Pienen aarniometsän puolustajat taistelevat joka puusta – Tämän vuoksi metsäsotia käydään nyt muutaman kilometrin päässä Helsingin keskustasta
Kun kaupungin väkiluku kasvaa, pienet ikimetsät ovat uhattuna. Uusia metsätaisteluja käydäänkin usein maan pääkaupungissa. Helsingin Stansvik on näistä hyvä esimerkki.
Männyt ovat kilpikaarnaisia, latvasta käkkyröitä. Rauduskoivut ovat arpisia ja kääpäisiä, lepät ja haavat jykeviä. Harmaa lokakuun aamu uinuu.
Hiekkatien päässä on pieni parkkipaikka, ”vain Uudenkylän asukkaille” sanoo kyltti. Siimeksessä on keltaisia, sinisiä, punaisia pieniä mökkejä – se on Uusikylä. Mökkien väleissä on telttoja. Täällä Stansvikin kartanon mailla Helsingin Laajasalossa on ollut nyt pari päivää metsä- ja paikallisaktivistien yhteinen leiri.
Aino Juvonen ja Reija Mikkola odottavat vanhojen puiden katveessa.
– Tämä metsä on hyvin vanha luonnonmetsä. Me ollaan suojeltu se, kun kaupunki ei sitä tee, sanoo Juvonen, Luontoliiton aktiivi.
Stansvik sijaitsee Laajasalossa, muutaman kilometrin linnuntietä Helsingin keskustasta itään. Maata pitkin sinne saa kiertää pidemmän matkan, mutta viereiselle Kruunuvuorenrannan uudelle asuinalueelle ollaan rakentamassa alueen keskustaan yhdistävää siltaa.
Syyskuun lopulla selvisi, että Helsingin kaupunki aloittaa katurakentaminen metsän reuna-alueilla, kun Kruunuvuorenrannan rakentaminen siirtyy aivan metsässä kiinni oleviin kortteleihin.
Niitä suunnitelmia vastustaakseen Luontoliiton ja muiden järjestöjen ihmiset kutsuivat leirin pystyyn. Kutsuun vastasi laaja joukko aktivisteja, muun muassa Elokapinasta, ja niin muodostui Suojellaan Stansvik -liike.
Joskus takavuosikymmeninä metsätaisteluita käytiin Pohjois-Suomen suurissa erämaissa, nykyään yhä useammin juuri tällaisissa pienissä kaupunkimetsissä.
Yksi syy on siinä, että lähimetsät ovat monesti kaupunkilaiselle tärkeimpiä metsiä, jokapäiväisiä ulkoilu- ja rauhoittumispaikkoja. Toiseksi, kun Helsinki ei ole metsiään talouskäyttöön pannut, on niihin jäänyt tämän kaltaisia ikimetsän palasia, jotka ovat koko maan mitassakin harvinaisia.
Kolmas syy on se, että laajeneva kaupunki tarvitsee jostain lisää tilaa asunnoille ja katuverkolle. Kaupungin näkökulmasta Stansvikin metsä onkin aika mukava asuinalueen paikka ja ilmastopäästöjenkin kannalta näppärä: tiivistä asutusta, josta pääsee muutaman vuoden sisällä kätevästi keskustaan uutta joukkoliikennesiltaa pitkin.
Stansvikin metsä on pieni, mutta se on poikkeuksellisen hieno, vanha ja monimuotoinen. Taällä moni nykyisen kaupunkikehityksen, luontoaktivismin ja lähiluonnon kunnioittamisen kipupiste hiertyy yhteen.
Kun Helsingin kaupunki ryhtyi lokakuun lopussa rakentamaan katuja metsän reuna-alueella, monitoimikoneen kaatotöitä suojasivat poliisit. Stansvikin aktivistit hidastivat ja häiritsivät hakkuita kiipeämällä puihin ja kieltäytymällä väistymästä töiden edestä.
Me vierailimme metsänsuojelijoiden leirissä ennen tätä yhteenottoa. Juvonen ja Mikkola opastivat ensin meren rantaan.
– Tämä on Itämeren hiekkaranta, erittäin uhanalaiseksi arvioitu luontotyyppi, Juvonen kertoo.
Rantapolun varren mäntyihin on köytetty kyltit, joissa kerrotaan puiden olevan nelisataavuotiaita. Huomaisi iän muutenkin, koska eihän tällaisia jättejä juuri missään etelässä näe.
Stansvikin kartano maineen on ollut vuodesta 1938 kaupungin omistuksessa. Kovan kasvun alkuvuosina 1951 sen naapuriin avattiin Laajasalon öljysatama. Sataman alle jäi osa kartanon maista, mutta Ruotsin vallan ajoista asti kasvanut metsä sai jäädä rauhaan öljysataman suojavyöhykkeenä.
2000-luvulla öljysataman toimintaa alettiin ajaa alas, ja Kruunuvuorenrannasta kaavailla uutta suurta asuinaluetta. Silloin tämän ikimetsänkin kaavoittamisesta alettiin keskustella. Paikalliset ovat puolustaneet aluetta jo parikymmentä vuotta, metsäaktivistit liittyivät yhteiseen kamppailuun viime vuosina.
Metsä on erityinen: suojainen, mutta väljä, monilajinen ja kerroksellinen kuten vanhat luonnonmetsät ovat.
– Kun tulin tänne ensi kertaa kaksi vuotta sitten, oli kesä ja paahtava helle. Kun tuli puiden siimekseen, lämpö muuttui pehmeäksi ja siedettäväksi. Tällaisia hengähdyspaikkoja tarvitaan, kun ilmaston lämmetessä kaupunkeihin syntyy tukalia lämpösaarekkeita, Juvonen sanoo.
”Kun tuli puiden siimekseen, lämpö muuttui pehmeäksi ja siedettäväksi.”
Stansvikin kartanon aarniometsän alueella on lainvoimainen asemakaava 2 000 ihmisen asunnoille. Kaava on kuitenkin nyt harkinnassa: Vuonna 2021 kolme kaupunginvaltuutettua eri puolueista teki esityksen kaavan uudelleenarvioinnista luontoarvojen perusteella.
Stansvik kirjattiin Helsingin kaupunkistrategiaan vuosille 2021—2025: ”Uudelleenarvioidaan Stansvikinkallion asemakaava metsäluonnon arvojen näkökulmasta samassa yhteydessä Kruunuvuoren asemakaavan kumottujen osien kanssa.” Stansvikinkallio on kaavaillun asuinalueen nimi.
Vaikka uudelleenarviointi on kesken, puita kaatui Stansvikissa lokakuun lopussa, sillä kaupunki tekee alueella katutöitä, jotka menevät myös metsän puolelle.
Kesäkuussa 2023 vihreiden Amanda Pasanen esitti Helsingin kaupunkiympäristölautakunnalle, että katusuunnitelmat kavennettaisiin, ja toisaalta odotettaisiin uudelleenarvioinnin valmistumista. Alustavan virkamiesarvion mukaan katujen kaventaminen ei olisi säästänyt puita kuin korkeintaan kymmeniä kappaleita.
Lautakunta päätti jatkaa katutöitä äänin 8–5.
Kaupungin näkökulmasta katutyöt ja uudelleenarviointi eivät liity toisiinsa.
– Nyt tehtävät katutyöt liittyvät kortteleihin, jotka eivät ole uudelleenarvioitavalla alueella. Katuja tarvitaan jo luovutettujen tonttien rakennustöiden aloittamiseksi, sanoo kaavoituksesta vastaava tiimipäällikkö Anu Kuutti.
Metsän, louhittujen alueiden ja Koirasaarentien väliin jäävälle alueelle on kaavoitettu viisi korttelia, joihin rakennetaan asuintaloja, kauppoja, koulu ja muita palveluita. Korttelit ja tiet nirhaisevät vajaan hehtaarin metsän reunasta, ja toiselta hehtaarilta kaadettaisiin yksittäisiä puita.
Luonnonsuojelijat vaativat, että nämäkin suunnitelmat pohdittaisiin uusiksi.
– Sen vuoksi olemme täällä. Kun metsästä hakataan pala, sen arvo elinympäristönä heikkenee. Vaikka ympärillä on pari pientä suojeltua aluetta, kokonaisuus tekee siitä arvokkaan. Stansvikin alue on osa laajempia tärkeitä viherkäytäviä, sanoo Aino Juvonen.
Oletteko te Elokapinasta, huikkaa Pirjetta Sinkkonen, joka ulkoiluttaa koiriaan Meisiä ja Mollia Stansvikin rantapolulla.
– Ei, mutta metsää ollaan suojelemassa, Reija Mikkola vastaa.
Pirjetta Sinkkonen asuu lähistöllä. Hänelle lähimetsät ovat tärkeitä virkistysalueita, ja ulkoilijoita näilläkin poluilla näkee paljon. Monisataavuotiaat puut ja valoisa luonnonmetsä elähdyttävät kaupunkilaisia.
Viime vuosina paikallisyhdistykset ja koko Suojellaan Stansvik -liike ovat löytäneet yhteisen sävelten kaupunkimetsien osalta. Luontoliiton lanseeraaman Kaadetaan kaava, ei metsää -kampanjan alla on suojeltu Helsingin lisäksi muun muassa Turussa, Jyväskylässä ja Inarissa.
Elokapinakin on Stansvik-aktivismissa mukana: liike seisautti Helsingin ja Espoon välisen sisääntulotie Länsiväylän liikenteen lokakuun puolessa välissä, ja keräsi tempauksella huomiota Stansvikin tilanteelle.
Muitakin toimijoita on. ”Roigaryhmäksi” tunnustautunut ihminen tai porukka on naulannut kuuden tuuman rautanauloja metsään nyt raivattavan Varisluodonkadun alle jääviin puihin, jotta niiden kaataminen olisi vaarallista metsureille.
– Me emme toimi näin, emmekä ole olleet yhteydessä tämän tekijöihin, Aino Juvonen sanoo.
Stansvikin metsästä on taisteltu pitkään. Samanlaisia vääntöjä on paljon muitakin: kaavoitus ja kysymys lähimetsistä kohtaavat nopean kaupungistumisen aikana taajaan.
Helsingissä Myllypuron Matokallio, Kivikon metsät, Kumpulanmäen vaahterametsä ja monet uuden kehäraitiotien varren alueet ovat nousseet kiistoiksi. Vantaalla on kamppailtu Linnaistenmetsästä, Oulussa Hietasaaren alueesta, Jyväskylässä Tammirinteen lähimetsästä.
Näiden kiistojen joukossa Stansvik on erityistapaus, koska metsä on todella vanha ja monimuotoinen. Stansvikin alueella on Luontoliiton metsäryhmän mukaan 23 eri luontotyyppiä, joista 13 on vaarantuneita, osa uhanalaisia ja erittäin uhanalaisia.
Luontoselvityksiä alueella on tehty paljon. On runsaasti arvokkaita kääpiä, on eri lepakkolajeja, viitasammakkoja, vesilain suojelemat noro, flada ja kluuvi.
Paikallisaktivistit ovat vedonneet ELY-keskukseen noron suojelemiseksi katurakentamisen tieltä, ja helsinkiläinen asianajaja on tehnyt mahdollisista katutöistä tämän vetoomuksen nojalla rikosilmoituksen.
”Meillä Helsingissä on paljon korkeatasoista metsää, koska Helsinki ei ole pitänyt metsiään talousmetsäkäytössä.”
Kaupungin selvityksessä Stansvikin metsä on arvioitu Metso-metsänsuojeluohjelman ykkösluokan arvoiseksi, siis sellaiseksi metsäksi, joka talousmetsänä kelpaisi kirkkaasti suojeluun. Helsingin metsät eivät vain ole talousmetsiä, vaan kaupunkimetsiä. Niihin ei sovelleta metsälakia, joka estäisi avohakkuut näin vanhassa monimuotoisessa metsässä.
– Meillä Helsingissä on paljon korkeatasoista metsää, koska Helsinki ei ole pitänyt metsiään talousmetsäkäytössä. Metson ykkösluokan metsiä on täällä paljon, eikä mittaria ole suunniteltu kaupunkimetsien arviointiin, sanoo Helsingin kaupungin asemakaavapäällikkö Marja Piimies.
Tässä piilee viheliäinen dilemma. Koska Helsinki ei ole hakannut metsiään, kaupungin metsät ovat nyt vanhoja ja arvokkaita. Samalla juuri Helsinki kärsii kasvun ja asuntorakentamisen paineesta, ja vanhat metsät ovat eteläisessä Suomessa hyvin harvinaisia.
Siksi metsäaktivistit, ehkä vähän yllättäenkin, haluavat suojella juuri pääkaupungin metsäalueita.
– On kyllä niin, että jos juuri tätä metsää ei saada suojeltua, niin alkaa usko mennä, sanoo aktivisti Juvonen.
Helsingin oma väestöennuste arvioi, että vuonna 2030 pääkaupungissa asuu lähes 60 000 ihmistä enemmän kuin 20-luvun alkuvuosina. Väestöennuste ohjaa asuntorakentamista. Yksi suurimmista kasvukeskuksista on juuri Kruunuvuorenranta.
Metsän viereiseen Kruunuvuorenrantaan on rakennettu tiivistä asuinaluetta, ja alueelle rakennetaan vielä paljon lisää. Alue liittyy pian kaupungin keskustaan, kun uusi julkisen ja kevyen liikenteen silta yhdistää asuinalueen kantakaupungin Kalasatamaan ja Hakaniemeen. Pian Kruunuvuorenranta on hyvin saavutettavissa, mutta siltainvestointikin on suuri.
Tälle uudelle raitiolinjalle Helsinki haluaa tietenkin mahdollisimman paljon matkustajia.
– Uusia asuntoja on taloudellisesti ja ilmastonkin kannalta järkevä kaavoittaa hyvien kulkuyhteyksien varteen, sanoo asemakaavapäällikkö Piimies.
”Uusia asuntoja on taloudellisesti ja ilmastonkin kannalta järkevä kaavoittaa hyvien kulkuyhteyksien varteen.”
Piimiehen mukaan Helsinki ottaa luontokadon vakavasti kaavoituksessa jo nyt, ja koko ajan pyritään parempaan. Luontoselvityksiä tehdään nykyisin paljon, paljon enemmän kuin aiempina vuosina. EU:n biodiversiteettidirektiivi pyrkii suojelemaan 30 prosenttia maa-alueista ja säästämään kaikki ikimetsät, ja tämä tavoite tulee näkymään myös kaupungeissa.
Piimies sanoo, että metsien suhteen voimistunutta kansalaismielipidettä myös kuunnellaan. Se on myös poliitikkojen tehtävä.
Ilmastoperustelut ymmärretään myös luonnonsuojelijoiden leirissä. Tosin metsäaktivistit korostavat, että ilmastoratkaisuja ei pitäisi tehdä luonnon monimuotoisuuden kustannuksella.
– Ei ole kyse siitä, että kaupungistuminen pitäisi pysäyttää. Luontokadon ja ilmastokriisin aikana pitää kysyä, miten kaupungistuminen voi olla kestävää, Juvonen sanoo.
Juvonen kertoo, että aktivistit ovat pyrkineet osoittamaan toisia tapoja rakentaa ilmastokestävästi. Tiivistä ja korkeampaa sinne minne rakennetaan, mutta metsiä suojellen.
– Esimerkiksi Herttoniemessä on metroradan varrella matalia teollisuusrakennuksia ja autokauppoja, jotka voisivat sijaita jossain muuallakin. Miksi ne ovat arvokkaampia säilyttää kuin vanhat metsät?
Stansvikin suojelijoiden eräänlaisena komentokeskuksena toimii paikallisyhdistyksen puheenjohtajan oma mökki, jonka suojelijat ovat saaneet käyttöönsä.
– Paitsi ei täällä kukaan ketään komenna. Toimisto mieluummin, Reija Mikkola sanoo.
Toimistomökin terassilla istuva Riina Nykänen tuli paikalle heti, kun kuuli leirin perustamisesta. Nykänen opiskelee Helsingin yliopistossa ja on ollut mukana eri metsänsuojeluhankkeissa.
– Etsin juuri tutkimuksia lähiluonnon merkityksestä lapsille. Tässä metsässä ulkoilee päivittäin lähipäiväkodin luontoryhmä, Nykänen sanoo.
Nykäsen tavoin paikalle on tullut eri järjestöissä tai niiden ulkopuolella toimivia aktivisteja. Osa aktivisteista tekee etätöitä, osa hoitaa someviestintää tai metsäaddressia, osa ottaa yhteyttä päättäjiin ja rakennusyhtiöihin.
Järjestöhommia etänä Stansvikista tekevä Reija Mikkola sanoo, että toimistolla olisi koko ajan läsnä huoli siitä, että mikä metsän tilanne on. Kun työskentelee paikan päältä, mieli voi olla hitusen rauhallisempi.
– Haluamme toimia tietoon nojaten ja asiallisin keinoin. Usein vain kaavoituspäätöksiin on mahdoton reagoida ennen kuin kaupungin näkökulmasta on liian myöhäistä. Meille ei ole liian myöhäistä niin kauan, kun metsä on pystyssä, Aino Juvonen sanoo.
Aktivistien läsnäolo ei estänyt katutöiden aloittamista, vaikkakin vaikeutti niitä.
Lopun ikimetsän kohtalo on vielä avoin.
