Ennen sovellukset olivat hauskoja ja hyödyllisiä – nyt niistä on tullut elämäämme kuormittavaa ongelmajätettä

The Atlanticin englanninkielisen jutun voit lukea tästä linkistä. Juttu on alun perin julkaistu lokakuussa 2024.

Viisitoista vuotta sitten Applen mainoskampanja ylisti älypuhelimen voittokulkua: mainoslause kuului There’s an app for that, eli sitä varten on sovellus. Nykyään tämä viesti kuulostaa pikemminkin uhkaukselta kuin lupaukselta.

Onko sitä varten olemassa sovellus? Kunpa ei olisi.

Sovelluksia on nykyään kaikkialla. McDonald’silla on sovellus. Dunkin’-kahvilaketjulla on sovellus. Jokaisella ravintolaketjulla on sovellus. Samoin jokaisella ruoanjakelupalvelulla: Grubhub, Uber Eats, DoorDash, Chowbus. Jokaisella ruokakaupalla ja hypermarketilla on myös omansa.

Minulla on tällä hetkellä yhteensä 139 sovellusta puhelimessani. Niihin kuuluvat mm. Menards, Home Depot, Lowe’s, Joann Fabric, Dierbergs, Target, IKEA, Walmart ja Whole Foods. Latasin hiljattain Michaels-askarteluliikkeen sovelluksen uudelleen seisoessani liikkeen kassajonossa, jotta saisin viiden dollarin alennuskupongin, jota kassa ei kuitenkaan pystynyt lukemaan sovelluksesta.

Vaikka kaupalla ei olisikaan omaa sovellusta, ostokset voi ainakin maksaa sovelluksella. Asiakkaan tehtävänä on vain selvittää (tai muistaa, jos sen on joskus tiennyt), voiko puutarhurille tai kampaajalle maksaa Venmolla, Cash Appilla, PayPalilla tai jollakin pankkien omista palveluista, kuten Zellellä tai Pazella.

Vähemmästäkin tulee hulluksi, ja senkin prosessin etenemistä voi toki seurata mielenterveyssovelluksilla, kuten Headspacella tai Calmilla. Monet sovellukset pyrkivät parantamaan käyttäjän hyvinvointia.

iPhone-puhelimeeni kuuluu Apple Terveys -sovellus, mutta jollakin toisella saattaa olla käytössä vaikkapa Garmin tai Strava tai kenties Peloton, jos se tuntuu sopivammalta, tai mikä tahansa sovellus, jolla pääsee sisään paikalliselle kuntosalille, tai Under Armour, polyesteripaitasovellus, joka on samalla myös lenkkeilysovellus. MyChart-sovelluksella voit tavoittaa osan sinua hoitavista lääkäreistä ja tarkistaa osan tutkimustuloksistasi. Entä sitten ne loput? Niihin tarvitaan muita sovelluksia!

Sovellusten puu kasvaa kasvamistaan ja levittää aina vain lisää siemeniä ympärilleen. Minulla on sovellus jokaiselle lentoyhtiölle, jolla olen koskaan lentänyt. Uudella paikkakunnalla otan aina käyttöön uusia sovelluksia, jotta pääsen liikkumaan paikasta toiseen.

New Yorkissa pääsen metroon vain skannaamalla puhelimeni, mutta tarvitsen metrosovellusta, jos haluan tietää, mitkä linjat ovat poissa käytöstä. Washingtonissa käytän SmarTrip-sovellusta. Kotikaupungissani St. Louisissa minulla on fyysinen Metrolink-kortti, mutta jos haluan ostaa lipun lapselleni, minun täytyy käyttää Transit-sovellusta.

Auton vuokraamista varten minulla on Uber-sovellus, joka toimii lähes kaikkialla, mutta minulla on myös Lyft-kuljetuspalvelusovellus ja Curb-taksisovellus kaiken varalta. Entä sitten pysäköinti: minulla on ParkMobile, PayByPhone ja kolmaskin sovellus, jonka nimeä en ikinä muista, koska se ei edes kuulosta pysäköintisovellukselta. (Sovelluksen nimi on Passport. Etsin sitä puhelimestani monta minuuttia ennen kuin hoksasin sen.)

Jos sinulla on lapsia, tiedät, että he tuovat mukanaan turhia sovelluksia kuin sieniä sateella. Tietty sovellus on tarkoitettu yhteydenpitoon koulun kanssa, ja sen kautta voi nähdä lapsen kotitehtävät tai lähettää viestin opettajalle; ongelmana vain on se, että sovellus saattaa vaihtua joka vuosi tai eri luokilla olevilla lapsilla saattaa olla käytössä eri sovellus. Se saattaa olla Class Dojo, Brightwheel, Bloomz tai TalkingPoints. Se saattaa olla myös ClassLink, SchoolStatus tai PowerSchool.

Myös koulubussilla voi olla oma sovellus, jotta bussin liikkumista voi seurata. Jos taas lapsillasi on jokin urheiluharrastus, Luoja sinua auttakoon. Eräällä ystävälläni on SportsEngine-sovellus, joka väittää olevansa ”yksi ainoa sovellus, joka tekee kaiken”. Siitä huolimatta ystävälläni on useita muita junioriurheilusovelluksia sen lisäksi.

Entä sitten työelämä? Kyllä, sitä varten on olemassa sovellus. Sitä varten on olemassa tuhat eri sovellusta.

Google Docsilla on sovellus, kuten myös Google Sheetsillä, Slidesilla, Maililla ja Haulla. Microsoftilla on lukuisia sovelluksia, muun muassa erilliset sovellukset Outlookille, Wordille ja Excelille.

Sitten on tietenkin ryhmäkäyttöön tarkoitettuja sovelluksia, joiden avulla voi sopia asioita työkavereiden kanssa, kuten Slack, Teams, Zoho ja Pumble. Sekä työympäristöön liittyviä sovelluksia, joiden avulla työnantaja pyrkii helpottamaan työntekoa: Workday, Salesforce, Notion, Zendesk, Jira, Box, Loom, Okta.

Entä ne kaikki muut sovellukset, joita en ole edes maininnut ja jotka saattavat parhaillaan viedä tallennustilaa puhelimestasi? Entä Doova, Nork, PingPong tai Genzillo? Ne eivät oikeasti ole sovelluksia (tietääkseni), mutta jokainen meistä tietää, että ne voisivat olla. Sitä juuri yritän sanoa.

Sovelluksia on nykyään niin paljon joka paikassa, että niistä on tullut eräänlaista turhaa roskaa.

Sovellusten taustalla oleva ajatus on toki hyvinkin järkevä. Niiden ansiosta kömpelöt mobiilisivustot voitiin korvata siistillä ja räätälöidyllä ratkaisulla. Ne auttoivat yrityksiä luomaan enemmän suoria yhteyksiä asiakkaisiin, varsinkin kun push-ilmoitukset astuivat mukaan kuvioihin. Ne mahdollistivat myös uudenlaisia palveluja, kuten lähialueen kauppojen tai ravintoloiden paikannuksen sekä ostosten kameraskannauksen itsepalvelukassalla.

Sovellusten avulla voi myös rakentaa yrityksen brändiä, koska niiden kuvakkeet – jotka ovat samalla myös yritysten logoja – ovat esillä älypuhelimen näytöllä. Sovellusten avulla yritykset pystyivät keräämään asiakkaistaan huomattavasti enemmän tietoa kuin verkkosivustojen kautta, kuten käyttäjien sijaintitietoja, yhteystietoja, kalentereita, terveystietoja ja tiedon siitä, mitä muita sovelluksia nämä mahdollisesti käyttävät ja kuinka paljon.

Vuonna 2021, kun Apple alkoi rajoittaa tätä tiedonkeruuta, sovellustalous oli jo vakiintunut osaksi yhteiskuntaa. Älypuhelimista oli tullut niin suosittuja, että yritykset saattoivat olettaa, että jokainen asiakas todennäköisesti omisti sellaisen.

Se merkitsi sitä, että yritykset pystyivät vähentämään omaa työmääräänsä sovellustensa avulla. Tarkastuskortin tulostamisen sijaan Delta ja American Airlines kehottivat matkustajia käyttämään lentoyhtiöiden sovelluksia. Ikeassa asiakkaat pystyivät maksamaan tuotteet etukäteen sovelluksessa ja nopeuttamaan kassalla asiointia.

Chipotlessa tai Starbucksissa asiakas saattoi sovelluksen avulla määritellä tarkalleen, millaista salsaa tai maitoa hän halusi, jolloin jono eteni nopeammin. Kerrostalo saattoi ottaa käyttöön pesulasovelluksen (ShinePay, LaundryView, WASH-Connect jne.) ja välttää sen avulla pesukoneiden käyttömaksujen hallinnan vaivan.

Toisin sanoen sovelluksista tuli osa byrokratiaa. Ne tekivät elämästä aluksi hauskempaa, tehokkaampaa ja kätevämpää, ja pian niistä tuli kiinteä osa jokapäiväistä elämää. Nykyään tuntuu siltä, että jokaista arjen toimintaa varten on olemassa sovellus, ja samalla sovelluksista saatava hyöty on entistä pienempi.

Pysäköintisovellukset ovat yksi esimerkki tästä muutoksesta. Ennen ParkMobilea ja muita vastaavia sovelluksia autoilija joutui kenties syöttämään kolikoita pysäköintimittariin kadun varrella. Joskus maksu onnistui myös luottokortilla, mutta sellaisen mittarin löytymiseen ei voinut luottaa (saati siihen, että se vieläpä toimisi).

Pysäköintisovellusten ansiosta tällaisia asioita ei tarvinnut enää murehtia. Sovellukset myös muistuttivat, kun pysäköintiaika oli päättymässä, ja joidenkin kautta pystyi myös pidentämään pysäköintiaikaa etänä. Tilanne näytti hyödyttävän kaikkia: yksityishenkilöitä, yrityksiä, kuntia ja tietenkin sovelluspalveluja, jotka ottivat osansa voitoista.

Mutta kuten kaikki muukin, myös sovellusten avulla pysäköinti alkoi tökkiä ajan myötä. Eri pysäköintisovellukset omivat eri alueita itselleen, kun kaupungit valikoivat palveluntarjoajien joukosta edullisimmat tarjoukset. Nykyään käytän ParkMobilea joissakin kaupunginosissa ja Passportia toisissa, ja minun täytyy muistaa, miten maailma näiden sovellusten osalta toimii, jos haluan pysäköidä ajoneuvoni sinne.

Myös itse sovelluksista on tullut monimutkaisempia, ja erilaiset käyttäjä- ja kuntakohtaiset räätälöinti- ja valvontamahdollisuudet tekevät niistä entistä raskaampia. Toisinaan voin käyttää Apple Payta, kun pysäköin ParkMobilen avulla, toisinaan taas en.

Pysäköintiin liittyvät merkinnät katujen varsilla ovat joko muuttuneet tai kadonneet, joten joudun turvautumaan sovellukseen, jos haluan tietää, onko joissain paikassa pysäköinti ylipäätään maksullista arkisin kello 18 jälkeen. (Sekaannusta aiheuttaa myös se, että toisinaan sovellus väittää, että pysäköinti ei ole mahdollista, vaikka oikeasti se tarkoittaa, että maksaminen ei ole mahdollista – koska pysäköinti on ilmaista.)

Joskus sovellukset kirjaavat minut ulos, jolloin minun täytyy käyttää salasanojen hallintasovellusta kirjautuakseni takaisin sisään. Vielä ikävämpää on se, että puhelimeni on saattanut ”karsia” tarvitsemani pysäköintisovelluksen kokonaan, koska en ole käyttänyt sitä vähään aikaan, ja minun on ladattava se uudelleen ennen kuin voin nousta autosta.

Samanlaista turhautumista esiintyy monen sovelluksen kohdalla, joita voi tai joita on pakko käyttää tavallisen arjen pyörittämiseen. Jopa aikoinaan yksinkertaiselta tuntuneet asiat saattavat nykyään saada ihmisen eksymään kilpailevien sovellusten viidakkoon.

Aiemmin avasin Hulu-sovelluksen katsellakseni suoratoistosisältöä Hulu-videopalvelusta; sovellus vastaa perinteistä televisiokanavaa. Hiljattain Disney+ osti Hulun, joten nykyään katson Hulun sisältöä Disney+-sovelluksen kautta. Kun HBO otti käyttöön premium-palvelun, hankin HBO Go -sovelluksen, jotta voisin katsoa sarjoja suoratoistopalvelun kautta. Sitten HBO:sta tuli HBO Max, joten hankin kyseisen sovelluksen, ennen kuin HBO Max muuttui Maxiksi, ja kuviosta tuli niin mutkikas, että HBO:n piti julkaista erillinen sivu asiakkaiden esittämille kysymyksille.

Haluaisin ajatella, että tämä helvetillinen kaaos on vain väliaikaista. Kun sovellusten määrä moninkertaistuu yli kaiken järjen ja hyödyn, eivätkö ihmiset ala vastustaa niitä? Jos taas alustojen omistajat, kuten Apple, tiukentavat yksityisyydensuojaa koskevia rajoituksiaan, eivätkö yritykset sopeuta toimintaansa?

Sen varaan ei kuitenkaan kannata luottaa. Appi-kalypsi on edennyt jo liian pitkälle. Nykyelämän jokainen nurkka on kolonisoitu. Jokaisen uuden elämänvaiheen ja jokaisen uuden velvollisuuden myötä puhelimestasi versoo yhä uusia sovelluksia.

Et voi paeta niitä. Et pääse niitä pakoon edes kuollessasi, koska sitäkin varten on – tietenkin – olemassa sovellus.

©2024 The Atlantic Monthly Group. Kaikki oikeudet pidätetään. Jakelu: Tribune Content Agency, LLC.

Käännös: Apropos lingua.