot sekä skottilaiset palkkasoturit. Väkeä oli myös Liettuasta, Puolasta ja Ranskasta. Suomalaisten käsityöläistenkin taidot olivat arvostettuja. Ruoka-aineet tuotettiin linnan lähiseudulla. Kansainvälisyys nykypäivänä näkyy erimaalaisina turisteina, jotka ovat kiinnostuneita linnan historiasta. Ryhmiä on Venäjältä, Japanista, Kiinasta, Ruotsista. Toukokuussa opastettuja suomalaisia koululaisryhmiä kävi linnassa hieman vaille 300. Oppilaat olivat innostuneita näkemästään: isoa huvia irtoaa kesken linnakierroksen, kun jonkin käytävän päässä näkyvät nykyaikaisten hissien ovet: ”Hei, katsokaa kaverit, keskiaikainen sähköhissi…” Muistat ehkä itse luokkaretkeltäsi Suomen ensimmäisen haarukan tai linnassa veljensä Juhana III:n vangitsemana istuneen Eerik XIV:n olkapään jäljen. Tarinan mukaan jälki hinkkautui puupieleen, kun vallasta syösty kuningas istui ja tuijotti Aurajoen rannalla linnaan katselevaa puolisoaan Kaarina Maununtytärtä. Eerikin vankilahuone oli esilinnan puolella. Hänellä oli yksin koko kerros käytössään, ja olipa vielä 23 palvelijaa, joista kolme kokkeja. Mutta ulko-oven avainta hänellä ei ollut. Linna oli monille muillekin vankila, mutta ei lähellekään niin armelias kuin entiselle kuninkaalle. Pitkä vankina olo linnan kalseissa tyrmissä oli monille kuolemantuomio. Elinkautisvangit laskettiin tilan ainoasta aukosta alas, kahdeksan metriä syvään kuiluvankilaan. Vasta vuonna 1891 viimeiset vangit siirrettiin Turun uuteen Kakolan vankilaan.

Ulf-nimisen maalarin teokset Turun linnan seinällä ovat Suomen vanhimpia ei-kirkollisia seinämaalauksia.

Vuonna 1614 linnassa vieraili Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf, pian sen jälkeen linnan puuosat tuhoutuivat tulipalossa. Kesällä 1941 puolestaan jatkosodan ensimmäisenä päivänä puna-armeija pommitti Turun satamaa, ja linnaan osui kaksi palopommia. Ne tuhosivat linnaa niin perin pohjin, että vain muurit jäivät. Kaikki muu paloi. Mutta onneksi heti sotien jälkeen alkoi restaurointi, ensin päälinnassa, ja vuonna 1977 esilinnassa. Nyt Turun linnassa voi nauttia näkemästään ja ilahtua kuulemistaan tarinoista, kuten esimerkiksi portinvartijan huonetta vuonna 1530 koristelleesta maalari  Ulfista. Ulfin sukunimi ei ole periytynyt jälkipolville, mutta hän oli se merkkimies, joka ikuisti Turun linnaan Suomen ensimmäiset ei-kirkolliset seinämaalaukset. Toinen Ulfin töistä tunnetaan nimellä Turun linnan rakastavaiset. Keskiajan naisesta kuvassa tiedetään, että hän ei ollut naimissa – letit näkyvät, ja rouvilla tukka oli piilossa – ja hänen pulleaksi maalatussa laukussaan uskotaan silloiseen tapaan olleen täikampa ja yrttituoksuttimia. 

Jatkosodan ensimmäisenä päivänä 26. kesäkuuta 1941 puna-armeijan lentokoneet iskivät Turun satamaan. Linnaan osui kaksi palopommia, joiden sytyttämissä tulipaloissa tuhoutuivat linnan ulkokatot, suurin osa muurien sisäpuolisista puurakenteista sekä linnan kirkko. Nykyään vauriot on korjattu.

Turun linnan tyylisuuntaa ei voi tarkasti määritellä, koska kaikki eri aikakaudet näkyvät. 1400-luvun lopulla valmistuneen Sturen kirkon nykyinen esineistö on peräisin museokokoelmista. Linnan 1500-luvun nunnakappeli oli tärkeä katoliselle kuningatar Katarina Jagellonicalle, joka Suomeen tultuaan sai pitää uskontonsa. Juhana Herttuan makuuhuone sijaitsi linnan uusimmassa osassa, ja siellä ikkunat ovat isoja. Turun linna ei ollut enää puolustuslinna. Kahnaukset itäisten vihollisten kanssa olivat siirtyneet Viipurin linnan murheeksi. Tärkeimpiä dokumentteja linnan keskiaikaisesta elämästä ovat säilyneet tilikirjat – onneksi ne lähetettiin säännöllisesti Tukholmaan. Turun linnassa oli Juhana Herttuan aikaisten luetteloiden mukaan hevosia, koiria, kanoja sekä yksi marakattiapina. Kuninkaansalissa otettiin vieraita vastaan, 1700-luvulla linnassa taas toimi viljavarasto, silloin myös rakennettiin linnan uusi kirkko.  Se on vuoden 1941 sotien pommituksen aiheuttaman palon jälkeen rakennettu entisenlaiseksi, ja palvelee nyt monenlaisissa kirkollisissa tilaisuuksissa, muun muassa vihkikirkkona. Linnan vanhimmissa muureissa olivat ampuma-aukot, ja yhdessä niistä on kirjekyyhkyä esittävä patsas. Keskiaikainen viestintäjärjestelmä oli hyvin tehokas. Kirjekyyhky lensi hyvällä säällä Turusta Tukholmaan vain viidessä tai kuudessa tunnissa. Vertaile sitä nykyiseen postinkulkuun.

Turun linna on ollut yhdeksän kertaa piiritettynä. Suurin osa piirityksistä oli Ruotsin mahtisukujen keskinäisiä välien selvittelyjä. 1300-luvulla novgorodilaiset tosin ulottivat ryöstöretkensä Turkuun asti. Vuonna 1364 piiritys kesti yhdeksän kuukautta, ja lopulta linna antautui ruokavarastojen loppuessa. Veden puutteesta linnassa sen sijaan ei ole kärsitty. Linnan sisällä on peräti kolme kaivoa.  Linnalla on myös oma kummitus tai kummituksia. Yhdessä hämäristä saleista on lyhyt herra tullut näkyviin, noussut portaat ylös ja kadonnut. Moni on tuntenut jotakin outoa, kuin joku tarttuisi jalkaan kiinni hetkeksi… Uskottavammista asioista hurjimpia on linnan vuotuinen oluen kulutus keskiajalla. Se oli peräti 700 000 litraa. Linnassa oli oma panimo, joka tuotti neljän eri tyypin mallasjuomia. Niin hyviä ne olivat, että kuninkaaksi tultuaan Tukholmaan palannut Juhana III tuotti hoviinsa Turun hyväksi maistamaansa olutta – haarikkakaupalla. Sellaisenaan sitä ei enää Turun linnassa saa, mutta ylväs linna tarjoaa monia muita nautintoja vierailijalleen.

Turun linna

  • 1280 suorakulmainen  leirikastelli, suojana korkeat kivimuurit.
  • 1364–65 kahdeksan kuukauden piiritys,  tulipalo, antautuminen.
  • 1472-99 Sten Sture vanhemman aika, laajennus ja Sturen kirkko.
  • 1562 Suomen herttua Juhanan ja vaimo Katarina Jagellonican renessanssihovi.
  • 1588 esilinna lopulliseen muotoonsa. 
  • 1614 tulipalo tuhosi irtaimiston ja päälinnan puurakenteet.
  • 1700-luvulla vankila, kruununpolttimo ja viljavarasto. 1891 viimeiset vangit siirrettiin Kakolaan.
  • 1939 restaurointityöt alkoivat. Jatkosodan ensimmäisenä päivänä 26.6.1941 kaksi palopommia tuhosi ulkokatot, puurakenteita sekä linnan kirkon.
  • 1946 alkoi päälinnan, 1977 esilinnan restaurointi. 1986–93 päälinnan korjaustyö.
  • 2009 Turun museokeskus hallinnoi linnaa.

Valtapeliä-näyttely, Turun linna 17.2.2017–4.3.2018, avoinna tiiistaista sunnuntaihin klo 10–18 (4.6. asti), maanantaista sunnuntaihin  klo 10–18 (5.6.–3.9.2017).

Teksti Hannu Koskela, kuvat Timo Pyykkö

Julkaistu: 7.6.2017