Suomalaiset ovat omineet ruotsalaisilta Solsidan-sarjan, joka menestyy meillä yhdestä erittäin hyvästä syystä
Ruotsalaisten onnela-arki lienee tarpeeksi lähellä suomalaista, ettei se tunnu kreisiltä, kirjoittaa Lotta Backlund.
Kolumnin kuunneltava versio on tehty tekoälyn avulla. Anna palautetta audiosta sähköpostilla apu360@a-lehdet.fi tai tekstin lopussa olevalla lomakkeella.
Suomalaisten suosikkisarja Onnela palaa televisioon tänä syksynä kuudennella kaudellaan. Se, että suomalainen komediasarja on hengissä näinkin kauan, on hieno saavutus. Kun Onnela lanseerattiin, pohdin, otetaanko tässä riski.
Suomalaiset rakastavat nimittäin myös Solsidan-ohjelmaa, Onnelan ruotsalaista alkuperäisversiota. Onnela siis perustuu formaattiin.
Suomalaisessa televisiossa ei ole mikään uusi ilmiö, että ostetaan ulkomainen formaatti ja muokataan se kotimaiseksi. Realityssa tämä on arkipäivää: kun tuotetaan Petolliset tai Temptation Island, ostetaan pelkkä pelilauta. Se, kuka tiputetaan, kuka pettää kenetkin ja kenestä tulee voittaja, selviää vasta, kun kamerat käyvät.
Käsikirjoitetuissa komedia- ja draamaohjelmissa peli on kuitenkin vähän erilainen. Juonenkäänteet ja hahmot saattavat olla katsojalle jo entuudestaan tuttuja – kuten Onnelassa. Mutta suomalaiset ihastuivat Anttiin ja Saaraan, suomen Alexiin ja Annaan.
Toinen tunnettu formaattiin perustuva komediaonnistuminen oli Konttori, eli suomalainen The Office, jossa seurattiin Leskisen Paperi Oy:ta ja sen superrasittavaa pomoa Pentti Markkasta. Konttoria tehtiin kolme tuotantokautta.
”Ruotsalaisten onnela-arki lienee tarpeeksi lähellä suomalaista, ettei se tunnu kreisiltä.”
Varsinkin Onnela on onnistunut kotimaistamisessa, tosin alkuperäisversio tulee hyvin läheltä. Käsikirjoitusta ei voi vain kääntää suomeksi, vaan sitä pitää tuunata niin, että se uppoaa uuden maan katsojille.
Phil Rosenthalin dokumenttielokuva Exporting Raymond (2011) näyttää tämän haasteen tuskallisen hyvin. Phil Rosenthal on luonut ja käsikirjoittanut Yhdysvalloissa valtavan suositun ja rakastetun Everybody Loves Raymond -sarjan.
Kun formaatti myytiin Venäjälle, lähti Rosenthal auttamaan tuotannon käynnistämisessä. On kuitenkin vaikeaa istuttaa yhden maan komediafilosofiaa toiseen. Rosenthal törmäsi jatkuvasti siihen, että venäläiset halusivat muuttaa kaiken. Hän hikoilee, koska sarja ostettiin juuri siksi, että se oli menestys. Toisaalta, jos sitä ei muuteta, se ei välttämättä uppoa paikalliseen yleisöön. Lopulta tasapaino löydettiin onnistuneesti, sillä Venäjän Everybody Loves Raymond (Voronin perhe) pääsi 2017 Guinnesin ennätysten kirjaan olemalla pitkäkestoisin ulkomaisesta formaatista sovitettu sarja maailmassa.
Työskentelin itse aikoinaan tuotantoyhtiössä, jossa kansainvälinen levitysyksikkö myi formaatteja sarjoista kuten Gossip Girl, The Mentalist ja The Vampire Diaries. Ajatus suomalaisesta Gossip Girlista tuntuu aika absurdilta (”Hei ullanlinnalaiset, ette ikinä arvaa kenet juuri bongattiin Stockan Herkussa. XOXO”).
Onnelan kaltaiset onnistumiset ovat kiinnostavia. Ne todistavat, että ulkomainen käsikirjoitettu formaatti voi toimia Suomessa – mutta luulen, että vain ellemme katso liian kauas. Ruotsalaisten onnela-arki lienee tarpeeksi lähellä suomalaista, ettei se tunnu kreisiltä. Siitäkin huolimatta: jos joku rohkea tuottaja alkaa tehdä suomalaista Dallasia tai Dynastiaa, lupaan katsoa.
Päivitetty 16.9.2025 Kolumnin otsikko ja ingressi on muutettu.
