Sunnuntailounaan ongelmatapaukset ruokkivat toisiaan

Sunnuntailounas sai Kultaisen Venlan vuoden 2018 parhaana komedia- ja sketsiohjelmana ja Atte Järvinen nappasi parhaan käsikirjoittajan patsaan. Kun näyttelijävalinnatkin osuivat kerralla kohdilleen, asetelmaa ei ole lähdetty muuttamaan toiselle tuotantokaudelle. Eläköitynyt yrittäjä Tauno ”Timantti” Eerola (Taneli Mäkelä) siis saa joka sunnuntai luokseen lapsensa, joihin hän ei ole liiemmin pitänyt yhteyttä.

Katraan keskushahmo, terapiassa tuntojaan purkava muiden laskiämpäri ja yksinäinen järjen ääni Eevi (Elena Leeve) on siirtynyt julkiselta puolelta lääkäriksi yksityiselle klinikalle Eiraan, osaltaan isänsä innoittamana (”se mulkku on hyvällä tuulella koko ajan”).

Näyttelijäpoika Jani (Jarkko Niemi) on saanut kansan vihat niskoilleen Jussi-skandaalissa (”kävelevä kissantappovideo”). Eronnut ja huoltajuuskiistaa käyvä, natsipukua käyttävä Taavi (Santtu Karvonen) on ”uhriutuvaan kiukkuun puhjennut”. Tarpeettomuusmies Severi (Samuli Niittymäki) taas ei saa elämässään yhtään mitään aikaan, vaikka hakeekin Teslalle patenttia ja suunnittelee viinataksia. Epäonnistunut hiusten valkaisu sentään kirvoittaa kommentteja XL5:stä bulgarialaiseen miesprostituoituun, kunnes isukki katkaisee kettuilun sanoin ”ehkäpä nyt jätämme nuoren Tauskin rauhaan”.

Isä-Tauno on tosin rakastunut – ”umpifuckingrakastunut” – Leenaan (Pirkko Hämäläinen) joka on ”spessu, randomin vastakohta” ja sosioekonominen taustakin omaa vastaava, toisin kuin ensimmäisen kauden nuoruudenihastuksella.

Ikävät hahmot ovat herkullisia

Atte Järvisen luomat henkilöt ovat ikäviä, itsekkäitä ja kapeakatseisia ihmisiä ja juuri siksi niin herkullisia. Isä ja veljet kuormittavat koko ajan ongelmillaan Eeviä, joka alkaa isänsä tavoin koota bucket listiä asioista, joita elämänsä aikana pitää tehdä, vaikka pelkääkin olevansa auttamattoman tylsä. Pikakelaus kohtaloon on karu: ”Olen uusi miesystäväsi Mauno. Juon salaa ja käytän paljon ilmaisua palttiarallaa.”

Sunnuntailounaan parinkymmenen minuutin jaksoissa ehditään käydä paljon asioita aina koulukiusaamisesta (”kiusaamiseen tarvitaan aina kaksi”), sosiaaliseen mediaan (”netissä järki voittaa aina”), mielipiteenvapauteen ja avoimen itsekkääseen maailmankuvaan, mistä hienona esimerkkinä on Tauno Eerolan näkemykset julkisen ja yksityisen eroista.

Sunnuntailounas toimii myös vastaiskuna suomalaisen tv-komedian väsyneelle hokemakulttuurille. Sarjan ohjannut ja käsikirjoittanut Atte Järvinen pitää melkoista tahtia yllä: jaksoissa ei jäädä fiilistelemään vaan dialogi on liki tauotonta, eikä kaikkea välttämättä ehdi sisäistää yhdellä katsomisella.

”Ei hyvätuloisten ihmisten ongelmille saa nauraa. Se on hirveetä, kun swingistä katoaa flow”, toteaa Tauno Eerola. ”On on. Siitä on tehty tosi monta koskettavaa näytelmää”, vastaa Jani.

Sunnuntailounas, toinen kausi C Morella 25. heinäkuuta alkaen.