Suomalainen metsäteollisuus tuottaa innovaatioita keittiötarvikkeista vaatteisiin

Pöydällä on ihan tavallisen näköisiä tuotteita: maitotölkkejä, creme fraiche -pikari, kiinankielisellä tekstillä varustettu hampurilais- ja olutpakkauskääre, juustohöylä, leikkuulauta ja tiskiharjoja. Niissä on erikoista se, että ne on tehty uusiutuvasta puukuidusta.

Stora Enso on Suomen suurimpia vientiyrityksiä. Viestintäjohtaja Satu Härkösen mukaan kokonaan uudet tuotteet muodostavat jo seitsemän prosenttia yhtiön 10 miljardin liikevaihdosta.

Yksi menestystarina on aaltopahvista tehty kalankuljetuslaatikko EcoFishBox. Uusiutuva ja kierrätettävä laatikko kestää jäämurskaa, kosteutta ja kalan rasvaa yhtä hyvin kuin perinteinen styroksiversio. Ympäristövaikutuksista saa käsityksen kun kuulee, että laatikoiden markkina on arviolta sata miljoonaa kappaletta vuodessa.

– Kalamiehet vievät nämä käsistä jo siksi, että kokoon taitettavia laatikoita mahtuu tyhjinä autoon seitsemän kertaa styroksilaatikoita enemmän, Härkönen naurahtaa.

Uusiutuvia puupohjaisia pakkauksia menee sekä kulutustavaroihin että aaltopahvipakkauksiin. Innovaatiopäällikkö Maria Holopaisen mukaan keskimäärin joka kolmas maailman nestepakkauksista on tehty Stora Enson materiaaleista.

– Maitotölkkiin käytetään 50 prosenttia vähemmän raaka-ainetta kuin 1950-luvulla, eikä se ole yhtään vähemmän kestävä. Nykyään kuluttajat haluavat pakkauksen puhuvan samaa kieltä tuotteen kanssa. Kun Arlan Ekomaitoon saatiin valkaisematon ja 99-prosenttisesti uusiutuva pakkaus, sen menekki Ruotsiin lisääntyi selvästi.

Kuluttajapakkausten materiaalin päämarkkina on Eurooppa, ja tehtaita on viisi: kaksi Suomessa, kaksi Ruotsissa ja yksi Kiinassa. Uusiutuvilla kartonkipakkauksilla pyritään mahdollisuuksien mukaan korvaamaan esimerkiksi fossiilisista raaka-aineista valmistettua muovia.

– Uusiopikarin hiilijalanjälki on alle puolet muovisen vastaavasta. Mitä enemmän näitä tulee tarjolle, sitä helpompi kuluttajan on tehdä ympäristöystävällisempi valinta, Holopainen sanoo.

Kehitystyötä tehdään koko ajan. Yksi iso loppukäyttökohde ovat pikaruoka- ja take away -pakkaukset, joihin haetaan ratkaisuja rasvan ja kosteuden kestävistä uusiutuvista materiaaleista.

Biokomposiittipuolen myyntipäällikkö Antti Kämäräinen vahvistaa, että kaikki, mitä tänään tehdään uusiutumattomista materiaaleista, pyritään huomenna tekemään puusta.

– Biokomposiitin raaka-aine tulee paperinvalmistuksen sivutuotteena. Puukuitu puristetaan yhdessä biopohjaisen muovin kanssa ryynien näköiseksi jyviksi. Siinä on puolet enemmän uusiutuvaa raaka-ainetta kuin muovissa, eikä puukuitua mene prosessissa hukkaan, hän kertoo.

Biokomposiitista tehty kahdeksanosainen keittiötarvikesarja tuli Suomen markkinoille noin kuukausi sitten. Materiaali tulee Ruotsin metsistä ja valmistaja Orthexilla on tehdas Lohjalla.

Eksoottisimmalta kuulostaa maallikon korvaan se, että puukuituja käytetään vaatteissa. Satu Härkönen muistuttaa, että tekstiileihin käytettyä sillaa ja raionia valmistettiin jo 1930-luvulla selluloosasta, mutta muovipohjaiset synteettiset kuidut syrjäyttivät ne kaupallisesti kannattavampana.

– Ympäristöarvojen nousu ja teknologinen kehitys toivat puukuidut takaisin vaateteollisuuteen. Joensuun lähellä Uimaharjussa on tehdas, jossa on vuodesta 2012 asti tehty erityisellä menetelmällä liukosellua. Se menee lankojen raaka-aineeksi, ja langoista tehdään viskoosipohjaisia vaatteita – enimmäkseen Kiinassa, koska siellä on valtaosa maailman vaateteollisuudesta.

Härkösen mukaan puukuitujen ekologinen etu verrattuna esimerkiksi puuvillaan on se, ettei niitä varten tarvita viljelysmaata syöviä ja valtavasti kastelua vaativia suuria peltoviljelmiä.

Perinteisemmissä puutuotteissa uutta ovat massiivipuuelementit, jotka menevät suoraan rakentamiseen. Puusta on rakennettu Suomessakin aina, mutta laudan ja lankun sijaan käytettävä ristiinliimattu tai viilupuinen massiivielementti on lujuusominaisuuksiltaan betonin ja teräksen luokkaa. Massiivipuuelementeistä on viime vuosina voitu tehdä muun muassa kerrostaloja, joista ensimmäisiä ja ehkä tunnetuin on Jyväskylän palkittu Puukuokka.

– Massiivipuuelementtejä tehdään Suomessa Varkauden tehtaalla, ja meillä on yli 20 000 rakennuskohdetta ympäri maailmaa. Suomessa tuoreimpia ovat Helsingin Haagaan rakennettava päiväkoti ja Joensuuhun rakenteilla oleva 14-kerroksinen opiskelijatalo, josta tulee Suomen korkein puukerrostalo, Satu Härkönen kertoo.

Massiivipuun etu on koon lisäksi se, että se sitoo hiiltä koko olemassaolonsa ajan. Betoniin verrattuna se on myös tehokas: Joensuun taloon olisi tarvittu 270 rekallista materiaalia, kun puulla selvittiin 50 rekallisella. Puu on kevyempää ja helpompaa käsitellä, ja yksi kerros valmistuu puolessa betonin vaatimasta ajasta.

Perussellun ja paperin tuotanto on toki yhä olemassa, mutta paperin osuus yhtiön liikevaihdosta on alle kolmasosa. Vielä vuosikymmen sitten osuus oli 70 prosenttia.

– Stora Enso on yli 700 vuotta vanha yhtiö. Siihen nähden 10 vuoden periodi, joka keskimäärin kuluu tutkimus- ja kehitystyöstä tuotantoon menevään innovaatioon, on lyhyt aika, Satu Härkönen muistuttaa.

Vuonna 1998 ruotsalaisen Storan kanssa fuusioitunut Enso sai alkunsa höyrysahasta ja muuttui valtionyhtiö Enso-Gutzeitiksi vuonna 1918. Stora Enso hankkii puuraaka-aineen pääosin yksityisiltä metsänomistajilta, joita on Suomessa noin 600 000. Tehtaita on kotimaassa 12 ja puunhankinnan toimistoja sadalla paikkakunnalla.

Metsänhoito ja metsien hyödyntäminen on aihe, joka herättää paljon keskustelua ja josta on eriäviä näkemyksiä. Viime aikoina on kritisoitu muun muassa nykyhallituksen lyhytnäköisiksi katsottuja biotalouslinjauksia, avohakkuita ja sitä, että Suomi vie sellua Aasiaan eikä pyri riittävästi korkean jalostusasteen cleantech-ratkaisuihin.

– Kantamme hakkuukeskusteluun on, että yksityisillä metsänomistajilla on päätösvalta omaisuutensa käyttöön. Jokainen metsäkohde on erilainen, ja sille on valittava sopiva menetelmä. On selvää, että metsää pitää hoitaa – ja kasvava puu sitoo hiilidioksidia, Satu Härkönen muotoilee.