Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

Apu

Suoluonnon helmi Kauhaneva

Suoluonnon helmi Kauhaneva

Voimakkaat sumut ja kuurat luovat sadunomaisen tunnelman rauhalliselle kermikeidassuolle Kauhanevalla Länsi-Suomessa.
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Aarre Leskinen

Talvella, syvän pimeän aikana Kauhanevalla on hiljaista, äänekäs liikenne on kaukana. Läheisille kosteikoille kokoontuneet sadat kurjet pitävät lähtevistä linnuista viimeisinä kauas kantavaa, korvia huumaavaa meteliä. Tämä eteläisen suoluonnon helmi, kymmenkilometrinen keidassuokokonaisuus sijaitsee Etelä-Pohjanmaan ja Satakunnan alueella, Kauhajoen ja Karvian rajalla. Se on osa vuonna 1982 perustettua Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistoa, joka kävijämäärältään on Suomen pienin kansallispuisto. Se ei ole saavuttanut valtakunnallista asemaa, ja palveluvarustustakin on vain niukalti. Luontonsa puolesta Kauhaneva on maan kärkipäätä.

Kauhanevalla on kolme pyöreää keidaskeskusta, jotka muodostuvat kehämäisistä kuivemmista mättäistä eli kermeistä, märistä painanteista eli kuljuista ja avovetisistä allikoista. Ilmakuvasta ja kartasta ympyrämäisen rakenteen erottaa selvästi. Keitaita ympäröi upottava neva, joka jatkuu eteläosassa aapamaisena avosuona. Reunustavilta kivennäismailta valuvat tulvavedet rehevöittävät sitä entisestään. Sadat allikot ja käkkärämännyt tarjoavat elämyksiä luontoretkeilijälle. Laaja aapamainen osa hiljentää kulkijan ja tuo avaruuden tuntua. Kauhanevalla voi kokea alkuperäisen, koskemattoman suoluonnon. Kelottuneet, elämänsä illan saavuttaneet männyt ovat kuin luonnon omaa taidetta. Suo on alkanut muodostua ainakin 8 000 vuotta sitten, kun jääkausi ja muinaisen meren rannat kaikkosivat. Keidassuon keskiosa on muutaman metrin reunoja korkeammalla, joten se on ravinteiltaan köyhä. Vetensä keidas saa sateesta. Kauhanevan reuna-alueita ojitettiin puoli vuosisataa sitten, mutta viime vuosina niitä on ennallistettu ojia tukkimalla EU:n tukeman hankkeen avulla. Suo on hiljalleen vuosikymmenten kuluessa palaamassa alkuperäiseen tilaansa. Aamuin ja illoin matalalla viipyvä aurinko maalaa maiseman valojen ja varjojen värileikillä. Kuljuista ja allikoista nousevat sumut ja pakkasen luomat kuurat vievät kulkijan keskelle satuelokuvaa. Rauhoittavampaa luontoelämystä on vaikea kuvitella.

Maasto on täynnä hämähäkinseittejä sumuisena syyskesän aamuna.

Kauhanevalla on kurkien lisäksi nähty pesivän joutsenia, lokkeja ja muita vesilintuja, kahlaajia ja varpuslintuja. Nevan monipuolisessa lajistossa on tavattu myös mustakurkku-uikku. Kauhanevaa pidetään Länsi-Suomen parhaana lintusuona. Kansallispuiston nimikkolaji, pieni kahlaaja liro kuuluttaa äänekkäästi nimeään lennellen suon yllä ja laskeutuen välillä männyn latvaan. Kaakkurin jopa pelottavan tuntuinen matala lentoääni, pikkukuovin kireä varoitus tai kapustarinnan kaihoisa vihellys voivat yllättää pitkospuilla kulkijan.

Laajalla osalla suota liikkuminen on sallittu vain pitkospolulla huhtikuun alusta syyskuun puoliväliin. Suon itälaitaa kulkee museotienä toimiva Kyrönkankaantie, joka on tunnettu ainakin 1400-luvulta. Tie on yhdistänyt Hämeen ja Korsholman linnat. Kauhanevan laidassa voi tänä päivänä kulkea kuninkaiden, postinkantajien ja sotajoukkojen jalanjäljissä.

Hyvä päiväretken kohde on Kauhalammin ympäri kulkeva pitkospuureitti yhdistettynä museotiehen. Molemmissa päissä on nuotiopaikat ja kaivot. Pitkosten puolivälissä Kauhalammin rannassa voi nauttia eväitä pöydän ääressä, ja kesällä lammen pohjoispäässä voi pulahtaa uimaan. Lähellä on myös luontotorni, josta pääsee näkemään suon rakenteen. Täydellisempää luontokokemusta hakevan on syytä jäädä suolle yöksi. Illan ja aamun värit ja tunnelmat eivät jätä kylmäksi. Kulkija löytää valokuvattavaa niin suon tunnelmista kuin sen pienistä yksityiskohdista, kuten pikkukasveista, hyönteisistä ja  hämähäkinseiteistä. Kauhalammin ympäristö on elokuussa sudenkorentojen taitolentonäyttämö. Keväällä äänimaisemana ovat lukuisten suolintujen konsertit. Syksyllä illan hämärtyessä kymmenpäiset kurkiparvet lentävät suon yli ja suuntaa miettiessään kailottavat korviahuumaavasti. Talvella maiseman valtaa hiljaisuus, jonka ehkä katkaisee tarkkailulenkillään kiertävän korpin raakunta tai tikan koputus kiemuraisen männyn oksalla. Pieni tiaisparvi hakee ravintoa kitukasvuisten mäntyjen oksilta vilkkaasti hypellen.

 Talven hiljaisuudesta voi nauttia tässä ainutlaatuisessa suoerämaassa. Auringon­lasku luo aivan erityisen rauhoittavan tunnelman.

Kauhanevan retkiohjelmaan voi suunnitella myös käynnin parinkymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan Lauhanvuoren kansallispuistoon, jossa sijaitsee Länsi-Suomen korkein kohta, Lauhanvuori (231 m). Sen tornista näkee merelle asti. Paikan tunnetuin nähtävyys on Kivijata, jääkauden ja muinaisen merenrannan muovaama pirunpelto. Vuoren laella on vajaa kolme kilometriä pitkä luontopolku, jossa esitellään vuoren geologiaa, kasvillisuutta ja ihmisen toimintaa Lauhanvuorella.

Lauhanvuoren kallioperä on Suomessa melko harvinaista hiekkakiveä, joka paljastuu ainoastaan pirunpellolla. Muualla Lauhalla sen peittää moreeni, turve tai hiekka. Kansallispuistot ovat Suomen luonnon kruununjalokiviä, jotka esittelevät juuri kyseisen alueen erikoisuuksia. Kauhaneva ympäristöineen on oiva paikka tutustua monipuolisesti jääkauden jälkeiseen luontoon.

Teksti ja kuvat Riitta Angervuo ja Aarre Leskinen

Julkaistu: 7.2.2017