Edes kiusaaminen ei saanut lopettamaan tanssimista – Ranskan Talentissa ihastuttanut Kimi Ervi muutti 16-vuotiaana Los Angelesiin voidakseen tanssia enemmän

Hän tanssii täysin oman koreografiansa mukaan tai ei tanssi ollenkaan. Niin Kimi Ervi päätti, kun Ranskan Talent-kilpailun, France's Got Talentin, tuotanto halusi muuttaa hänen tanssiesitystään vuonna 2022.

Päättäväisyys kannatti. Esiintymisestä, ja varsinkin Kimin katsomossa seuranneesta äidistä, kuvatut pätkät saivat miljoonia näyttökertoja somessa. Oli tuotannon idea, että Kimin äiti kutsuttaisiin paikan päälle eikä kerrottaisi, että poika kilpailee ohjelmassa.

Äiti ei nimittäin ollut koskaan nähnyt poikansa tanssivan. Kimi oli menevinään vessaan, mutta menikin takahuoneeseen valmistautumaan vuoroonsa. Äiti näki kaiken isolta screeniltä, eikä voinut pidätellä kyyneleitään.

– Vieläkin netissä katsotaan paljon sitä pätkää, jossa näytetään, mitä äitini esiintymiseni jälkeen sanoi.

Oli lähellä, ettei Kimi olisi osallistunut ohjelmaan lainkaan. Hän ei itse hakenut Talentiin, vaan tuotanto pyysi hänet mukaan. Kimi ei ollut kuitenkaan varma, olisiko kilpailuun osallistuminen hyvä asia hänen uralleen. Talent kun ei ole pelkästään tanssiohjelma. Kimi pelkäsi, ymmärretäänkö siellä tanssin päälle.

Pelko oli kuitenkin turha. Kimi pääsi lopulta semifinaaliin saakka.

Kimin kodissa Ranskan Mandelieussa tuoksuu savustettu kala. Isä Pasi Ervi touhuaa parvekkeella savustuspöntön luona ja tuo pian pöytään kokonaisen savustetun vonkaleen.

19-vuotias Kimi on juuri palannut Los Angelesista takaisin lapsuudenkotiinsa suoritettuaan lukion Atlantin takana loppuun. Isä huutaa tanssiharjoituksista palanneen poikansa alakerrasta keittiöön kalan ja perunoiden ääreen. Poika ei kuitenkaan koske ruokaan, vaan keskittyy haastatteluun. Hän syö kuulemma myöhemmin. Sopii luonteenkuvaan, jossa mitään ei tehdä puolitosissaan.

Isä ja poika ovat hitsautuneet tiukasti yhteen, sillä Pasi on kasvattanut Kimin lähes vauvasta lähtien yksin. Samalla hän otti siipiensä suojaan ja myöhemmin adoptoi myös Kimin äidin entisestä liitosta syntyneen isosiskon.

Tanssi on aina ollut Kimissä, isä kertoo. Oli musiikkia tai ei, poika tanssi. Pasi on musikaalisesti lahjakas ja kamerunilainen Olivia-äiti on vaatesuunnittelija, mutta tanssijan geenejä ei lähisuvusta löydy. Silti pieni Kimi tanssi heti, kun jalat vaan kantoivat.

– Ja myöhemmin hän kopioi netistä vaikeitakin koreografioita ja teki niitä yksikseen kotona.

Isä löysi pojalle jo nuorena harrastukseksi telinevoimistelun ja yleisurheilun. Kimi tykkäsi niistäkin – ja niissäkin piti menestyä – mutta kun hän löysi itselleen tanssikoulun kymmenvuotiaana, kaikki muu menetti merkityksensä.

– Yleisurheilua oli kaksi kertaa viikossa, ja se riitti silloin. Mutta kun pääsin tanssiryhmään, halusin sitä vain lisää, ja lisää harjoituksia.

Tanssivalmentaja antoi Kimin harjoitella aluksi viisi tuntia viikossa. Kimi meni kuitenkin aina tuntia aiemmin tanssikoululle harjoittelemaan itsekseen. Lopulta tanssia oli joka päivä.

Ranskassa saa luvan ajaa pientä autoa 14-vuotiaana. Siitä lähtien Kimi hoiti itse sekä koulun että tanssitunnit; hän lähti aamuseitsemältä kouluun, sieltä suoraan tanssitreeneihin ja palasi kotiin ennen iltakymmentä. Isää tahti välillä hirvitti.

– Koulusta sanottiin, että jos tanssitunteja ei vähennetä, Kimi erotetaan koulusta. Kimi ei vähentänyt, vaan vaihtoi koulua, isä kertoo.

Kimi ja Pasi-isä ovat tiivis parivaljakko, vaikka riitelevätkin sanojensa mukaan usein.

Kun Kimi kymmenvuotiaana aloitti tanssiharrastuksen, ei tanssivia poikia ollut paljoa. Tanssiva poika sai osakseen kiusaamista, joka tapahtui suurimmaksi osin netin välityksellä; hän sai osakseen haukkumista ja ikäviä viestejä. Kiusaaminen ei kuitenkaan koskaan ollut fyysistä, ja tanssi antoi pakopaikan. Samalla se oli paikka purkaa ikävätkin tunteet pois.

– Kiusaaminen oli kurjaa, mutta ei lähellekään niin kurjaa, että olisin sen takia harkinnut lopettavani tanssimisen.

Kimi kertoo, että lapsena ja nuorena hänellä oli ystäviä lähinnä tanssiharrastuksen kautta. Lukiossa tilanne muuttui ja hän löysi samanhenkisiä ystäviä myös koulusta.

Isän voisi kuvitella toimivan vähän kuin pojan managerina, mutta tämän hän kiistää jyrkästi. Kimi on hoitanut kaikki omat asiansa hyvin nuoresta asti itse.

– Hän on ollut aina hyvä koulussa, eikä minun apuani ole tarvittu. En edes tiedä, missä välissä hän teki läksyt kiireisimpinä vuosina.

– Sen jälkeen, kun tulin kotiin tanssiharjoituksista, Kimi vastaa isälleen.

Sekä isä että poika myöntävät, että noina vuosina burnout oli lähellä. Koulu tuntui häiritsevän tanssiharrastusta.

Pasi Ervi on ylpeä siitä, miten itsenäisesti Kimi Ervi on hoitanut opintonsa, työnsä ja harrastuksensa.

Kimi nauttii elämästä lapsuudenkodissaan Mandelieun rinteillä.

Talent toi Kimille näkyvyyttä, mutta ei ainakaan hänen mukaansa suoranaisia työkeikkoja. Hänellä oli kuitenkin projekteja jo ennestään. Talentin jälkeen oli vuorossa Disneylandin kanssa toteutettu kiertue, jossa tanssittiin tunnettujen Disney-musiikkien tahtiin viisituhatpäiselle yleisölle ilta toisensa jälkeen.

Nyt Kimi on elättänyt itsensä jo parin vuoden ajan tanssilla ja toteuttanut monia unelmiaan siihen liittyen. Hän on esimerkiksi saanut asua Los Angelesissa, kehittänyt oman tanssikilpailun ja saanut tehdä koreografioita tanssiryhmille.

Tulevatkin unelmat liittyvät tanssiin. Siihen, että sen parissa saisi tehdä mahdollisimman paljon erilaisia asioita.

Los Angelesiin Kimi muutti 16-vuotiaana suorittamaan lukion loppuun. Koulu oli tosin toissijainen asia. Losissa on Kimin tanssityyliin ehkäpä maailman parhaat valmentajat.

Hän itse sanoo lempityylinsä olevan nykytanssi, vaikka tanssiikin vähän kaikkea.

Isä oli luonnollisesti mukana, kun rapakon takaa etsittiin ensin asuntoa ja sitten koulua.

– Oli korona-aika, ja hänet oli jo hyväksytty taidekouluun. Sinne ei kuitenkaan sitten voitu ottaa opiskelijoita, vaan piti etsiä yksityiskoulu. Löysimme sellaisen läheltä asuinpaikkaa, kun kävimme yhdessä katsomassa paikkoja, isä kertoo.

Eroaminen perheestä ja muutto yksin vieraalle mantereelle tuntui hyvältä, koska hän tiesi, että sellaista tanssivalmennusta ei kokisi muualla.

– Toki tuli ikävä, mutta ei niin paljoa, että olisin halunnut sieltä pois.

Pasi ja Kimi Ervi ovat tulossa Suomeen keskustelemaan ensi vuodesta, jolloin Kimin on tarkoitus esiintyä ensimmäistä kertaa Suomessa.

Kotona häärii isän lisäksi muutaman vuoden nuorempi sisko Ruby sekä pian kaksi vuotta täyttävä pikkusisko Leila ja isän nykyinen vaimo Sofia Ervi. Kimi on Leila-siskonsa kanssa hyvin läheinen, pikkuinen juoksee aina isoveljensä syliin tämän nähdessään.

Kun Kimi oli pieni, hänen isänsä puhui hänelle vain suomea. Koska he asuivat Ranskassa, hän kävi ranskalaisen koulun ja pikkuhiljaa isän ja pojan yhteiseksi kieleksi vaihtuikin ranska.

Välillä Kimi hakee sopivia sanoja, kun puhutaan suomea.

– Isä auttaa, kerro ranskaksi mitä haluat sanoa, Pasi huikkaa kauempaa, kun kuulee Kimin hakevan sanoja haastattelua antaessaan.

Pasi sanoo käyneensä katsomassa poikansa jokaisen esityksen ennen kuin tämä muutti Amerikkaan. Nykyään Kimi tekee koreografioita, vetää tanssikursseja ja käy tuomaroimassa tanssikilpailuita. Isän äänestä kuultaa ylpeys, kun hän miettii, miten nuorena poika on päässyt tuomaroimaan arvostettuja kilpailuita.

– Meidän pikkutähti. Olen ylpeä, kun seuraan, miten hän hoitaa itsenäisesti kaikki asiat. Hän on todella ahkera, melkein työnarkomaani – jos hän lentää Jenkeistä Ranskaan, ei hän tule lentokentältä kotiin, vaan menee töihin ja sitten vasta illalla tänne nukkumaan.

Mutta riiteleekö tämä parivaljakko koskaan? Alituiseen, he naurahtavat yhteen ääneen.

– Mutta emme tanssista. Lähinnä siivoamisesta, he pohtivat.

Eikä isä ole koskaan ollut epäuskoinen poikansa uravalintaa kohtaan, vaan kannustanut ja tukenut läpi vuosien.

– Ei, en ole kysynyt, milloin hän menisi oikeisiin töihin, isä naurahtaa.

Kimi on samaa mieltä. Ainakin isä on maksanut kaikki harrastukset lapsena ja nuorena, hän sanoo ja nauraa päälle.

Joka aamu Kimi tekee aamupalan itselleen, ja jokaisella aamiaisella hänellä on aina erilainen kahvi. Hän on hyvin pedantti syömisen lisäksi siisteydessä, järjestelmällisyydessä ja harjoittelussa. Jos hän epäonnistuu tanssissa, hän on vihainen ja surullinen samaan aikaan.

– Mutta ei hän oikeastaan epäonnistu. Hän harjoittelee niin paljon, että sitä mahdollisuutta ei tule, Pasi pohtii.

Kimi matkustaa lähes alituiseen, mutta jos aikaa riittää, hän viettää sitä ystävien kanssa. Kaksi parasta ystävää asuvat lähellä kotia ja yksi Pariisissa. Kun he tapaavat, kuluu aika lähinnä jutellen. Mutta onko nuoren miehen elämässä aikaa rakkaudelle? Siihen vastaus on lyhytsanaisesti ei.

Hän aikoo tanssia vielä pitkään, muttei kuitenkaan eläkeikään asti. Taustalla kytee ajatus arkkitehtuurista – sitä hän alkaa tekemään, kun ei enää syystä tai toisesta tanssi. Tanssi ei tullut suvusta, mutta toinen haave selkeästi tulee; isä on rakentaja ja isän isoisä oli yksi Suomen kuuluisimmista arkkitehdeistä, Aarne Ervi.

Nyt kuitenkin tanssitöitä on niin paljon kuin vain ehtii tehdä. Haastattelua seuraavana aamuna hän on lähdössä tuomariksi Lyoniin ja seuraavalla viikolla käymään Suomessa.

Suomessa Kimi käy pari kertaa vuodessa isoäidin luona, mutta tällä kertaa isä ja poika menevät keskustelemaan vuoden päästä odottavasta esiintymisestä April Jazz -festivaaleilla yhdessä Aki Rissanen trion kanssa. Se olisi Kimin ensimmäinen esiintymisensä Suomessa.

Tietenkin omalla koreografialla, oman ryhmän kanssa.