”Ajattelin, että saan ehkä kirveestä” – Raksamies muutti Lontoosta Mikkeliin ja alkoi pukeutua hameeseen

Kymmenen vuotta sitten mikkeliläistä Andy Bonnoria jännitti. Hänellä oli bändinsä kanssa keikka paikallisessa lähiöbaarissa. Bonnor oli päättänyt, että tänään olisi se ilta, jolloin hän pukeutuisi ensimmäistä kertaa julkisesti naiseksi.

– Sanoin etukäteen kavereille, että tulen paikalle pukeutuneena vähän eri tavalla.

Bonnor laittautui juuri niin kuin oli jo pitkään halunnut. Hän valitsi kivan topin, nahkaisen minihameen ja korkokengät. Niissä hän asettui pienen savolaiskaupungin pikkukuppilassa tutulle paikalleen rumpujen taakse ja otti kapulat käteensä.

– Sanoin bändille, että no niin, nyt teillä on transrumpali. He olivat vähän järkyttyneitä, mutta eivät vastustaneet asiaa mitenkään.

Bonnor tiesi, mitä halusi, mutta totta kai kaapista tulo hermostutti. Hän yritti peittää lepattavaa mieltään rohkealla ulkokuorella ja vitsailulla.

Keikan jälkeen Bonnor oli kutsuttu viettämään iltaa kulman takana sijaitsevaan moottoripyöräilijöiden klubiin. Kutsuun suostuminen uuden näköisenä arvelutti, mutta niin vain Bonnor meni sinnekin.

– Ajattelin, että saan ehkä kirveestä, mutta motoristit olivatkin heti, että vau, olet niin cool!

Siitä illasta alkoi Bonnorin uusi elämä, jota hän elää sinä ihmisenä, joka hän on aina ollut. Hän ei ole enää Andy vaan Andia.

Bonnor kutsuu viimeksi elämäänsä vuosikymmentä monessa eri mielessä tutkimusmatkaksi, jonka oivalluksia hän suosittelee jokaiselle.

– Kaikki tiivistyy siihen faktaan, että meillä jokaisella on vain yksi elämä. Mitä tahansa se on, mitä haluaisi eniten tehdä, on moraalinen velvollisuus itseä kohtaan kokeilla sitä.

Kun Andia Bonnor kymmenen vuotta sitten pukeutui ensimmäistä kertaa naiseksi, hän käveli korkeissa koroissaan suoraan tuntemattomaan tietämättä, mitä tulee tapahtumaan. Oli yllätys, miten hyvin kaikki meni.

– En olisi uskonut, että ihmiset ovat niin avarakatseisia ja kannustavia.

Ensimmäinen ilta ulkona sementoi Bonnorin päätöksen. Sen jälkeen hän ajatteli, että ehkä hän todella voi alkaa elää kuten haluaa kaikkialla, valita ripsivärin, bikinit, korot ja korut muuallakin kuin kodin seinien suojassa.

Pukeutuminen naiseksi ensimmäistä kertaa julkisesti johti muihinkin oivalluksiin. Bonnor ymmärsi, että moni kunnioitti hänen rohkeuttaan. Samalla hän tajusi, että jos on liikkeellä myönteisin energioin, hyvin käytöstavoin ja fiksusti keskustellen, pääsee pitkälle silloinkin, kun oma ulkonäkö rikkoo totutun rajat.

Bonnorilla on paljon transihmisiä ystävinä. Moni heistä on saanut osakseen ennakkoluuloja ja huonoa kohtelua. Bonnor pitää sitä tietysti vääränä, mutta rohkaisee kaikkia kantamaan itsensä ylpeänä.

– En tarkoita, että pitäisi olla hyvin ulospäinsuuntautunut tai päällekäyvä, mutta jos näyttää ujoutensa ja epävarmuutensa, muut ihmiset puuttuvat siihen helpommin kielteisesti.

Andia Bonnor on neljän lapsen isä. Hän uskoo olevansa lapsilleen hyvä esimerkki.

Bonnorillekin on huudeltu ja naureskeltu, etenkin ensimmäisinä vuosina kaapista tulon jälkeen. Mikkeli on pieni kaupunki, jossa erilainen erottuu helposti. Yleensä Bonnorin ulkonäköön ovat puuttuneet oman epävarmuutensa kanssa kipuilevat teinit tai tietyt konservatiivisia arvoja kannattavat vähemmistöt.

Bonnor on suhtautunut muiden huonoon käytökseen tyynesti ja pitänyt päänsä pystyssä. Hän reagoi vain, jos joku puhuttelee häntä suoraan tai jos kasvotusten tai sosiaalisessa mediassa esitetään väitteitä, jotka on pakko korjata.

– On hetkiä, jolloin on oltava jämäkkä. Paskaa ei pidä sietää, mutta yritän aina olla rakentava ja kannustava omassa viestinnässäni.

Lontoossa kasvanut Bonnor edellyttää ihmisten kunnioittavan esimerkiksi sitä, että kukin määrittelee sukupuolensa ja henkilöpronomininsa itse. Suomen kielessä sana ’hän’ on sukupuolineutraali, mutta monissa muissa kielissä pronomini määrittää toisen sukupuolen.

Kun Bonnoria puhutellaan hänen äidinkielellään englanniksi, hän toivoo puhujan käyttävän naiseen viittaavaa pronominia ’she’ tai neutraalia pronominia ’ze’.

– Sanat ovat tärkeitä. Myös transihmisiä on monenlaisia. On tärkeää arvostaa sitä, mitä kukin itse toivoo.

Mikkelissä on ollut helpompaa olla muusikko kuin Lontoossa. Edullista studiotilaa löytyy.

Andia Bonnor itse on monenlainen ihminen monella eri tavalla. Hän on koko elämänsä tuntenut tarvetta ylittää biologisen sukupuolensa rajat ja ylittänyt myös muita verrattain harvinaisia rajoja.

Bonnor on kasvanut kansainvälisessä metropolissa, mutta valinnut elämän pienessä itäsuomalaisessa kaupungissa. Hän työskenteli pitkään rakennusalalla niin Englannissa kuin Suomessa, mutta on oikeasti aina ollut muusikko.

Edes taiteilijana Bonnor ei ole vain yhtä. Hän ei ole vain laulaja, rumpali, basisti tai tuottaja, vaan niitä kaikkia. Lisäksi hänellä on käynnissä muita luovia projekteja. Hän on muun muassa alkanut valmistaa ja myydä itse suunnittelemiaan valaisimia ja opetella 3D-tulostusta ja laserleikkausta.

– Olen yliaktiivisen luova, puhelias Bonnor nauraa.

Vasta 2010-luvun alussa Bonnorilla oli ensimmäistä kertaa kunnolla tilaa ja rohkeutta pohtia, mitä hän eniten haluaisi.

Ensimmäinen, Bonnorin Lontoosta Mikkeliin tuonut avoliitto oli päättynyt. Bonnor oli tavannut uuden puolisonsa, ja tämä oli erilainen kuin hänen entiset kumppaninsa. Nainen kannusti Bonnoria olemaan se, mikä tämä on.

– Aikaisemmat eivät olleet ymmärtäneet haluani pukeutua naiseksi. Puolison tuki ratkaisi.

Bonnor rohkaistui miettimään, mitä tapahtuisi, jos hän toteuttaisi suurimmat toiveensa. Niitä oli kaksi, ja toinen koski musiikkia. Ikänsä bändeissa soittanut Bonnor halusi soolouralle.

Nelikymppisenä Bonnor tajusi jo, ettei omaa ainutkertaista elämäänsä voi elää muiden mielipiteiden pelossa. Silti muutosten miettiminen ja niiden toteuttaminen vei aikaa. Bonnor korostaa, että kyse on aina prosessista, vaikka oman sukupuoli-identiteettinsä olisi tiennyt nuoresta asti.

– Suurimpien toiveiden kääntöpuolella ovat yleensä suurimmat pelot. Palkitsevin kuviteltavissa oleva asia omassa elämässä on yleensä myös suurin riski.

Bonnor päätti uskaltaa. Hän alkoi tehdä valintoja, jotta sekä sukupuoli-identiteettiin että muusikkouraan liittyvät toiveet ja tarpeet voisivat alkaa vähitellen toteutua.

– Ohjasin kaikki elämäni eri osa-alueet kohti sitä, mitä eniten halusin.

Myös taiteelliset haaveet ovat alkaneet toteutua. Bonnor ei enää tee raksahommia, vaan työskentelee täysipäiväisesti muusikkona. Hän tuottaa ja laulaa kappaleita muille, mutta edistää ennen kaikkea omaa uraansa elektroniseen punkmusiikkiin keskittyvänä sooloartistina. Bonnor erikoistui livestriimaukseen jo ennen pandemiaa, mutta nyt hän toivoo enemmän myös oikeita keikkoja.

– Sovin hyvin paikallisille klubeille jakamaan lavan punkbändien kanssa.

Omana itsenä eläminen vapautti luovuutta myös taiteessa.

Kymmenen vuotta elämänsä jännittävimmän illan jälkeen Bonnor sanoo tuntemustensa tasoittuneen. Hän vetää aamulla jalkaan korkkarit tai lenkkarit fiiliksen mukaan. Ulos lähteminen ei enää jännitä. Hän on tottunut ihmisten huomioon.

Muutoin Bonnorin elämä on tavallista arkea kahden alakoululaisen isänä. Bonnor tapaa säännöllisesti myös kahta teini-ikään ehtinyttä lastaan, jotka syntyivät ensimmäisen avioliiton aikana. Hän tuntee näyttävänsä neljälle lapselleen hyvää esimerkkiä.

– He oppivat, että voi olla oma itsesi riippumatta siitä, mitä muut ajattelevat. Elämässä pärjää, kun on periksiantamaton, luova ja rohkea, ja tekee itselleen oikeita asioita.

Bonnor uskoo muutoksensa olleen hyväksi myös parisuhteelle.

– Olen parempi puoliso, kun ei tarvitse piilotella mitään. Parasta ihmissuhteessa on antaa kumppanille sataprosenttinen vapaus olla oma itsensä.

Myös lapsuudenperhe hyväksyy Bonnorin ratkaisun. Äidille pojan muuttuminen on tosin yhä hieman vaikea pala. Kun Bonnor sai kutsun häihin kotimaahansa, äiti pyysi, ettei hän pukeutuisi siellä mekkoon.

Enää Bonnor ei suostu pukeutumaan kenenkään toisen mieliksi.

– Kyse on vapautuneisuudesta, täyttymyksestä.