Suomalaiset NHL-tähdet rajusti nokikkain – onko tämä Leijonien lopullinen olympiajoukkue?

Tulevan kevään olympialaisissa jääkiekkoon osallistuvien maiden pelaajavalinnat julkistetaan nykyisen tiedon valossa vuodenvaihteessa. Tämä tarkoittaa, että päävalmentaja Antti Pennanen ja muu Leijonien johto tulee lyömään kokoonpanon lukkoon pitkälti jo seuraavien viikkojen aikana.

NHL:n suomalaispelaajat ovat päässet antamaan näyttöjä nyt puolentoista kuukauden ajan. Suomen tapauksessa iso osa valinnoista on toki itsestäänselvyyksiä, mutta viime kevään 4 Nations Face-Offin tavoin kilpailu viimeisistä pelipaikoista on tiukka erityisesti hyökkääjien osalta.

Käyn seuraavaksi läpi pelipaikka kerrallaan Suomen joukkueen tilannetta ja käsittelen, ketkä niin sanottujen varmojen valintojen ulkopuolelle jäävistä pelaajista ovat pystyneet nostamaan osakkeitaan ja joiden kohdalla olympiaunelma on livennyt kauemmaksi.

Hyökkääjät

Pidän tässä vaiheessa seuraavaa yhdeksän hyökkääjän ryhmää varmoina valintoina:

Mikko Rantanen, Sebastian Aho, Artturi Lehkonen, Anton Lundell, Mikael Granlund, Roope Hintz, Teuvo Teräväinen, Eetu Luostarinen, Joel Armia

Tämä tarkoittaa, että jäljelle jää viisi hyökkääjäpaikkaa. Kilpailussa näistä viimeisistä paikoista ovat mukana:

Eeli Tolvanen

Ainoa syy, miksi Eeli Tolvasta ei ole merkitty tässä varmaksi valinnaksi, on se, ettei häntä kelpuutettu mukaan viime helmikuun neljän maan turnaukseen. Tämän kauden näyttöjen pohjalta hänen kuuluisi kuitenkin ehdottomasti olla olympiajoukkueessa. Pisteitä on tullut rooliin nähden jälleen varsin kelvollisella tahdilla, mutta Tolvasen todellinen arvo tulee tätä nykyä hänen kahden suunnan luotettavuudestaan. Esimerkiksi Evolving Hockeyn GAR-malli arvottaa hänen eniten lisäarvoa joukkueelleen tuoneeksi Seattle Kraken -pelaajaksi tämän kauden osalta. Tolvasen paikkaa kisakoneessa puoltaa myös se, että hän voi pelata monipuolisesti eri rooleissa aina kärkiketjuista nelosvitjaan.

Erik Haula

Viime kevään neljän maan turnauksessa Leijonien nelossentterinä toiminut Erik Haula on todennäköisesti edelleen se kaikista varteenotettava vaihtoehto kyseiseen rooliin. Tehojen suhteen Haula on petrannut alkukaudesta uudessa joukkueessaan kahteen aiempaan kauteen verrattuna. Ainoa kysymysmerkki on se, että syvemmän datan mukaan Nashville Predators -sentteri on kuitenkin vuotanut tasakentällisin huomattavalla tavalla puolustussuuntaan, mikä ei ole ideaalitilanne jarruketjun keskushyökkääjästä puhuttaessa. Toisaalta Haula on suorittanut kahden edelliskauden aikana erityisen vahvasti alivoimalla, ja toisi tälle osa-alueelle vahvistusta myös olympialaisia ajatellen. Kisapaikka lieneekin hyvin todennäköinen.

Kaapo Kakko

Viime kauden jälkimmäinen puolisko herätti toiveita Kaapo Kakon uran nousukiitoon lähdöstä, mutta tämän kauden alku on ollut hänelle jälleen vaikea. Ensimmäiset viikot jäivät välistä käsivamman takia, minkä jälkeen hän ehti pelata vain seitsemässä ottelussa ennen uutta loukkaantumista. Näissä seitsemässä ottelussa tilille kertyi myös vain yksi vaivainen maali. Olettaen, että Kakko on palaa takaisin kaukaloon lähiviikkojen aikana, on paikka kisajoukkueessa edelleen perusteltu, sillä samanlaista hyökkäystaitoa ei tämän artikkelin varmojen hyökkääjävalintojen ulkopuolelta löydy kuin yhdeltä toiselta kandidaatilta.

Jesperi Kotkaniemi

Jesperi Kotkaniemen alkukausi on ollut kaksijakoinen. Toisaalta hän on suorittanut roolissaan kohtalaisesti, ja pystynyt luomaan syvän datan mukaan aiempia kausia enemmän lisäarvoa nimenomaan hyökkäyssuuntaan. Samalla hänen keskimääräinen ottelukohtainen jääaikansa on kuitenkin laskenut viime kauden yli 14 minuutista vain noin 10 minuuttiin. On lopulta vaikea nähdä, mikä puoltaisi ilman merkittävää erikoistilannevastuuta Carolina Hurricanesissa puurtavan Kotkaniemen paikkaa nelossentterinä esimerkiksi Haulan kustannuksella. Saumoja on ylimääräiseksi hyökkäjäksi, mutta senkään suhteen hän ei ole mitenkään varma valinta.

Matias Maccelli

Matias Maccellin Toronto Maple Leafs -ura on lähtenyt käyntiin yskien. Muutamia välähdyksiä ja laadukkaita otteluita on nähty, muttei hän ole onnistunut vakiinnuttamaan roolia kärkiketjuissa tai tekemään tulosta tasaisesti; lähihistoriassa on muun muassa kuuden ottelun kiikariputki. Toisaalta Aleksander Barkovin poissaolo avaa kolmeen kärkiketjuun yhden ylimääräisen paikan, jonka täyttäjäksi ehdolla olevista pelaajista Maccellin hyökkäyspään potentiaali lienee edelleen korkein Kakon ohella. Olisin itse valmis ottamaan hänet vähintään ylimääräiseksi hyökkääjäksi loukkaantumisten varalle, mutta perinteisesti pelaajavalinnoissa varamiehet ovat olleet enemmän puurtajatyyppisiä kuin taitopelaajia. Tämä valinta voi lopulta kääntyä kumpaan suuntaan tahansa.

Kasperi Kapanen

Kesällä vuoden jatkosopimuksen Edmonton Oilersin kanssa tehnyt Kasperi Kapanen loukkaantui kauden kuudennessa ottelussa, mutta on viimeisten tietojen mukaan palaamassa kaukaloihin piakkoin. Siitä huolimatta hänelle on vaikea nähdä roolia Leijonissa. Taitopaketti ei riitä kolmeen ensimmäiseen ketjuun, ja uskon, että joukkuejohto preferoi nelosketjun rooliin eri vaihtoehtoja. Pommisyksyllä tilanne voisi olla eri, mutta pelaamattomuus vesitti tuon kortin.

Oliver Kapanen

Oliver Kapanen on ollut alkukauden suomalaiskomeetta, nousten vakituiseen kolmen ensimmäisen ketjun rooliin Montreal Canadiensin hierarkiassa ja tätä myöten myös vahvasti keskusteluihin olympiajoukkueen ympärillä. En kuitenkaan itse usko, että Kapasen aika on vielä tullut. Syvän datan valossa hän on ollut paikoin varsin merkittävissäkin vaikeuksissa puolustussuuntaan, vaikka hyökkäyssuunnan tehokkuus ja paikkojen kylmäverinen hyödyntäminen ovatkin olleet vahvuuksia. Nelossentteriksi näen Haulan edelleen todennäköisempänä vaihtoehtona. Ylimääräiseksi hyökkääjäksi mahdollisuudet ovat olemassa, mutta tässäkin suhteessa lienee todennäköistä, että kokeneemmat ajavat vielä edelle. Toisaalta olisi hienoa nähdä Kapasen saavan palkinnon hyvästä alkukaudesta.

Aatu Räty

Aatu Räty on onnistunut toistaiseksi vakiinnuttamaan itselleen paikan Vancouver Canucksin alemmista ketjuista, ja on pelannut keskimäärin enemmän minuutteja esimerkiksi Kotkaniemeen verrattuna. Numeroiden valossa suorittaminen on kuitenkin ollut tasapaksua, eikä selvää kehitysloikkaa viime kauteen verrattuna olla vielä nähty. Näin ollen hänelle on tässä vaiheessa vaikea kaavailla paikkaa joukkueesta; merkittävämmällä NHL-kokemuksella varustetut vaihtoehdot tulevat todennäköisesti menemään hänen edelleen.

Jani Nyman

Jani Nyman hurmasi suomalaisyleisön harjoituskauden aikana tehokkuudellaan, mutta runkosarjassa realiteetit ovat lyöneet kylmästi vasten kasvoja. Peliajat ja rooli ovat jääneet nopeasti vaatimattomiksi, ja vauhtia on täytynyt välillä hakea katsomosta saakka. Ylivoimalla Leijonilla voisi olla käyttöä Nymanin laukaukselle, mutta esimerkiksi Tolvanen pystyy tarjoamaan suunnilleen saman tasoista laukaisu-uhkaa tuomalla samalla pöytään paljon enemmän muissa tilanteissa. Täten en näe Nymanilla kummoisia saumoja kisakoneeseen.

Juho Lammikko

Takaisin NHL:ään kolmen Sveitsi-vuoden jälkeen täksi kaudeksi palannut Juho Lammikko on päässyt New Jersey Devilsissä pelaamaan pienen roolin minuutteja ilman merkittäviä hyökkäyssuunnan saavutuksia, joskin enempää häneltä tuskin kukaan oli odottamassa. Lammikon mahdollista yllätysvalintaa nelossentteriksi voisi puoltaa se, että hän joukkuejohdolle monia tutumpi pelaaja ja pelaajaprofiililtaan sellainen tunnollinen puurtaja, joista valmentajat pitävät. Näen kuitenkin, että tuohonkin rooliin on saatavilla häntä parempia vaihtoehtoja.

Puolustajat

Viime kevään neljän maan turnauksen tavoin Suomen puolustuksen pelaajavalinnat tulevat olevaan varsin yksinkertaisia, sillä pätevien vaihtoehtojen määrä on hyvin rajallinen. Pidänkin tässä vaiheessa seuraavaa kuuden puolustajan ryhmää varmoina valintoina:

Miro Heiskanen, Esa Lindell, Niko Mikkola, Henri Jokiharju, Olli Määttä, Urho Vaakanainen

Tämä tarkoittaa, että jäljelle jää kaksi puolustajapaikkaa. Kilpailussa näistä viimeisistä paikoista ovat mukana:

Nikolas Matinpalo

Viime kauden otteillaan kaksivuotisen jatkosopimuksen Ottawa Senatorsin kanssa ansainnut Nikolas Matinpalo ei ole tänä syksynä ollut mukana joukkueensa jokaisessa ottelussa, mutta pelatessaan hän on saanut varsin kohtalaisesti vastuuta ja parantanut esimerkiksi tasaviisikoin puolustamistaan viime kauteen verrattuna. Varapaikalta pelaavaan miehistöön viime kevään neljän maan turnauksessa noussut Matinpalo suoritti kyseisessä turnauksessa varsin kohtalaisesti omassa roolissaan, ja on siksikin nähdäkseni hyvin selkeä valinta olympiakoneeseen, erityisesti ottaen huomioon muiden samasta paikasta kamppailevien loukkaantumishuolet alkukauden osalta.

Rasmus Ristolainen

Rasmus Ristolainen joutui jättämään viime kevään neljän maan turnauksen väliin ylävartalovamman vuoksi, ja myös valmistautuminen olympialaisiin on ollut kaukana optimaalisesta, sillä hän on ollut koko alkukauden telakalla ja palaa nykytiedon valossa tositoimiin vasta tammikuussa. Jos pelipaikoista olisi enemmän kilpailua, Ristolaisen paikka kisakoneessa olisi vähintään vaakalaudalla, mutta vallitsevassa tilanteessa hänen pitäisi edelleen olla Matinpalon ohella todennäköisin valinta varmojen nimien jälkeen. Täysikuntoinen ja tarpeeksi pelituntumaa alle saanut Ristolainen on viime vuosien otannalla ehdottomasti top 6 -puolustaja tässä joukkueessa.

Juuso Välimäki

Juuso Välimäen viime kausi Utah Mammothin takalinjoilla oli ehdottoman haastava. Hän jäi myös pelaavan kokoonpanon ulkopuolelle viime kevään neljän maan turnauksessa siitäkin huolimatta, että Miro Heiskanen sekä Ristolainen olivat molemmat loukkaantuneina. Olympiapaikan saavuttaakseen Välimäen olisi realistisesti pitänyt saada kauteensa lentävä lähtö, mutta kävi päin vastoin, sillä hän on ollut polvivamman vuoksi sivussa peleistä koko alkukauden. Palatessaan hän joutuu varmasti hakemaan pelivauhtia AHL:n puolelta, ja senkin jälkeen peliaika NHL:n puolella saattaa olla kortilla. Tästä syystä en näe juuri mitään saumaa sille, että hän pystyisi haastamaan Matinpaloa tai Ristolaista paikasta joukkueessa.

Atro Leppänen

Atro Leppänen lähti kauteen todellisena villinä korttina kisapaikkoja ajatellen, sillä häneltä ainakin paperilla pitäisi löytyä erilaista osaamista moneen muuhun suomalaispuolustajaan verrattuna. Leppänen ei kuitenkaan pystynyt saavuttamaan suoraa NHL-pelipaikkaa harjoitusleiriltä, vaan on joutunut puurtamaan koko alkukauden AHL:n puolella. Hitaan alun jälkeen hän on saanut pikkuhiljaa koneitaan käyntiin, mutta ilman ainuttakaan pelattua NHL-ottelua olympialaisiin ei kaiken järjen mukaan pitäisi olla asiaa.

Maalivahdit

Maalivahtien osalta todellista kamppailua yhdestäkään kisapaikasta tuskin on olemassa: viime kevään neljän maan turnauksessa mukana olleet Juuse Saros, Ukko-Pekka Luukkonen ja Kevin Lankinen ovat kaikki tahoillaan melko itsestäänselviä valintoja.

Joonas Korpisalo, Leevi Meriläinen ja Justus Annunen ovat sen sijaan suorittaneet heikommilla tilastoilla pienemmissä rooleissa, vaikka toki Luukkosella on tältä kaudelta vähemmän pelejä ensimmäisten viikkojen loukkaantumisen vuoksi.

Aition hahmotelma siitä, miltä Leijonien kokoonpano voisi Milanossa näyttää:

Artturi Lehkonen - Roope Hintz - Mikko Rantanen

Teuvo Teräväinen - Sebastian Aho - Mikael Granlund

Eetu Luostarinen - Anton Lundell - Kaapo Kakko

Eeli Tolvanen - Erik Haula - Joel Armia

Matias Maccelli, Jesperi Kotkaniemi

***

Esa Lindell - Miro Heiskanen

Niko Mikkola - Henri Jokiharju

Olli Määttä - Rasmus Ristolainen

Urho Vaakanainen - Nikolas Matinpalo

***

Juuse Saros

Ukko-Pekka Luukkonen

Kevin Lankinen