Apu

Suomen kartanot 8/8: Karolineburgin kartano Kainuussa

Suomen kartanot 8/8: Karolineburgin kartano Kainuussa

Kartano on Kainuun ainoa. Viehättävä päärakennus valmistui vuonna 1836, ja sitä ovat omistaneet eri yhtiöt sekä suvut Calamniuksista lähtien. Vuonna 1989 Karolineburg restauroitiin eurooppalaistyyppiseksi perhehotelliksi.
Teksti Hannu Koskela
Kuvat Timo Pyykkö
Mainos

Romanttinen tarina kuin suoraan sadusta kertoo, kuinka 1830-luvun Kajaanissa 48-vuotias kihlakunnan tuomari Fredrik Calamnius nai itseään tasan puolet nuoremman, siis 24-vuotiaan neidon Karolina Stenrothin.

Edellisvuonna 1835 Calamnius on ostanut Kajaaninjoen rannalta laajat ja komeat tilukset, joille hän oitis avioliittoon vihkimisen jälkeen alkaa rakennuttaa tilavaa taloa saleineen ja kamareineen. Tietysti hän teettää uuteen kotiinsa myös porstuan, keittiön, vaatesäilön ja mikä tärkeintä, isännän viinikammarin.

Ja jotta tuore, syvä rakkaus saisi arvoisensa ulkoisen tunnusmerkin, sulhasmies Calamnius nimeää kartanon vastavihityn vaimonsa mukaan Karolineburgiksi.

Kulttuuriharrastuksia ja säätyläiselämää

Nyt, 182 vuotta myöhemmin Karolineburg kukoistaa yhä. Alkuperältään yksikerroksinen, sävykkään keltainen kartano on 1890-luvulla saanut tyyliin sopivan toisen kerroksen.

Kartanossa toimii Karolineburg Oy:n perheyhtiön hotelli, jossa asiakkaat pääsevät oleskelemaan keskellä kiinnostavaa historiaa.

Mutta nyt palaamme takaisin sadun alkulähteille. Eletään vasta hieman yli 20-vuotiaassa Suomen suuriruhtinaskunnassa. Karolineburg sijaitsee vielä silloisen Paltamon pitäjän puolella, alueella, joka myöhemmin liitettiin Kajaanin maalaiskuntaan ja lopulta vuonna 1975 Kajaanin kaupunkiin.

Calamniuksen perhe vaurastuu, pihapiiriin syntyvät punaiset aitat sekä pesutupa, maakellari ja muita välttämättömiä talousrakennuksia.

Myös jälkikasvua siunaantuu. Nuorimman tytön kummiksi lupautuu perheystävä, Kajaanin piirilääkäriksi vuonna 1833 pestautunut Elias Lönnrot (1802 –1884).

Kihlakunnan tuomari ja piirilääkäri edustavat ilman muuta yhteiskuntaluokkia, joiden kuuluu seurustella keskenään. On riehakkaita juhlia ja runsaita illallisia tansseineen niihin mainiosti soveltuvalla kartanolla.

Myös vakavat kulttuuriharrastukset mahtuvat säätyläiselämän kiertoon. Pohditaan kohtuuden merkitystä erityisesti alkoholin käytössä. Vaikkapa kuinka monta punssia saattaa vielä täysraittiiksi tulkittava mies päivässä ottaa?

Mikään uusi ajatus ei lyö helposti läpi perinteisen ajattelun piirissä, ja muutokset rutiineissa tapahtuvat hitaaasti.

Herännäisyyden vahvistuminen jättää pysyvimmät merkit ihmisten hengelliseen minuuteen.

Karolineburgin juhlissa on hyvin usein mukana myös piirilääkäri Lönnrot, joka tosin poistuu tasaisin välein kansanrunousretkilleen. Hän vaikuttaa virkansa ohessa sekä kulttuurisesti että maantieteellisesti monella rintamalla.

Esimerkiksi Vesilahdessa Laukon kartanolla hän ehtii toimia Törngren-suvun lasten kotiopettajana, ystävystyä kartanon isännän ja perheen kanssa ja myös päivätä Kalevalan lopullisen version Laukossa.

Siellä Lönnrot viihtyi kartanon puistikossa tietyn koivun juurella, omassa rauhassaan kirjoittamassa.

Sitä vastoin Kajaanin Karolineburgissa Lönnrotin mielipaikka oli mukavasti istuttava kivi kartanon puistossa, suurten puiden suojassa. Sinne hän siirtyi usein vieraillessaan Calamnius-suvun hoteissa kainuulaiskartanolla.

Ja kivi, jolla Lönnrot kirjoitti ja katseli Kajaaninjoen virtausta, Kajaanin linnan raunioita sekä Ämmäkosken kuohuja, on yhä sellaisenaan Karolineburgin puistossa – kenen tahansa kartanovieraan istuttavissa.

Karolineburgin Pehtoorin tupa valmistui ensin, ja seuraavana vuonna 1836 valmistui varsinainen kartanorakennus. Vieraiden on mahdollista yöpyä huoneessa, joka toimii nykyään hotellin sviittinä. Parvekkeelta avautuu näköala kartanopuistoon ja Kajaaninjoelle.

Karolineburgin sinitaivaan ylle saapuivat mustat pilvet

Mutta onni on usein ajallisesti rajallinen. Vuonna 1840 Karolineburgin sinitaivaan ylle saapuivat mustat pilvet. Fredrik Calamnius kuoli vain 53-vuotiaana, ja Karolina jäi lapsineen leskeksi. Hyvin nopeasti valkeni, ettei rouva jaksa ylläpitää kartanoa ilman miestään.

Lopulta voimia riitti noin kolmeksi vuodeksi. Vuonna 1843 vasta seitsemänvuotias, kruununtilaksi korotettu kartano siirtyi huutokaupassa maanmittari Sven Malmgrenille. Hinta oli 2 114 hopearuplaa ja 28 kopeekkaa, ja kauppakirjan laati ystävänpalveluksena Elias Lönnrot.

Mutta vaikka omistaja vaihtui, kartanolle jäi sen ensimmäisen emännän nimi. Monista myöhemmistä omistajanvaihdoksista huolimatta Karolineburg-nimi elää yhä.

Elias Lönnrotin ja Calamnius-suvun kohtaamiset lähes loppuivat isännän kuoltua. Lönnrotin elämässä sattui sikäläiset piirit yllättänyt tapahtuma: lähes viisikymppinen poikamiespiirilääkäri avioitui kesällä 1849. Hän ehti rakennuttaa nuorperheelleen talon, mutta pian alkoi häämöttää muutto pois Kajaanista.

Alkuvuoden 1854 kylmänä talvipäivänä Lönnrot pakkasi lopullisesti kapsäkkinsä ja irtaimensa muuttokuormaan, jonka päätepiste oli Helsinki. Lönnrot oli nimitetty Suomen Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston suomen kielen professoriksi. Kalevalan ja Kantelettaren kokoajasta tuli myös Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran SKS:n esimies.

Käynnit kaukaisessa, 20 vuotta kotikaupunkina olleessa Kajaanissa harvenivat olemattomiin, mutta kirjeenvaihtoyhteys kainuulaisiin ystäviin sentään säilyi – sekin koko ajan vähentyen.

Kartanossa järjestettiin paikallisen seurapiiriväen juhlia 1800-luvulla. Usein kekkereissä oli mukana Kajaanin silloinen piirilääkäri Elias Lönnrot. Kartanon kustavilaiskaluston äärellä on nyt mahdollista viettää juhlia hotelli Karolineburgissa.

Seudulla alettiin nähdä teollista merkitystä

Sven Malmgrenin alaikäisen lapsen holhoojana toiminut Samuel Kylander myi kartanon vuonna 1863 kruununvouti C. W. von Essenille ja läänin maanmittari C. Charlinille.

Maanmittari Malmgrenin suvun 20-vuotinen isännyys päättyi, mutta suuriruhtinaan – tuolloin Aleksanteri II – uskolliset alamaiset ja virkamiehet tulivat jatkossakin hallitsemaan Karolineburgia.

Kartano säilyi Essenin ja Charlinin yhteisomistuksessa vajaat kymmenen vuotta. Vuodesta 1872 vuoteen 1885 omistajana oli Kajaanin tuomiokunnan tuomari Gustav Malm.

Niin Essenin ja Charlinin kuin myös Malmin aikana kartano oli seudun säätyläiselämän keskuspaikka juhlineen kaikkineen. Puitteet olivat ylellisen arvokkaat.

Yhteiskunnallisesti 1860- ja 1870-luvut olivat Suomessa varsin rauhallista aikaa. Suomi ei ollut joutunut sotien runtelemaksi sitten Suomen sodan vuoden 1809.

Perimätieto Kajaanista kertoo, että kartanon ympärillä elämä oli urautunut omiin uomiinsa ja sitä saattoi kutsua jopa uneliaaksi.

Mutta vilske odotti jo nurkan takana.

Seudulla alettiin nähdä teollista merkitystä ja raha alkoi tuoksua. Taloudellisen ajattelun ensimmäinen airut astui kartanoon vuonna 1885. Siihen asti virkamiesomistajien isännyydessä ja tahdissa elänyt kartano tiluksineen siirtyi sahanhoitaja Johan Nordbladin hallintaan.

Nordbladin suonissa virtasi bisnesmiehen veri, ja hän alkoi suureellisesti suunnitella Koivukosken alapuolelle Kyynäspäänniemeen puuhiomoa ja Ämmäkosken viereen paperitehdasta.

Nordblad katseli kuohuvaa koskea ja visioi yritystensä energianlähteeksi vesivoiman – omasta voimalasta.

Suuret olivat suunnitelmat, mutta tulokset vähäiset. Laivalaituri Ämmäkosken alapuolelle kuitenkin syntyi ja samalla se loi perustan tulevalle taloudelliselle menestykselle. Oulujoen Tukkihakkaus- ja lauttausyhtiö putputti Kajaaninjoelle kartanon tuntumaan kahdella höyryhinaajalla.

Itse Karolineburgin päärakennus myös kohentui, sillä 1890-luvulla se sai toisen kerroksen.

Tulevaisuudesta oirehtivat myös seudulle saapuneet turistit – lajissaan ensimmäiset. Heitä houkuttelivat pyydettävissä olleet runsaat lohisaaliit.

Kartanon salin pienoisveistokset ja lipasto ovat kustavilaistyylisiä. Alakerran huoneiden lattioiden puulistat ovat alkuperäisiä, vuodelta 1836.

Pomoportaan asunnoksi

Sahanhoitaja Nordblad sai tarpeekseen yrittämisestä jo vuonna 1897, jolloin hän myi kartanonsa oululaiselle sahausyhtiölle Uleåborgs Sågverks Aktiebolagille. Kainuun puu kiinnosti niin paljon, että kauppahinta oli silloin kohuttu 60 000 markkaa. Suomen pankin laskurin mukaan summa on nykyrahassa 287 200 euroa.

Kun yhtiön hinauslaivasto kasvoi, kartano sijaitsi kaluston ja työväestön tarpeisiin nähden sopivasti.

Samaan aikaan, 1900-luvun alkuun, osuu myös työväestön synty itsensä tiedostavana luokkana. Moni työläisperhe halusi omiin huoneisiin. Jotta oman tuvan ja oman luvan saisi, tarvittiin tonttimaata. Tuolloin Karolineburgin kartanon entisille maille, joita oli alunperin jopa 1 100 hehtaaria, alkoivat syntyä Kajaanin Teppanan ja myöhemmin Nakertajan persoonalliset kaupunginosat.

Vuonna 1913 kartanon osti Ab Uleå Oy, ja hintana oli 200 000 markkaa. Suomen Pankin laskurin mukaan se vastaa nykyrahassa 752 000 euroa.

Todellisen tilin yhtiö pääsi tekemään, kun se sai 1926 kaupatuksi kartanon maineen ja metsineen Kajaanin puutavaraosakeyhtiölle 53 miljoonalla markalla. Summa vastaa nykyistä 16,7 miljoonaa euroa.

Kartanoon asettui asumaan yhtiön pomoporrasta, ja siinä käytössä se oli 1980-luvun loppupuolelle asti.

Kartanon Pehtoorin tuvan kaakeliuunin luukut ovat koristeellista takometallia ja alkuperäiset vuodelta 1835.

Nyt kartano toimii hotellina

Vuonna 1987 alkoi jälleen uusi aika kajaanilaisessa kartanossa. Se siirtyi perheyhtiö Karolineburg Oy:n omistukseen. Nykyisen toimitusjohtajan Hilla-Rina Palokarin mukaan ”aika heikossa hapessa”.

Pitkän linjan hotellialan yrittäjät, Palokarin äiti ja isä, Raili ja Vesa Palokari ostivat Karolineburgin tilukset ja vuonna 1989 aloittivat nykyrahassa noin kahden miljoonan euron remontin.

Vuosina 1992–2012 tiloissa toimi yrittäjänä useita eri vuokralaisia.

Vuodesta 2012 kartanossa operoi Palokarien perheyhtiö, joka teki kartanoon 350 000 euron saneerauksen. Silloin myös maalattiin piharakennuksia isännän itse keittämällä punamullalla. Uusin saneerauskohde on Kainuussa ainutlaatuinen Karolineburgin aidattu kartanopuutarha, joka esittäytyy jälleen täydessä loistossaan kesällä 2019.

Hotellissa on 20 huonetta. Yhdeksän kartanotyyliä edustavaa huonetta sijaitsee kahdessa alkuperäisessä kartanorakennuksessa. Vuonna 1949 rakennetussa lisärakennuksessa on 11 huonetta.

Tilaisuuksia on sukujuhlista yritysjuhliin. Hyvin on mennyt, sillä liikevaihto on kasvanut vuosittain noin kymmenen prosenttia.

Nykyisiä turisteja vetävät kartanolle myös tarjolla olevat turvehemmotteluhoidot, Suomen pohjoisimman sisävesihöyrylaivan S/S Koutan risteilyt Oulujärvellä, Kajaanin teatterin esitys- ja majoituspaketit sekä tunnelmalliset piknikit kartanon puutarhassa.

Karolineburgin kartano sijaitsee Kajaaninjoen varrella. Alun perin alue kuului Kajaanin maalaiskunnassa olleen Tuovilan tilan torpalle, jonka nimi oli Joutava.

Karolinan keinutuoli kiikkuu itsekseen

Kun astuu sisään kartanoon, huomaa erityisen tunnelman. Pitkän ja monipolvisen historian havinaa ei voi olla aistimatta: tuossa istuivat suuriruhtinaskunnan virkamiehet, tuossa piirilääkäri Lönnrot käyrävartista piippuaan poltellen.

Nyt salin seinällä komeilevat isoissa maalauksissa Venäjän keisarinna Katariina II Suuri ja Ruotsin kuningas Kustaa III. Kalustus on Kustaan mukaan nimettyä kustavilaista, ja lipastoissa on tyylisuuntaan kuuluvat sirosti pullistelevat muodot.

Yläkerrasta saattaa kuulla lankkulattian natinaa. Siellä omassa sviitissään kiikkuu kartanolle nimensä antaneen Karolinan keinutuoli itsekseen. Karolinaa vain ei näy missään.

Kummitteleeko Karolineburgin kartanossa?

Siihen ei saa varmaa vastausta, mutta jollakin kummalla tavalla alakerran salin taulut ovat aina aamuisin hieman vinossa, vaikka perhehotellin henkilökunta ne suoristaisi joka ilta paikoilleen.

Julkaistu: 15.8.2018