Suomalaiset ovat niittäneet huimaa menestystä formuloissa ja rallissa – mutta miksi niin harvoin katsotaan amerikkalaisiin rahasarjoihin päin?
Maineikkaasta moottoriurheilu-urastaan tunnettu Jyrki Järvilehto haluaa olla osaltaan tekemässä tietä sileämmäksi suomalaisille juniorikuljettajille amerikkalaisiin huippusarjoihin.
Jyrki Järvilehdon ura moottoriurheilussa muistetaan Suomessa F1-sarjasta ja Le Mansin 24 tunnin kilpailun voitosta vuonna 1995. Mutta Järvilehdon uralle mahtui kausi myös Hogan-tallista arvostetusta Pohjois-Amerikan Cart-formulasarjasta.
Järvilehto on kuitenkin Suomessa harvinaisuus, sillä sinivalkoiset kuskit tunnetaan parhaiten Formula 1-sarjan ja rallin mestareina.
Järvilehto on kuitenkin toisen Cart-sarjassa urallaan ajaneen Tero Palmrothin kanssa perustanut Indy junior -akatemian, jonka tarkoitus on löytää lahjakkaita 13-16-vuotiaita kuskeja löytämään tie kohti amerikkalaista moottoriurheilumaailmaa – ja auttaa heitä saavuttamaan vähemmän kuljetulla polulla unelmansa.
Ajatus on looginen. Pohjois-Amerikassa riittää rahakkaita sarjoja, mutta Suomesta päin F1-sarjan ja rallin saaman valtaisan huomion takaa esimerkiksi Indy-sarjat eivät ole saaneet juuri huomiosta osakseen kuin murusia.
Herääkin kysymys: Miksi niin monien lahjakkaiden kuskien maasta on niin harvoin aiemmin lähdetty selvittämään siipien kantavuutta amerikkalaisilla markkinoilla?
– On helppoa jäädä Eurooppaan. Ehkä Pohjois-Amerikka on tuntunut kaukaiselta Euroopasta käsin ja se on jäänyt vähän unholaan. Ruotsalaiset ovat ymmärtäneet, että sieltä voi päästä nopeastikin eteenpäin, jos on hyvä kuski. Suomessa ollaan vähän jälkijunassa – mutta nyt yritetään uudella ryminällä, Järvilehto sanoo.
Järvilehto sai aikoinaan olla legendaarisen managerinsa Keke Rosbergin siiven suojassa. Nyt hän haluaa itse olla auttamassa suomalaisia kykyjä.
– Keke oli aikoinaan itsekin ajamassa jenkeissä ja keräämässä kontakteja. Hänkin tietää, että kun oppii tuntemaan lajiväkeä ja hoitaa amerikkalaisessa kilpailukulttuurissa työnsä hyvin, on kuin osa isoa perhettä.
Järvilehdon mielestä olisi suurta haaskausta ylenkatsoa Pohjois-Amerikka potentiaalisena urasuuntana.
– Formula 1 -sarjassa on 20 autoa ja vanhat parrat tekevät sinne pitkiä sopimuksia. Junioreilla on sinne lähes mahdotonta päästä. Esimerkiksi Indy Car -sarjat ja Nascar ovat valtavan suuria sarjoja. Nuorena on kuitenkin lähdettävä ja luotava uraa. Yhdysvalloissa asuu lähes 350 miljoonaa ihmistä ja sarjat ovat kaupallisia. Valloitettavaa riittäisi.
Järvilehto lähti hankkeeseen Palmrothin suostuttelemana. Hanketta on rakennettu tarkkaan ja portaita juniorikuskeille on pyritty luomaan järkevästi eteenpäin. Kuljettajahakemuksia on tullut, mutta hakuaikaa on yhä kesäkuun 20. päivään saakka.
Akatemian ensimmäiseksi sisäänajoluokaksi on valittu pikku indy -formulat, jotka sopivat 13-16 -vuotiaille kartingkokemusta omaaville nuorille kuskeille. Lahjakkuuksia etsitään Järvilehdon perustaman hakutiimin kanssa. Valitut henkilöt lähtevät testeihin pienemmälle ovaaliradalle Indianapolisissa.
– Yhdysvalloissakin on pienempiä luokkia, eli eri portaita aivan samoin kuin formuloissa. Kausibudjetit ovat 30-40 prosenttia edullisempia. Moni asia toimii Amerikassa jopa paljon paremmin, Järvilehto kertoo.
Järvilehto tulee antamaan osaltaan suhteensa nuorten kuljettajien käyttöön.
– On vaikeaa löytää hyviä yhteistyökumppaneita, emmekä me managereita tule olemaan, mutta autamme kaikin tavoin. Manageri täytyy löytää itse. Seulomme kuskeja ja aloitettaan pienemmästä luokasta ja matka voi jatkua niin ylös kuin kyvyt ja rahkeet riittävät.
Järvilehto muistuttaa, että menestykseen tarvitaan aina kahta asiaa: Kykyjä ja rahaa. Amerikkalaisissa sarjoissa on kuitenkin mahdollista saada hyvät stipendirahat ja palkintorahoja. Sarjoissa on myös omat rengasvalmistajansa.
– Vaaditaan luonnonlahjakkuutta, eikä vain raha riitä. Mutta moottoriurheilussa kaikki aina maksaa. Esimerkiksi pienimmissä luokissa tarvitaan kausibudjetiksi jo 150 – 170 000 euroa rahaa. Siihen kuuluu myös matkustamista, vuokra-autoja, asumista ja muita kuluja, Järvilehto.
Järvilehto alleviivaa, että vaikka Pohjois-Amerikka on tuntematon, etäinen ja kaukaiselta tuntuva polku, olisi toivottavaa, että suomalaiset kuljettajat uskaltaisivat katsoa myös sinne. Ruotsalaiset ja tanskalaisetkin ovat. Esimerkiksi F1-sarjassa kilpaillut Marcus Ericsson voitti vuonna 2022 Indy 500 -kilpailun.
Hankkeen tavoitteena on saada seuraavan seitsemän vuoden aikana ainakin yksi suomalaiskuski seitsemässä vuodeksi täydeksi ammattilaiseksi – jopa Indy Car -sarjaa vetämään.
–Se on kova tavoite, koska maailman kolme suurinta kilpailua ovat Monacon F1-GP, Le Mansin 24 tunnin ajo – ja Indy 500.
