Suomalaisen vapaaottelun seuraava UFC-nimi? – ”Mulla ei ole olemassa B-vaihtoehtoa, on vain vapaaottelu”
Kääpiösarjan Abdul ”Abba” Hussein on libanonilaissyntyinen Suomen palestiinalainen ammattivapaaottelija joka on yhden puhelinsoiton päässä lajin ykkösorganisaatiosta, UFC:stä.
Mielikuva kamppailu-urheilijoista ja etenkin vapaaottelijoista on sellainen rujonpuoleinen itselläni. Ja varmasti monella muullakin. Testosteronia virtaavat kampailijat ovat isoja egoja joita leimaa ylimalkainen itsevarmuus. Joidenkin silmissä se piirtyy ylimielisyytenä. Olen pitänyt kamppailu-urheilijoita vähän jopa mulkkuina. Ja noin äärimmäisessä lajissa sellaista asennetta pitää vähän varmasti ollakin. Mutta onko asia todella niin? No, kohta se selviää ajattelen mielessäni, kun odotan parkkipaikalla yhtä tämän hetken parasta vapaaottelijaa, mitä tästä maasta löytyy.
Mielikuvani sulavat kuin alakynnessä olevan ottelijan henkinen kantti nopeasti, kun Abdul ”Abba” Hussein saapuu Kulosaareen veljensä kyydillä nauhoittamaan Jutulla -podcastin jaksoa. Lämpimällä kesäsäällä autosta nousee lämminhenkisen oloinen ottelija tyylikkäästi pukeutuneena, joka katsoo välittömästi silmiin, tervehtii, esittäytyy ja kysyy vointiani.
Hiljattain UAE Warriorsin 59 -tapahtuman pääottelun tyrmäyksellä voittanut ottelija vaikuttaa juuri sellaiselta, millaiseksi ystävät häntä kuvailivat: lämminhenkinen ja tervepäinen. Mopo ei keuli, vaikka aihetta voisi olla.
”Voiton myötä 28-vuotias ottelija on vahvasti vähintään jo toinen jalka UFC:n puolella.”
Oikeastaan yhden puhelinsoiton päässä on lopullinen sinetti asialle. Voidaan käytännössä pitää lähes varmana, että hän sen mahdollisuuden saa. Makwan Amirkhani on edellinen suomalainen, joka UFC:ssä on nähty. 18-vuotiaasta asti ammattilaisena otellut Abba voi jo melkein tuntea unelman toteutuvan.
– Ei sitä voi oikein sanoin kuvailla. Nuorempana se oli pitkään, että uskon pääseväni sinne. Nyt tiedän pääseväni. Odotan, että pääsen näyttämään oman tasoni kaikkein kovimpia vastaan. Kaikki se työ mitä olen tehnyt tässä kymmenen vuoden aikana, niin se on sen arvoista, kun Dana White (UFC pomo) soittaa ja sanoo, että tervetuloa UFC:hen.
Ammattilaissaldo Espoon Kehähaita edustavalla ottelijalla on nyt kolmetoista voittoa ja kaksi tappiota. Edelliset kuusi ottelua ovat päättyneet kaikki tyrmäysvoittoihin.
– Tasoni riittää huipulle. Ehkä aiemmin suomalaisille on ollut, että ”jes” nyt päästiin UFC:hen. Sitten se nälkä on kadonnut. Monet ovat myöntäneetkin sen. Minulle se pääseminen ei ole se juttu. Haluan olla huipulla siellä ja se on tavoitteeni.
Hussein on amatöörien maailmanmestari. Sen tittelin hän saavutti vain 18-vuoden ikäisenä. Pelkkää nousukiitoa ja juhlaa ei vapaaottelu-ura kuitenkaan ole ollut. Aiemmin urallaan hän oli jo lähellä lajin pääsarjaa, mutta tappio tärkeällä hetkellä vesitti suunnitelmia. Se otti henkisesti koville. Paineita nimenomaan menestymisen kautta kerääntyy helposti, kun voitolla suunta on ylöspäin, mutta yksittäinen tappio voi viedä jopa kaksi alaspäin. Husseinia ei kylmäksi ole tyrmätty, mutta hänet on kuristettu tajuttomaksi. Hussein silmin nähden herkistyy, kun puhuu asiasta ja siitä tunnetilasta sen jälkeen.
– Muistan sen hetken. Heräsin siitä ja jostain syystä ajattelin, että olen kotona. Katsoin ylös ja näin areenan valot. Meni sekunteja ja tajusin, että hitto olen matsissa, kun minua heräteltiin. Olin ehkä 10-15 sekuntia tajuton, mutta se hetki tuntui pitkältä.
Sitten studioon laskeutuu pienimuotoinen hiljaisuus, kun kysyn asiasta tarkemmin. Sekunnit tuntuvat hetkessä yhtäkkiä paljon pidemmiltä.
– Kaikista pahinta on se, että, kun alkaa tajuamaan, että valmentajat ja harjoituskaverit on käyttäneet muhun aikaa ja tulee olo, että olen pettänyt ne, kun hävisin. Soitin kotiin ottelun jälkeen. Se oli todella rankka puhelu. Sanoin itku kurkussa, että anteeksi, että petin teidät ja suljin puhelimen. Kun luki kaikkia tsemppiviestejä, niin tulee fiilis, että on pettänyt ihan kaikki. Vaikka tiedän, että ei se ole niin.
”Etenkin uran alkuvaihe ammattilaisena on haastavaa aikaa.”
Se on jatkuvaa elämää erilaisten päätösten kanssa. Urheilun ja ammatin ehdoilla. Täytyy miettiä jokaista askelta, tekemistä ja tekemättä jättämistä. Ja sitä miten ne lopulta vaikuttavat kokonaisuuteen.
– Jos Suomesta lähdet tavoittelemaan ammattilaisuutta ja otat ensimmäiset ottelut, niin et voi jättää päivätöitä heti. Isossa roolissa on yhteistyö- ja somehommat tänä päivänä. Todella pitkään oli niin, että oli pakko saada jostain muualta vaikka olin ammattilainen. Piti budjetoida mitä tekee ja mihin laittaa rahaa. Piti sanoa, että en tule ulos syömään, kun pitää säästää rahaa, että on varaa harjoitella ja niin edelleen. Mulla oli aika puolella, kun aloitin jo 18-vuotiaana, Hussein pohtii.
Seuraava ottelu Husseinilla on tarkoitus käydä syys-lokakuun tietämillä.
Alamme hiljalleen lopettelemaan nauhoitusta ja Hussein on suuntaamassa, kuinkas muuten. Kuin harjoitussalille. Mutta yhden asian hän haluaa vielä sanoa, ennen kuin kurvaa Kulosaaresta ympäristöön, joka on heti ensimmäisestä kerrasta tuntunut omalta paikalta, kun hän nuorena poikana meni lajia kokeilemaan.
– Mulla ei ole olemassa B-vaihtoehtoa, on vain vapaaottelu. Niin pitkään, kun teen tätä, niin haluan antaa aivan kaiken sille, Hussein päättää.
Jutulla -podcastin avausjakson vieraana kuullaan lisää Abban ajatuksia ja tarinoita vapaaottelumaailmasta tulevana perjantaina.
