Tuhannet suomalaiset hurahtivat kivien maalaamiseen ja kätkemiseen – Minja Huhtanen on taiteillut kiviin niin karkkiaskeja kuin Turmion kätilöt -yhtyeen logon

Artikkelin kuunneltava versio on tehty tekoälyn avulla. Anna palautetta audiosta sähköpostilla apu360@a-lehdet.fi tai artikkelin lopussa olevalla lomakkeella.

Mistä on kyse?

Kun turkulainen Minja Huhtanen, 38, törmäsi vuosi sitten Facebookin FinStones-ryhmään, hän kiinnostui siitä oitis. Huhtanen luonnehtii itseään käsityö- ja askarteluinnostujaksi. Hän tekee koruja, kransseja ja risutöitä ja nauttii myös maalaamisesta.

– Menin katsomaan, mikä tämä juttu oikein on. Ei mennyt kauan, kun kävin ostamassa akryylimaalia. Kävelylenkillä nappasin mukaan muutaman kiven. Siitä asti olen ollut koukussa, Huhtanen kertoo.

Hän on maalannut jo kymmeniä kiviä.

FinStones-ryhmän ideana on kannustaa ihmisiä maalaamaan luonnonkiviä ja piilottamaan ne. Kiveen kirjoitetaan Facebook ja ryhmän nimi. Löytäjä julkaisee ryhmässä kiven kuvan ja kertoo löytöpaikan sekä sen, onko kivi piilotettu uudelleen vai onko löytäjä päättänyt pitää kiven itsellään.

Huhtanen maalaa kiviä nykyisin lähes päivittäin, ja harrastuksesta on tullut elämäntapa. Yksi tärkeimmistä tuotoksista on ensimmäinen maalattu kivi, johon nainen taiteili Turmion kätilöt -yhtyeen Pimeyden morsian -albumin kannessa olevan logon.

– Perheessämme kuunnellaan bändiä paljon. Kyseinen kivi ei koskaan päätynyt piilotettavaksi, vaan se on edelleen omassa hyllyssä. Mieheni sanoi, ettei sitä saa piilottaa.

Sittemmin Huhtanen on maalannut paljon musiikkiteemaisia kiviä. Kiviin on ilmestynyt myös muun muassa Pokémonien ja karkkiaskien kuvia.

Miten pääsee alkuun?

Maalattaviksi päätyvien kivien keräämisessä on noudatettava ELY-keskuksen ohjeistusta, jonka mukaan kiviä saa ottaa mukaansa sen verran kuin taskuihin mahtuu.

Huhtanen etsii kämmenen kokoisia kiviä, jotka ovat pinnaltaan sileitä. Kun sopiva kivi löytyy, hän nappaa sen mukaansa, pesee sen kotona ja antaa rauhassa kuivua. Seuraavaksi kivi pohjamaalataan, minkä jälkeen se on valmis akryylimaalille.

– Maalaamiseen voi käyttää akryylimaalitusseja, mutta itse maalaan mieluiten perinteisillä akryylimaaleilla ja eripaksuisilla siveltimillä.

Kun kuva on valmis, kivi pitää lakata. Lakka estää värien lohkeilemista ympäristöön. Kiviä ei saa koristella tarroilla tai glitterillä, sillä ne irtoavat helposti.

Yhden kiven valmistumiseen voi kulua Huhtaselta kaksi iltaa.

– Inspiraatio voi syntyä milloin mistäkin, vaikkapa kiven muodosta, joka voi tuoda mieleen tietyn esineen. Kivi voi kertoa minulle, mitä siihen maalataan.

Huhtasen kävelylenkeistä on tullut kivien etsintä- ja piilotusreissuja, joiden aikana askelia kertyy melkoisesti lähes huomaamatta. Huhtanen on huomannut, että ilmiö on suorastaan räjähtänyt viimeisen vuoden aikana.

– Olen löytänyt maalattuja kiviä lenkkipolkujen ja kävelyteiden varrelta ja bussipysäkeiltä.

Aivan mihin tahansa kiviä ei saa sääntöjen mukaan piilottaa. Julkiset sisätilat, luonnonsuojelualueet ja kansallispuistot sekä historialliset kohteet pitää jättää rauhaan.

Mikä tässä on parasta?

Huhtanen ei ole juurikaan kuullut kritiikkiä harrastuksestaan, mutta yksi huono kokemus hänelle on jäänyt mieleen. Kerran hän taiteili kiviin 1990-luvulta tutun Jee-jee-karkkiaskin ja Sisu-karkkiaskin.

– Facebook-ryhmässä sain lopputuloksesta paljon kehuja, mutta yksi käyttäjä alkoi pommittaa minua yksityisviesteillä. Hän pyysi kertomaan aina, kun piilotan kiven, ja halusi tietää, mihin piilotan sen. Hän alkoi myös vaatia kiviä itselleen. Asiasta keskusteltiin ryhmän ylläpidon kanssa, mutta lopuksi jouduin estämään kyseisen henkilön.

Harrastuksen suola on hetki, jolloin itse maalatun kiven kuva ilmestyy ryhmän sivulle. Se tarkoittaa, että joku on löytänyt taideteoksen.

– Nykyään kuvia julkaistaan jatkuvalla syötöllä, joten ryhmää täytyy tarkkailla tämän tästä, ettei oman kiven kuva mene ohi. Joskus kuvan löytää onneksi käyttämällä ryhmän hakutoimintoa, jos löytäjä on kirjoittanut julkaisuun esimerkiksi löytöpaikan nimen.

Pisimmillään Minja Huhtasen maalaama kivi on päätynyt uuteen piiloon yli 500 kilometrin päähän.