Suomalaisissa jääkiekkostudioissa on naureskeltu ja lässytetty iät ja ajat, nyt uusi asiantuntijatähti on syttymässä – ”Tämä on sitä, mitä tarvitaan!”
Suomalainen urheiluasiantuntijuus on saanut uuden, raikkaan nimen ja äänen, kirjoittaa Aition Anssi Mertaranta.
Suomalainen jääkiekkoasiantuntijuus on pitkään ollut pitkälti turvallista soutamista ja huopaamista. Studiossa hymyillään, heitellään vanhoja vitsejä ja mukamas hauskoja "piikkejä" jonkun pelaajauran kustannuksella, tai vanhoille suorituksille. Eikä siinä mitään. Urheilu on isosti viihdettä ja siihen kuuluu myös rennot hetket.
Mutta. Kun tulee tiukat paikat tai vaikkapa Leijonat ei pärjää, sormi menee monesti suuhun ja puhe kääntyy vaivalloiseksi ja väkisin väännetyksi diplomatiaksi. Yhtäkkiä ei olekaan enää niin hauskaa. Vaikka sillä hetkellä katsoja janoaa vastauksia. Ja siinä hetkessä asiantuntijaa lopulta mitataan.
Eikä tämä ilmiö kosketa pelkästään jääkiekkoa.
Valonpilkahdus on kuitenkin nähty. Jesse Joensuu on noussut MTV:n studioasiantuntijana toisella jalalla sängystä. Hän on aloittanut tavalla, joka antaa ennusmerkkejä sille, että hän on erilaisesta puusta veistetty. Ja sitä tervehdin ilolla.
Hän ymmärtää jotain olennaista asiantuntijan roolista: jos valinnan tekee, ei voi kumartaa kaikkialle ja olla kaikille kiva. Jos niin tekee, silloin pyllistää katsojalle.
Hyvä esimerkki nähtiin, kun MTV:n liigastudiossa kysyttiin SM-liigan sarjajärjestelmästä, Joensuu ei kierrellyt.
– 12+12. Emme voi tyytyä siihen, että tämä on pelkästään kasvattajasarja.
Kun haettiin syyllisiä sille, miksei ratkaisuja synny, hän nimesi pääsyylliset suoraan.
– Heikki Hiltunen on ollut suurin este ja omistajat, jotka ovat varmistaneet sen, että kellekään ei tule paha mieli.
Tämä on sitä, mitä suomalainen jääkiekko tarvitsee. Rehellisyyttä, joka kunnioittaa katsojaa ja lukijaa.
Kritiikkiä, joka ei ole ilkeyttä vaan kehittymisen väline ja sen alku.
Joensuu on hieno hahmo tekemään sen. Hän on tehnyt kaikkensa ansaitakseen oikeuden puhua niin kuin hän nyt puhuu. Pitkä lista ammattilaisotteluja, NHL-kokemusta, maailmanmestaruus, vuosia KHL:ssä ja lopulta paluuta kotiin Ässien kapteeniksi. Hän tietää, mistä puhuu.
Mutta Joensuutakin kovempia CV:itä on studiossa nähty. Mutta tähteys pelaajana ei vielä tarkoita, että osaa sanoa studiossa mitään sellaista mikä jättää jäljen. Silti moni entinen huippupelaaja ja valmentaja varastoivat sanansa. He pelkäävät, että kritiikki sulkee ovia jääkiekkopiireissä. Että työpaikat karkaavat, jos sanoo jotain epämieluisaa. He haluavat miellyttää jääkiekkoperhettä siltä varalta, että vielä löytyisi paikka organisaatioista. Joku voisi suuttua.
Joensuu ainakin näyttää ajattelevan: suuttukoot.
”Jos joku pahoittaa mielensä rehellisyydestä, se kertoo suuttujista, ei hänestä.”
Murrostilassa oleva suomalainen jääkiekko ei hyssyttelemällä kehity. On ollut huutava pula sille, mitä Joensuu nyt tarjoaa. Arvostettu ammattilainen, joka näyttää eteen sen, mikä voisi olla tulevaisuus. Asiantuntijuutta, joka perustuu kokemukselle - mutta mikä tärkeämpää: rohkeudelle sanoa asiat niiden oikeilla nimillä.
Eihän tämä sen vaikeampaa ole? Eihän?
Riittämiin on nähty fanittavia ja kivoja legendoja, jotka osaavat kyllä hymyillä myötätuulessa, mutta vaikenevat, kun pitäisi ottaa kantaa. Saatetaan kyllä puhua, mutta mitään ei oikeasti sanota.
Joensuu ymmärtää, että jos asiantuntijan roolin valitsee, vastuu tulee sen mukana. Se on katsojan ja lukijan kunnioittamista. Sitä ei päälleliimattu pakkopositiivisuus ole.
Suomalainen jääkiekko ansaitsee parempia keskusteluja kuin mitä olemme tottuneet saamaan. Jesse Joensuu on näyttänyt tietä siihen, miltä ne voisivat näyttää.
