Yllättävä seikkailu vei Kalle Välimäen laulamaan Maamme-laulua Uuden-Seelannin televisiossa – Rakkaus löytyi paikallisesta rodeosta
Harrastusseikkailu vei Kalle Välimäen, 30, kahdeksan vuotta sitten Uuteen-Seelantiin. Rodeorakkaus sai hänet perustamaan perheen kaukaiseen, huimien maisemien maahan.
Kaksi vuotta sitten Kalle Välimäki oli Uuden-Seelannin televisioissa opettamassa paikalliselle rugbyjoukkueelle Maamme-laulua.
Yleisradioyhtiö TVNZ oli tuolloin tekemässä ajankohtaisohjelmaansa juttua yllättävästä rahankeräyskampanjasta, jolla Kalle Välimäen lähipiiri keräsi rahaa lentolippuihin, jotta Välimäki pääsisi Uudesta-Seelannista Andorraan pelaamaan Suomen rugbymaajoukkueen tärkeää ottelua.
Christchurchilaisessa gastropubissa, jossa Välimäki työskentelee keittiömestarina, oli samaan aikaan myynnissä Flying Finn -tukiolutta. Hanalogoksi oli laitettu Välimäen naama. Välimäen Andorran-reissun rahoittamista varten myytiin myös erityisiä rugbypaitoja ja avattiin joukkorahoitussivu.
Uusiseelantilainen yhteisöllisyys näytti voimiaan ja rugbyreissu toteutui. Välimäki oli jo yksi heistä, Suomesta saapunut sosiaalinen perheenisä, joka vieläpä harrastaa maan kansallislajia rugbya korkeimmalla amatööritasolla.
Iittalasta kotoisin olevan Välimäen, 30, matka kohti Uutta-Seelantia oli alkanut kymmenisen vuotta aiemmin Suomesta, renkolaisesta hevosmaneesista, jossa hän harjoitteli ensimmäistä kertaa hämeenlinnalaisen Linna Rugby Clubin kanssa. Hänen hollantilainen kaverinsa oli kotibileissä houkutellut isokokoista Välimäkeä kokeilemaan rugbya, ja hän rakastui lajiin välittömästi.
Seuran uusiseelantilainen valmentaja tarjosi muutamaa vuotta myöhemmin seikkailuhenkiselle Välimäelle mahdollisuutta muuttaa vuodeksi pelaamaan rugbya Uuteen-Seelantiin. Hän päätyi vuonna 2017 keskelle 2 000 asukkaan Methwenin maalaismenoa.
– Sopeutuminen tuntui erittäin luonnolliselta. Varsinkin kun pelasin rugbya pienessä yhteisössä, missä lajia pidetään erittäin suuressa arvossa. Siinä tutustui kaikkiin kyläläisiin. Kaikki olivat hemmetin avuliaita ja tulivat jutulle, hän kertoo.
Välimäki sai samalla huomata, miten helppoa juuri suomalaisena oli sulautua yhteisöön, joka ei välttämättä olisi vieraanvaraisin kaikille tulijoille. Uuden-Seelannin eurooppalaisiksi kutsutun valkoihoisen kantaväestön lisäksi maan isoimmat etniset ryhmät muodostavat maorit, aasialaiset ja Tyynenmeren saarivaltioista maahan muuttaneet pasifikat.
– Kun valkotukkainen, sinisilmäinen, valkoihoinen kaveri tulee farmiyhteisöön, niin – hirveä sanoa – eivät he vierasta niin paljoa.
Uusiseelantilainen elämänmeno, lämpimämpi ilmasto, uuden lumo ja tuntemattoman houkutus. Kaikki ne saivat Välimäen viihtymään Uudessa-Seelannissa.
”Kolmen kuukauden ajan tein paria, kolmea eri duunia rafloissa, että sain rahat menolippuun.”
Vähältä kuitenkin piti, ettei Välimäen reissu Uuteen-Seelaantiin olisi jäänyt lyhyeksi. Hänen ensimmäinen oleskelulupansa oli umpeutumassa, joten edessä oli paluu Suomeen. Ennen Suomeen paluutaan hän vieraili vielä rodeossa.
Methwenin kolmipäiväisen festivaalin rodeossa Välimäen eteen pamahti nainen nimeltään Emma. He ehtivät tapailla kuukauden ajan ennen Välimäen paluuta Suomeen.
Suomeen palattuaan Välimäki alkoi järjestellä uutta matkaa Uuteen-Seelantiin Emman luo.
– Kolmen kuukauden ajan tein paria, kolmea eri duunia rafloissa Hämeenlinnassa, että sain kerättyä rahat uuteen menolippuun.
Hän palasi Uuteen-Seelantiin, jäi sille sillä tielle. Rodeokohtaaminen johti häihin, yhteiseen taloon ja helmikuussa syntyneeseen Louis-poikaan. Kotipaikaksi on nyt muuttunut maan toiseksi suurin kaupunki Christchurch.
Välimäellä on jo pysyvä oleskelulupa Uuteen-Seelantiin. Ensi vuonna hän voi hakea Uuden-Seelannin kansalaisuutta.
– Ihan samat oikeudet minulla on jo nyt, mutta olisi kiva saada se musta passi.
”Kaikki täällä luulevat suomalaisia viikingeiksi, mikä on huikea juttu.”
Välimäki on christchurchilaisessa gastropubissaan pidetty työntekijä, rugbyyn hurahtanut suomalainen ”outo lintu”, joka puhuu jenkkienglannin ja uusiseelantilaisten aksenttien sekoitusta.
– Kaikki täällä luulevat suomalaisia viikingeiksi, mikä on huikea juttu, Välimäki naurahtaa.
Lapsensa syntymän jälkeen Välimäki on ikävöinyt suomalaista yhteiskuntaa. Täällä tarjolla on yhteensä vain kuuden kuukauden vanhempainvapaa ja terveydenhuollossa on toivomisen varaa, eikä ravintolatyössä ole esimerkiksi sunnuntailisiä.
Mutta Välimäki tykkää uusiseelantilaisista – ja pitää maata ”huikeana paikkana asua”.
– Luonto on mielenkiintoista. Pääset tunnissa kauniilta hiekkarannoilta vuoristokylään laskettelemaan. Uskomaton kontrasti, hän kertoo.
Christchurch
Välimäen kotikaupunki, reilun 400 000 asukkaan Christchurch, on maan toiseksi suurin kaupunki. Vehreä Christchurch tunnetaan ”englantilaisena kaupunkina”, mutta kau- pungissa näkyy myös maoritaustoja.
Suomeen Välimäki toisi Uudesta-Seelannista rugbyn, vieraanvaraisuuden ja lähestyttävyyden. ”Täällä on hyviä keskusteluja sellaistenkin kanssa, joita ei tunnekaan”.
