Steen Christensen murhasi kylmästi kaksi poliisia ja järkytti koko Suomea – Nyt hän pyrkii vapauteen
Kaksi poliisia Helsingissä vuonna 1997 murhannut Steen Christensen on istunut vankilassa suurimman osan elämästään. Heinäkuussa käsitellään hänen anomustaan ehdonalaisesta.
Jutun pääkuvassa Steen Christensen vuonna 2000 tanskalaisessa vankilassa, Avun kuvaajan Timo Pyykön ikuistamana.
Yksi Suomen tunnetuimmista veriteoista sattui lokakuun 22. päivä vuonna 1997. Tanskalainen rikollinen Steen Christensen murhasi Helsingissä kaksi poliisia hieman ennen aamukolmea. Surmat järkyttivät kansaa, aiheuttivat valtavan mediamylläkän ja ennenkokemattoman ihmisjahdin.
Christensen jäi pian kiinni. Hänet tuomittiin elinkautiseen vankeuteen ja siirrettiin sitten Tanskaan. Nyt Christensen yrittää päästä ehdonalaiseen, kolmatta kertaa.
Suomessa elinkautinen merkitsee nykyään noin 14–15 vuoden vankeutta. Aikaisintaan ehdonalaiseen voi päästä 12 vuoden istumisen jälkeen.
Tanskassa elinkautinen on käytännössä pidempi. Christensen on istunut vankilassa poliisimurhista nyt 27 ja puoli vuotta. Yle kertoi aiemmin tänä vuonna, että tanskalainen oikeusistuin käsittelee Christensenin anomusta 7. heinäkuuta.
Christensenin asianajajan mukaan päätavoite on kuitenkin nyt se, että Christensen saisi alkaa käydä vankilasta valvomattomilla lomilla.
Juuri valvomaton vankiloma johti aikanaan poliisisurmiin. Steen Christensen oli Tanskassa tunnettu väkivaltarikollinen jo ennen Helsingin veritekoja.
1980-luvun lopulla Christensen oli ollut mukana yhdeksässä aseellisessa pankkiryöstössä. Osassa näistä Christensen otti henkilökuntaa panttivangeiksi. Hän oli myös raiskannut yhden panttivangeista, 22-vuotiaan pankkivirkailijan.
Vuonna 1992 Christensen tuomittiin 12 vuodeksi vankeuteen. Mutta jo syyskuussa 1997 vankilaviranomaiset laskivat Christensenin valvomattomalle vapaalle. Hän jätti palaamatta vapaalta, karkasi laivalla Ruotsiin ja sieltä Suomeen. Syyksi hän kertoi myöhemmin velkojen perimisen. Lisäksi hän vihjaili City-lehden haastattelussa tulleensa Suomeen kostamaan jotain kokemaansa vääryyttä.
Christensenillä oli mukanaan yhdeksänmillinen puolalainen pistooli ja noin 50 000 Tanskan kruunua. Epäselvää on, mistä Christensen oli rahat ja aseen hankkinut. Ilmeisesti hän kuitenkin hävisi laivalla blackjackissa jo kohtuullisen osan rahoistaan.
Helsingissä Christensen majoittui yöksi hotelli Marskiin ja siirtyi sitten huokeampaan huoneistohotelliin Pietarinkadulle. Melko nopeasti matkakassa hupeni asumiseen ja uhkapeleihin.
Christensen päätti ryöstää hotellin. Hän selitti myöhemmin oikeudessa, että suunnitelmana oli maksaa ryöstörahoilla huoneistohotellin rästiin jääneet maksut ja palata Tanskaan vankilaan. Hän soitti hotelliin ja varasi sieltä huoneen, jotta pääsi varmasti sisälle keskellä yötä. Ennen ryöstöreissua Christensen repi t-paitansa suikaleiksi, jotka otti mukaansa.
Hotelli Palacen ovikello soi 22. lokakuuta hieman ennen puoli kolmea aamuyöstä. Yksin vuorossa ollut portieeri Mikko Tähtinen avasi oven ja tulija kertoi englanniksi varanneensa huoneen hotellista.
Tähtinen ohjasi miehen vastaanottotiskille ja kiersi itse tiskin taa. Kun hän nosti katseensa, Steen Christensen tähtäsi häntä pistoolilla kasvoihin.
Christensen sitoi Tähtisen kädet ja jalat t-paidan suikaleilla. Hän tyhjensi kassan ja sai mukaansa 6 690 markkaa, nykyrahassa 1 854 euroa.
Christensen pakeni paikalta, Tähtinen onnistui pääsemään vastaanottopöydän luo ja painamaan ryöstöhälytintä. Seuranneista tapahtumista on kertonut jokseenkin minuutilleen muun muassa Yle.
Poliisi hälytyskeskus ilmoitti kello 2.41 ryöstöstä partioille. Kolmen minuutin päästä keskus kertoi jo ryöstäjän tuntomerkit: Noin 30-vuotias, yllä verkkatakki, jalassa lenkkikengät ja mukana putkikassi sekä yhdeksän millin pistooli.
Sillä aikaa Christensen pakeni juosten kohti majapaikkaansa. Ryöstöstä tiedon saanut poliisipartio 153, ylikonstaapeli Eero Holsti ja vanhempi konstaapeli Antero Palo pysäyttivät Christensenin.
Christensenin myöhemmän kertoman mukaan poliisit kertoivat etsivänsä ryöstäjää ja pyysivät häntä odottamaan. Kun Holsti yritti ilmoittaa tilanteesta radiolla, tanskalainen otti aseen esiin ja uhkasi sillä poliiseja.
Christensen käski aseella uhaten poliisit maahan. Palo oli makuulla ja Holsti polvillaan, kun Christensen ampui.
Hän ampui ensin maassa makaavaa Paloa päähän ja sen jälkeen Holstia päähän ja rintaan. Kaikkiaan Christensen ampui poliiseja viisi kertaa.
– Hän oli ampunut Eeroa selkään ja varmuuden vuoksi vielä päähän ja Antero Paloa teloitustyyliin kosketuslaukauksella niskaan, kuvasi tapauksen parissa työskennellyt ylikomisario Jussi-Pekka Lämsä Poliisin mieli -podcastissa viime vuonna.
Myöhemmin oikeudenkäynnissä Christensen väitti, että ensimmäinen laukaus oli vahinko, ase siis laukesi vahingossa. Oikeudessa kuultu keskusrikospoliisin aseasiantuntija piti kuitenkin vahinkoa epätodennäköisenä.
Holsti oli 56-vuotias, lähellä eläkeikää. Hänellä oli kaksi aikuista lasta. Palo oli pienen lapsen 32-vuotias isä.
Christensen pääsi pakenemaan Pietarinkadun asunnolleen. Myöhemmin selvisi, että hän häipyi Helsingistä heti surmapäivänä eli keskiviikkona. Christensen kirjautui keskiviikkoiltapäivänä hotelli Vaakunaan Hämeenlinnassa.
– Hän käyttäytyi kuin normaali asiakas ja tuli jossain vaiheessa kysymään, onko hänen työnantajaltaan tullut faksia, muisteli hotellissa työskennellyt Jouni Kämäri Hämeenlinnan Kaupunkiuutisille toissa vuonna.
Poliisimurhien jälkeen Suomessa käynnistyi ihmisjahti, jota kuvailtiin ennennäkemättömäksi. Poliisi teki etsinnän Christensenin käyttämään kämppään Pietarinkadulla pari vuorokautta surmien jälkeen, varhain perjantaiaamuna.
Asunnosta löytyi Christensenin murhissa käyttämä ase sekä vaatteet, jotka tällä oli ollut yllään. Lisäksi löytyi valokuva surmaajasta. Tanskan poliisi auttoi Suomen poliisia selvittämään Christensenin henkilöyden. Perjantai-iltana poliisilla oli vahva käsitys siitä, kuka surmaaja oli.
Lauantaina poliisi pani etsintäkuulutuksen jakoon tiedotusvälineiden kautta. Yleisövihjeitä tuli valtavasti. Niiden ja poliisin omien tutkimusten avulla Christensen paikantui nopeasti. Poliisi otti hänet kiinni Hämeenlinnassa lauantaina 25. lokakuuta hieman ennen puoli seitsemää illalla.
Pakomatkansa aikana Christensen oli viiltänyt ranteitaan, enemmän tai vähemmän totisena itsemurhayrityksenä. Hän oli myös yrittänyt hankkia lääkkeitä mahdollisesti samaan tarkoitukseen.
Ryöstösaaliista Christensenillä oli kiinniotettaessa jäljellä 40 markkaa.
Poliisimurhat olivat valtava tapaus. Poliiseja kuolee Suomessa varsin harvoin virkatehtävissä. Näitä surmia kuvattiin tuoreeltaan kylmäveriksi, teloituksenkaltaisiksi.
Avun jutussa lokakuussa 1997 Christensenin tekemät murhat rinnastettiin pienviljelijä Tauno Pasasen tekoihin. Pasanen ampui maaliskuussa 1969 neljä poliisia Pihtiputaalla.
Kun ylikonstaapeli Eero Holsti ja vanhempi konstaapeli Antero Palo haudattiin marraskuussa, hautajaissaattoa seurasi pääkaupungissa lähes 20 000 ihmistä.
Kuulusteluissa ja oikeuskäsittelyssä Christensen myönsi tehneensä surmat. Hän kertoi katuvansa niitä. Christensen pantiin mielentilatutkimukseen, jossa hän ei kuitenkaan suostunut tekemään yhteistyötä.
Tutkimuksen mukaan Christensen oli erittäin vaarallinen toisten hengelle ja terveydelle. Hänen arvioitiin olevan persoonallisuushäiriöinen.
Steen Christensen tuomittiin toukokuussa 1998 Helsingin käräjäoikeudessa elinkautiseen vankeusrangaistukseen kahdesta murhasta. Hän ei valittanut tuomiosta.
Christensen toivoi pääsevänsä suorittamaan rangaistustaan Tanskaan. Näin siitä huolimatta, että Tanskassa elinkautisvanki voi joutua istumaan vankilassa paljon pidempään kuin Suomessa. Hänet siirrettiin tanskalaiseen vankilaan marraskuussa 1998.
Vain puolisentoista vuotta myöhemmin Avussa ilmestyi Christensenin haastattelu. Nykynäkökulmasta kaksoismurhaajan haastattelu tuntuu oudolta, mutta Christenseniä olivat haastatelleet muutkin suomalaiset mediat, kuten jo mainittu City-lehti.
Toimittaja Juha Pärssinen ja kuvaaja Timo Pyykkö matkasivat tekemään haastattelun Herstedvesterin vankilaan.
– Kun minut vietiin oikeussaliin, neljän metrin päässä oli itkevä nainen. Muistan millä tavalla hän katsoi minua ja vaikken ymmärräkään suomea, muistan sanan jonka hän sanoi: murhaaja. Se oli suurin rangaistukseni, Christensen sanoi haastattelussa.
Pärssinen kirjoitti, että Christensen oli fyysisesti hyvässä kunnossa ja suorastaan huokui sisäistä rauhaa: ”Poliisimurhaaja näyttää olevan tasapainossa itsensä kanssa”.
Kuvaaja Pyykkö työskentelee edelleen Apua julkaisevassa A-lehdissä. Pyykkö ei muista paljonkaan neljännesvuosisadan takaisesta juttukeikasta, mutta jotain kuitenkin. Christensenistä hänelle jäi laskelmoiva vaikutelma.
– Muistan, kuinka hurmaava tyyppi se oli. Tykkäsi olla kuvattavana.
Hieman aiemmin, helmikuussa 2000 Christensen oli mennyt naimisiin suomalaisen naisen kanssa. Nainen odotti Christensenin lasta. Haastattelussa Christensen ei osannut arvioida, milloin voisi vapautua vankilasta.
Ensimmäisen kerran Steen Christensen pyrki ehdonalaiseen vuonna 2017. Tuolloin hän oli istunut Tanskan lain mukaan riittävän osan elinkautisestaan ja sitä ennen Tanskassa saamastaan tuomiosta, jotta anomus oli mahdollinen.
Tuomioistuin hylkäsi anomuksen. Tanskalaisen Ekstra-Bladet-lehden mukaan Christensenissä oli psykologisen arvioinnin perusteella narsistisia piirteitä ja hän pystyi kontrolloimaan itseään poikkeuksellisen hyvin.
Christensenin ajatuksista ja siitä, miten syviä hänen ihmissuhteensa ovat, olikin arvion mukaan hyvin hankala sanoa mitään varmaan. Sen vuoksi Christensenin muille ihmisille aiheuttamaa vaaraa oli hyvin vaikea arvioida.
Christensenin anomus ehdonalaisesta oli tulokseton myös vuonna 2022. Nyt hän pyrkii siis ehdonalaiseen jo kolmatta kertaa.
Christensen on nyt 60-vuotias. Hän on istunut vankilassa suurimman osan elämästään.
Päivitys: Christensenin kolmas anomus ehdonalaisesta hylättiin elokuussa 2025.
