Suomalaisten koripallovalmentajien osake on hurjassa nousussa maailmalla – myös Tuomas Iisalon sensaatiomaisen NBA-siirron takana

Vaikka olisi elänyt kiven alla, on voinut nähdä, että suomalaisilla koripallovalmentajilla menee tällä hetkellä todella lujaa. Tuomas Iisalon siirto maailman kovimpaan koripallosarjaan NBA:han Memphis Grizzliesin apuvalmentajaksi on kerännyt luonnollisesti suurimman huomion osakseen. Iisalon huippupestin takaakin löytyy kuitenkin suuri määrä kansainvälisiä sinivalkoisia valmentajia.

Esimerkkejä on useita, lista on pitkä.

Suomen koripallon A-maajoukkueen päävalmentaja Lassi Tuovi siirtyi tuoreeltaan Japanin liigaan Yokohama B-Corsairsin päävalmentajaksi ja saa apuvalmentajakseen Jukka Toijalan.

Petteri Koponen puolestaan siirtyy Uuteen-Seelantiin New Zealand Breakersin päävalmentajaksi NBL-liigaan.

Anton Mirolybov luotsasi vuonna 2023 Swans Gumdenin Itävallan mestariksi ja valittiin sarjan vuoden valmentajaksi apuvalmentajanaan Aleksi Koskinen. Nyt Mirolybovin apuvalmentajana toimii Samuli Nieminen.

Daniel Jansson luotsaa ensi kaudella Saksan Bundesliigassa Heidelbergia ja seuraa päävalmentajana toista suomalaista, Joonas Iisaloa.

Eikä sovi tietenkään unohtaa vuonna 2023 Saksan maajoukkueen päävalmentajana maailmanmestaruuden voittanutta kanadalaissuomalaista Gordon Herbertia.

Jos suomalaiset koripallovalmentajat olisivat osake, kurssi olisi kovassa nousussa pörssissä. Niin kovassa, että jopa kehitystä seuranneet valmentajatkin ovat tilanteesta ällistyneitä.

– Se on itsellenikin vähän hämmentävää. Aiemmin Euroopan huippupestejä ovat dominoineet serbialaiset ja entisen Jugoslavian maat. Nyt suomalaiset valmentajat kilpailevat paikoista ja nykyään usein jopa voitamme, Jukka Toijala sanoo.

– Suomalaiset valmentajat ovat nyt arvostettuja. Koripallo-osaaminen on kiistatta tärkein asia, mutta myös se, miten suhtaudumme ihmisiin, organisaatioihin ja pelaajiin, on merkittävää. Maineemme on, että olemme työteliäitä, reiluja, normaaleja ihmisiä ja monen seurajohtajan silmin tietotaitommekin on tehnyt vaikutuksen. Sana on lähtenyt kiirimään.

Suomalaisen koripallovalmennuksen uranuurtajiin lukeutuva vuoden 2025 EM-kotikisojen pääsihteeri Ari Tammivaara näkee, että myös Lauri Markkasen kaltaisella NBA-tähdellä ja muilla suomalaisilla huippupelaajilla on merkityksensä suomalaisten valmentajien arvostuksen kehittymisessä.

– Suomalaisen koripallon kehittyminen ei näy vain valmentajissa vaan myös pelaajissa, joita on valmennettu. On myös muistutettava, että on paljon hyvää työtä tehneitä valmentajia, joita ei näy julkisuudessa. Ilman pelaajia, valmentajatkaan eivät nouse välttämättä esiin, Tammivaara muistuttaa.

Anton Mirolybov lisää, että suomalaisen koripallovalmennuksen kehityskulku on alkanut jo aiemmin.

– Kun Henrik Dettmann lähti maailmalle ja valmensi Saksan maajoukkuetta, hän piti myös muista huolta ja on raivannut tietä Ari Tammivaaran tavoin. Väitän myös, että iso tekijä on myös maajoukkueen tarinalla, miesten puolella kirkkaimmin. Olemme pystyneet stabiloimaan paikkamme. Jos puhutaan Tuomas Iisalosta, niin hänen tarinansa alku ulkomailla Crailsheim Merlinsissa ei ollut se kaikkein tyypillisin, mutta hän on ollut nyt uuden sukupolven osalta valtava tienraivaaja kulkemalla omaa polkuaan, Mirolybov luonnehtii.

– Suomalaiset valmentajat ovat myös pystyneet osoittamaan, että olemme omanlaisia persooniamme, että olemme ahkeria ja meillä on suunnitelma. Emme lähde hakemaan lottovoittoa vaan toimimme organisoidusti, rakennamme ja mietimme kokonaisuuksia. Menestys alkaa näkymään ja esimerkiksi Iisalo on menestynyt käsittämättömällä tavalla.

Pitkään ehti olla toisin. Joskus suomalaista valmentajaa pidettiin ulkomailla kummajaisena, koripallon lilliputtimaan amatöörinä.

– Saksassakin ajateltiin, että miksi otitte suomalaisen valmentajan. Henki oli sama kuin Suomeen tuotaisiin jääkiekkovalmentaja Iso-Britanniasta, Mirolybov sanoo.

Ari Tammivaara nostaa suomalaisen koripallon isähahmona pidetyn, vuonna 2003 edesmenneen amerikkalaissyntyisen Robert Petersenin nimen esiin, jota Suomessa tuttavallisemmin Petterinä kutsuttiin. Peterseniä pidetään keskeisenä koripallon juurruttajana suomalaiseen maaperään. Petersen saapui aikoinaan vuonna 1949 Suomeen ja häntä pidetään edelleen merkittävänä hahmona suomalaisen koripallon kehityksessä. Niin pitää myös Tammivaara.

– Emme ikinä voi unohtaa hänen vaikutustaan. Pettersenin ajatuksensa oli, että kypsä ihminen on kypsä pelaaja. Hän ei erottanut ihmistä ja pelaajaa toisistaan. Hän myös loi ensimmäiset valmennuskoulutusmateriaalit Suomessa ja varmasti sillä on ollut vaikutuksensa myös nykyhetkeen, Tammivaara avaa.

Tammivaara korostaa myös Henrik Dettmannin vaikutusta, joka nousi Suomesta Saksan maajoukkueen päävalmentajaksi 90-luvulla ja myöhemmin tehnyt pitkän päivätyön suomalaisen koripallon eteen.

– Dettmann oli luomassa koripallovalmentajan syventäviä opintoja (HKVT) Suomeen. Luennoitsijoina oli Alpo Suhosta, Jyri Puhakaista ja koulutuksessa opetettiin holistista ihmiskäsitystä. Se oli siihen aikaan poikkeavaa. Sen jälkeen koulutuksen soihtua ovat kannattaneet Jyri Lohikoski ja Jussi Räikkä, jotka ovat ehdottomia valmennuksen koulutusten huippuja Suomessa ja jopa maailmalla. Kun esimerkiksi valmensin 90-luvun lopulla Freiburgissa, eräs pelaaja sanoi, ettei ollut koskaan puhunut valmentajan kanssa koripallokentän ulkopuolella, Tammivaara pohtii.

– Se oli ehkä seurausta entisten Jugoslavian maiden mentaliteetista. Nyt näen, että tietotaitonsa ohella suomalaiset valmentajat osaavat valmentaa myös ihmistä – kulttuuri on muuttunut, eikä management by perkele -oppeja nähdä.

Tammivaara korostaa kuitenkin ennen kaikkea suomalaisten koripallovalmentajien tietotaidon merkitystä.

– Nyt tilanne on jo se, että Suomea on benchmarkattu Euroopassa ja kehityksemme on huomattu.

Suomalaisissa koripallovalmentajissa on nähtävissä eräänlaista kosmopoliittisuutta ja kansainvälisyyttä. Koripallolla on lajina akateeminen maine ja valmennettavia pelaajia erilaisista kulttuuritaustoista on ympäri maailmaa. Jo se itsessään vaatii valmentajaa ymmärtämään pelaajien taustoja ja kehittämään kielitaitoa.

– Varmasti vaikuttaa. Mitään esimerkiksi jääkiekolta pois ottamatta, niin vaikka laji on levinnyt, se on yhä huipputasolla muutamien maiden laji. Koris on levinnyt koko maailmaan. Jos ajattelen omaa uraani, niin olen yli 20 kansalaisuutta valmentanut. Koripallossa valmentaja joutuu kohtaamaan kulttuurien cocktailin.

Tammivaara arvioi suomalaisessa koripallovalmentajien välillä vallitsevan hyvä henki. Saksassa hän sai apua Henrik Dettmannilta ja myös Gordon Herbertilta.

– Kävimme katsomassa toistemme harjoituksia ja olimme toistemme tukena Dettmannin kanssa. Se on hieno, tärkeä ja kehittävä asia. On myös sisäistä kunnioitusta. Ymmärrän esimerkiksi, että Dettmann aukaisi pään Saksassa ja ilman häntä en olisi ikinä päässyt sinne ilman hänen suositustaan.

Matka tähän pisteeseen, jossa huippupestejä suomalaisille koripallovalmentajille satelee, on ollut pitkä. Sen myötä Tammivaara on joutunut jopa nipistelemään hieman mitä on tapahtunut.

– Tämänhetkinen tilanne on uskomaton. On valmentaja NBA:ssa, Australian ja Japanin pääsarjassa ja Euroopan maiden pääsarjoissa.

Tammivaaran mukaan esimerkkien voima on lajin tulevaisuudelle tärkeä.

– Pelaajiltamme on puuttunut roolimalli siitä, että koripalloammattilaisuus on aidosti mahdollista. Miesten puolella Hanno Möttölä ja Lauri Markkanen ovat olleet tärkeitä hahmoja ja nyt Awak Kuier antaa naisten puolella esimerkkiä, että koripalloammattilaisuus ole pelkkää haaveilua. Ammatillisen uran voi rakentaa myös koripallosta. Kun se tilanne on syntynyt, se on antanut lisämotivaatiota ja työpaikkoja on syntynyt lisää myös Suomeen.

– Lisäksi on nähty, että ulkomaille voi päästä – siis ihan mihin vain, jopa NBA:han.

Anton Mirolybov arvioi suomalaisten valmentajien keskuudessa vallitsevan yhteisöllisyyden olevan erityisen tärkeä piirre. Valmentajat eivät pidä keräämiään oppeja vain itsellään, vaan ne jaetaan auliisti myös muille. Sparrausapua on aina tarvittaessa tarjolla.

– Näen, että emme koe toisiamme kilpailijoina vaan että olemme toistemme veljiä. Moni meistä on ollut mukana nuorten maajoukkuetoiminnassa ja se on lujittanut meitä yhteen. Se on tuonut luonnollisen yhteyden toisiimme, sillä olemme työskennelleet siellä myös toistemme kautta ja oppineet tuntemaan toisemme hyvin.

Olen itsekin saanut soittaa aina Dettmannille, Tammivaaralle, Iisalolle, Tuoville, Janssonille tai Toijalalle – kenelle tahansa. Olemme kuin iso perhe, joka haluaa auttaa toisiaan, emmekä kampita toisiamme. Emme ole kateellisia toisillemme vaan olemme ylpeitä, jos joku perheestämme saa hienon työpaikan. Ymmärrämme, että se auttaa meitä kaikkia, Mirolybov sanoo.

– Omaa polkuaan rakentanut Tuomas Iisalo on esimerkiksi kehittänyt omanlaistaan tyyliä ja me muut haluamme kopioida sitä. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen soittanut hänelle ja kysynyt että miten jokin tilanne ratkaistaan.

Mirolybov painottaa, että samalla kun nykyiset valmentajat ovat luoneet uraa ulkomailla, he ovat saaneet apua ja myös auttaneet seuraavaa sukupolvea.

– Olen itse ikuisesti kiitollinen Ari Tammivaaralle, että hän otti minut mukaan Saksaan jouluna 2005 ja opetti minut valmentajaksi. Samoin olen itse halunnut ottaa kotimaisen apuvalmentajan kun se on ollut mahdollista. Myös Tuomas Iisalo otti veljensä Joonaksen apuvalmentajakseen ja aikaisemmin Vesa Vertion. Dettmann otti mukaansa Tuovin. Se auttaa seuraavia pääsemään mukaan. Samalla oppiminen ja kansainvälisille kentille siirtyminen tapahtuu luonnollisesti.

Mirolybov muistaa 20-vuotiaana uskaltaneensa sanoa, että hän haluaa isona koripallovalmentajaksi. Silloin sen ääneen sanominen oli harvinaisempaa.

– 90-luvulla Dettmann ja Tammivaara olivat Saksassa, mutta ainoat päätoimiset valmentajat löytyivät miesten Korisliigasta. En pysty nyt sanomaan tarkkoja lukemia, mutta uskallan sanoa, että koripallovalmentamista työkseen tekeviä on tänä päivänä jo lähellä sataa.

– Tänä päivänä koripallovalmentajana pääseminen kansainvälisiin huippupesteihin on realismia, eikä haihattelua. Ei edes NBA:sta, vaikka tietenkään kaikista ei tuomasiisaloja tule. Suomalaisessa koripalloperheessä pystytään jo näkemään, että se on itsestään kiinni.

Mirolybov kertoo myös konkreettisen esimerkin Tuomas Iisalon vaikutuksesta Euroopan koripallokentillä ja valmennuspiireissä.

– Oli sykähdyttävä hetki, kun kesäkuun puolivälissä olin vetämässä Itävallassa valmennusklinikkaa. Kun Itävallan entinen päävalmentaja luennoi Tuomas Iisalon tavasta pelata, ajattelin, että wau. Nyt täällä opetetaan nykykoripalloa Iisalo esimerkkinään. Tähän on jo suomalainen koripallo päässyt.

Mirolybov näkee, että suomalaisten koripallovalmentajien ote valmentamiseen on nöyrä. Hänen korviinsa on jäänyt soimaan Henrik Dettmannin puhe siitä, että valmentajana ei ole koskaan valmis. Jos esimerkiksi jonain päivänä Mirolybov kokisi, että enää ei tarvitse opetella lajia lisää, hän näkisi parhaaksi ratkaisuksi lopettaa siihen paikkaan.

Oppimisen ohella osaamisen työkaluihin kuuluu tietysti myös oppien jalkauttaminen. Mirolybovin mukaan koripallossa on alettu arvostaa yhä enemmän juuri suomalaista pedagogista tapaa opettaa.

– Suomalaisillakin on auktoriteettia, mutta johdamme eri tavalla kuin esimerkiksi serbialaiset.

Vaikka suomalaisella koripallolla on mennyt hyvin, Mirolybov kokee, että suhteessa koripallon globaaliin merkitykseen, lajista on Suomessa jäänyt paljon kirjoittamatta.

– Ainakin minusta tulokset saavat puhua puolestaan, emme me hae otsikoita. Olen tottunut jo siihen, että ei kirjoiteta, eikä se minua haittaa. Se vain on niin. Esimerkiksi omalta osaltani tuntuu, että sairaudestani on kerrottu enemmän kuin valmentamani joukkueen menestyksestä, suolistosyöpään sairastumisestaan julkisuudessa kertonut Mirolybov pohtii.

Nyt esimerkkejä tien luomisesta huipulle on nähty. Mirolybov toivoo, että nykyisten esimerkkien myötä yhä sileämpi tie kasvaa vielä kaksikaistaiseksi moottoritieksi. Sen toteutumisen edessä on silti pysyttävä nöyränä.

– On oltava valmis tekemään töitä, eikä saa odottaa, että asioita tulee tarjottimella. Valmentajat voivat myös epäonnistua, tärkeintä kuitenkin on millaisen opin siitä itselleen ammentaa. Olemme tietysti kaikki myös erilaisia, Tuomas Iisalo on esimerkiksi todella pedantti ja minä olen enemmän tunneihminen, Mirolybov avaa.

– Silti puhun omille pelaajilleni, että koripallo ei ole tasapuolinen laji. Joku pelaa 30 minuuttia, joku kolme minuuttia. Joku ottaa 20 heittoa, joku kaksi heittoa. Pelaajani ovat silti tasa-arvoisia kentän ulkopuolella, mutta rajat ja rakkaus kulkevat käsi kädessä.

Jukka Toijalan mielestä suomalaisen koripallon taso on noussut pikkuhiljaa – ja hän on omalta osaltaan päässyt läheltä seuraamaan sen kehitystä. Maailma suomalaisessa koripallossa näyttää tänä päivänä kovin erilaiselta kuin Toijalan valmennusuran alkupäässä.

– Suomalaiset nuoret maajoukkuepelaajat eivät enää muista aikaa, jolloin Susijengi ei olisi ollut arvokisoissa. Lauri Markkanen NBA:ssa on myös konkreettinen näyte siitä, että sinne pääseminen on Suomestakin mahdollista. Me pidemmän linjan valmentajat olemme kuitenkin eläneet ajan, kun meitä ei ole otettu oikein tosissaankaan maailmalla. Meitä on pidetty jääkiekko- tai hiihtokansana, Toijala ynnää.

– Nyt onkin päässyt käymään niin, että me olemmekin ne valmentajat, jotka ovat ottaneet askeleita eteenpäin valmennuskulttuurissa. Se vaatii kuitenkin aina myös konkreettisia onnistumisia, että osaaminen huomataan. On tarvittu Markkasta, Iisaloa ja Susijengiä.

Myös Toijala kertoo esimerkin Iisalon merkityksestä suomalaisen koripallovalmennuksen esikuvana. Hän kertoo olleensa ylpeä seuratessaan Iisaloa tämän esiintyessä Serbiassa valmentajaklinikalla.

– Iisalo oli kirkkaasti paras esiintyjä. Minulle tultiin sanomaan, että hän pelasti sen valmentajaklinikan. Uskon, että Euroopassa etsitään kuumeisesti uusia tuomasiisaloja ja osaltaan se selittää miksi suomalaisia valmentajia arvostetaan. Hän on noussut maailman parhaiden joukkoon.

Toijala haluaa myös korostaa koulutuksen merkityksestä koripallovalmentajille. Kun koripallo maailmalla ottaa kehitysaskeleen eteenpäin, myös koulutuksen on otettava askel kohti entistä korkeampaa tasoa.

– Korisvalmentajakoulutusta on uudistettu ja edelleen sitä on pystyttävä kehittämään. Koripallo on peli, jonka evoluutio kehittyy jatkuvasti kovaa kyytiä.

Esimerkiksi Romaniassa ja Virossa ja seuraavaksi Japanissa valmentaneen Toijalan mukaan hän tekee itse paljon työtä ymmärtääkseen valmennettaviensa kulttuuritaustaa. Hän kertoo konsultoineensa näitä asioita esimerkiksi entisen koripalloilijan Riku Laannin kanssa. Laanti kouluttaa ja konsultoi yrityksiä ja muita organisaatioita kulttuurierojen vaikutuksesta johtamiseen, viestintään ja neuvotteluihin.

– Laanti osaa kertoa esimerkiksi asioita, joissa ei missään nimessä pitäisi tehdä virhettä. Luen paljon ja ymmärrän, että on tutustuttava ihmisten kanssa joiden kanssa tekee töitä. Käytämme esimerkiksi Lassi Tuovin kanssa työkalua, joka kertoo ihmisten luonteista ja millaisen ryhmädynamiikan eri persoonat saattavat luoda, Toijala sanoo.

– On valtavan suuri merkitys, että suomalainen ymmärtää ihmisarvoa ja erilaisuutta. Emme ole vanhan liiton valmentajia, jotka ajattelevat, että mikä perkele siinä on kun tuo ei osaa pelata. Ymmärrämme, että kaikki eivät ole oppijoina samanlaisia ja että joskus pitäisi lähestyä erilaisen oppimiskäsityksen kautta.

Toijala muistuttaa, että huipulle on helpompaa päästä kuin pysyä siellä. Siellä pysyäkseen on löydettävä vielä uusia tasoja. Iisalolla erityisesti on NBA:ssa edessään aivan uudenlainen haaste.

– Tuomas Iisalo on esimerkiksi aivan varmasti aallonharjalla. Hän on niin pedantti, työteliäs ja valmis oppimaan joka päivä jotain uutta ja tekemään uusia ratkaisuja. Voi tietysti ajatella, että miten Iisalo nyt NBA:ssa pärjää, mutta koska se on absoluuttinen kilpailuliiga, niin Iisalo, jos joku on valmis kääntämään kaikki kivet voittaakseen. Siinä mielessä hän sopii sinne erinomaisesti, Toijala sanoo.

– Se, mitä muuta eteen tulee, on toinen asia. Miten käyttäydytään ykkösapuvalmentajana ja tähtien kanssa, on kiinnostavaa myöhemmin kuulla.

Rauta on nyt kuumaa, mutta paljon on kyse myös siitä miten sitä tästä eteenpäin taotaan. Se ratkaisee osaltaan, miten suomalaiset valmentajat tulevaisuudessa arvotetaan. Sellaista on urheilu, sarjataulukko antaa aina oman välittömän palautteensa.

Maailmalla olevilla kovan luokan pesteissä valmentavilla onkin Toijalan mukaan suuri velvollisuus paitsi omalle seuralleen, myös tuleville valmentajille portinavaajina.

– Meidän ei pidä nyt munata. On nähtävä vastuu itsestämme ja myös suomalaisen koripallovalmentamisen tulevaisuudesta. On edettävä, että muutkin voivat myöhemmin edetä.