Suomalaisen jääkiekon kehittämiskeskustelussa on pöyristyttävä valuvika – Sihvonen: ”Paksukalloisimpienkin tulisi tajuta”
Aition jääkiekkoasiantuntija Petteri Sihvonen vetoaa voimakkaasti suomalaisiin huippuvalmentajiin ja toisiin asiantuntijoihin. Katsokaamme porukalla, miten peli virtaili MM-välierässä Tšekki-Ruotsi!
Leijonat olivat päävalmentaja Jukka Jalosen kaksissa viimeisissä MM-kisoissa ensin seitsemäs Tampereella ja nyt kahdeksas Prahassa. Tulos on katastrofaalisen heikko.
Nyt ovat erialaiset partiot liikkeellä etsimässä syitä kehnoihin tuloksiin.
Ne, jotka eivät ole täysin kartalla ja lisäksi ne, jotka pelaavat jonkinlaista pitkäaikaista pelin politiikkaa, ovat kääntäneet väärällä tavalla kriittisen katseensa suomalaiseen peli-identiteettiin Meidän peliin. Sitä ollaan nostamassa juurisyyksi sille, että Leijonien peli on alkanut sakata.
Palturia!
Kehnosti kasaan kyhätty yleinen argumentti kuuluu, että pelin evoluutio maailmalla ajanut ohi Meidän pelistä.
Ei ole!
Ennen kuin aletaan tyhminä murtaa suomalaisen peli-identiteetin patoja, kannattaa oikeasti katsoa, mitä hieman kauempana ja tässä aivan ympärillä tapahtuu. Tarkkaamalla katseensa siihen, miten NHL:ssä pelataan ja miten päättymässä olevissa MM-kisoissa johtavat joukkueet ovat pelanneet, luulisi, että paksukalloisimmatkin näkevät faktat.
Oikea paraatiesimerkki pelin eurooppalaisesta tilasta on se, miten Tšekin, Ruotsin ja Sveitsin maajoukkueet pelaavat tätä nykyä.
Jos Erkka Westerlund teki aikoinaan yli 30 vuotta sitten pelianalyysinsa siitä, miten Ruotsi ja Neuvostoliitto pelasivat yhden kovan ottelun, siis ennen muuta miten Ruotsi oveluudella ja taktiikalla selviytyi voittajana ylivertaista Neuvostoliittoa vastaan, nyt on syytä valmentajien ja asiantuntijoiden tehdä analyysi siitä, miten Tšekin MM-turnauksen 2024 välierässä laadukkain NHL-vahvistuksin operoineet Tšekki ja Ruotsi pelasivat.
Jos Leijonat pelaa Meidän peliä, Tšekki pelasi Naše hra, ja Ruotsi pelasi Deras Spel. Nuo kolme peli-identiteettiä ovat todella lähellä toisiaan, oikeastaan ne ovat toistensa sukuiset kopioit hieman eri variaatioin.
Ehdotan, että jokainen aiheesta kiinnostunut ja etenkin aiheeseen vaikuttamaan pyrkivä todella katsoo pikimmiten MTV Katsomosta tai Viaplaylta (ennen kuin matsi poistuu noista palveluista) tuon ottelun Tšekki-Ruotsi. Kyseessä on oikeastaan pakollinen oppimäärä jääkiekkoilun taktiikkaa, jos meinaa olla kärryillä siitä, mitä suomalaisen jääkiekkoilun tulee ottaa lukuun juuri nyt.
Sekä päävalmentaja Sam Hallamin Tre Kronor että päävalmentaja Radim Rulikin Tšekki pelasivat maagisen upean ottelun siihen asti, kunnes Tshekki ansaitusti ja onnella teki 3–2, 4–2 ja 5–2 -johtomaalit. Sen jälkeen matsi hieman hajosi käsiin. Vaan mitä tapahtui ennen noita maaleja, on supertärkeää.
Kumpikin joukkue hyökkäsi todella nopeasti ja todella hitaasti, pelitilannetta lukien; molemmat joukkueet sekä prässäsivät ahneesti että pelasivat trapia viljalti.
Sanalla sanoen Tšekki ja Ruotsi pelasivat loistolätkää hyvin tutuin suomalaisin menestyskonstein.
Hallamin voi sanova liikkuvan väljästi Jukka Jalosen linjoilla pelikirjansa kanssa. Rulik taas on paljosta velkaa sekä Jukka että etenkin Kari Jaloselle. Oikeastaan Rulik peluutti hyvinkin samaa pelitapaa, minkä Kari Jalonen oli Tshekin maajoukkueen päävalmentajana näyttänyt eteen.
”Ehdotan, että tässä kohtaa, kun suomalainen jääkiekkoilu tarvitsee hieman uusia tuulia, suhtautukaamme jääkiekkoasioihin kylmän analyyttisen viileästi. Nyt ei saa antaa tunteen ohjata analyysiä ja johtopäätöksiä.”
En tahdo määrääni enempää rajata keskustelua siitä, miten suomalaisen jääkiekkoilun tulee jatkossa järjestää pelikirjansa. Kautta rantain on annettu ymmärtää, että olen osaltani pitänyt suomalaisia jääkiekkovalmentajia pihdeissäni tuossa suhteessa liikaa. Tällä erää pidän vahtia asian suhteen täältä Kulosaaresta hieman etäämmältä. Puutun asiaan vasta, jos homma vedetään vihkoon.
Ehdotan, että suomalaiset huippuvalmentajat ynnä valmentamisesta joutilaat asiantuntijat (useimmat entisiä valmentajia) itse katsovat uudemman kerran mainitsemani ottelun ja pohtivat seuraavaa:
Mikä Tšekissä ja Ruotsissa on ihan samaa kuin Suomessa pelitavan suhteen? Entä mitä nuo kilpailijamaat tekevät hieman toisin? Ja, tämä on tärkeää, mikä tuosta toisin tekemisestä sisältää jotain sellaista, joka meillä kannattaa jatkossa ottaa mukaan omaan pelitapaamme? Entä mikä siitä aineksesta on sellaista, jota ei kannata ottaa suomalaiseen pelikirjaan. Viimeksi mainitun toteutamme lukemalla vastustajiemme pelitapoja sen pelitavallisen tietotaidon lävitse, joka on meillä jo vanhaa perua.
Kyseisen pelin ja muutoinkin jatkon lukuohjeeni on: Tavoitteemme on jalostaa jotain sellaista, mitä vielä missään muualla ei ole. Tarvitsemme sitä varten muilta esimerkkiä yllätyksellisyydestä; tarvitsemme sitä varten omaa kykyämme olla pelin tärkeimpien fundamenttien suhteen rakenteellisen toisteisia ja järkähtämättömiä.
Vannon, että kyseinen Tšekki-Ruotsi antaa tienviittoja edellä sanomaani.
Toki ennen muuta puhuttelen tässä nyt Leijonien tulevaa päävalmentajaa Antti Pennasta ja hänen apukoutsejaan Jussi Tapolaa ja Mikko Manneria.
Lisäksi tarkoitan kaikkia SM-liigajoukkueiden ja Mestiksen päävalmentajia esikuntineen unohtamatta valmentajia, jotka valmentavat yli 15-vuotiaita.
Tarkoitan todella myös juuri nyt telakalla olevia koutseja.
Pyydän erikseen Raimo Summasta, Erkka Westerlundia, Hannu Jortikkaa ja Olli Saloa katsomaan analyyttisesti puheena olevan pelin. Kari Jalonen, Pekka Virta, Karri Kivi, Ari Vallin ja Ville Nieminen tietävät pelin uudelleen katsomattakin, mitä tarkoitan.
Olli Jokisen suhteen olen toivoni menettänyt. Hänen ei kannata palata mainittuun otteluun.
Kaiken kaikkiaan ehdotan, että tässä kohtaa, kun suomalainen jääkiekkoilu tarvitsee hieman uusia tuulia, suhtautukaamme jääkiekkoasioihin kylmän analyyttisen viileästi. Nyt ei saa antaa tunteen ohjata analyysiä ja johtopäätöksiä.
