Soul-matriarkka Nicole Willis julkaisi lokakuun alussa kolmannen albuminsa The Soul Investigators yhtyeen kanssa. Happiness in Every Style -levy on ehditty julistaa soul ja funk-tapaukseksi. Willisin mukaan levy syntyi helpommin kuin aiemmat albumit – ja hyvä niin, koska häntä ei kiinnosta enää tilittää elämästään.

Miten haluaisit musiikkisi vaikuttavan ihmisiin?

Tekovaiheessa en voi ajatella vastaan-ottoa tai kuulijoita ylipäätään. Yritän ottaa rennosti ja välttää liikaa itsetietoisuutta. Tavoitteeni on yksinkertaisesti tehdä itseäni tyydyttäviä lauluja. Jos ihmiset pitävät niistä, se on lähinnä onnellinen vahinko. Biisien tekemiseen pätee sama asia kuin kaikkeen kirjoittamiseen ylipäätään: ei ole mahdollista välittää mitään uniikkia kokemusta elämästä. Kaikki on jo sanottu ja laulettu tuhanteen kertaan. Silti minun täytyy yrittää etsiä jotain omaa tapaani tehdä näitä asioita.

Joitakin vuosia sitten Keep Reachin’ Up -kappaleesi päätyi Barack Obaman vaalikampanjan viralliselle soittolistalle. Kenen suomalaisen poliitikon toivoisit nimeävän sinut suosikseen?

Pekka Haaviston. Hän on minusta älykkään ja sympaattisen tuntuinen henkilö. Olen hyvin pahoillani, että en voinut äänestää häntä ja että hänestä ei tullut presidenttiä. Suomen poliittinen tilanne on mielestäni hämmentävä. Kehitykset ovat toki laajempia: samalla tavalla kuin meillä on täällä Soini, Ranskassa on Le Pen ja Amerikassa Trump.

Millaista palautetta uudesta albumista on tullut?

Enimmäkseen hyvää. Eräässä arviossa tosin kritisoitiin sitä, että tästä puuttuu jotain “raakaa tunnetta”, että en tällä kertaa avaakaan koko sydäntäni maailmalle. Se tuntuu olevan tähän genreen liittyvä odotus. Minusta se ei kuitenkaan ole musiikintekijän velvollisuus. Tämä levy on kenties rennompi kuin edelliset, mutta entä sitten? Pääasian pitäisi olla se, että onko musiikki hyvää.

Olet opiskellut myös kuvataidetta ja maalaamista. Mikä vaihe sen suhteen on menossa?

Olen tänä vuonna maalannut aika vähän, mutta luulen, että se on pian muuttumassa. Olen etsinyt niitä tapoja, joilla voisin parhaiten ilmaista itseäni. Viimeisimpään näyttelyyni tein muun muassa yli kaksimetrisen räsynuken, koska se oli ajatuksena mielestäni kiinnostava.

Kuinka tiiviisti seuraat suomalaista päivänpolitiikkaa?

Yritän kyllä lukea Helsinki Times -lehteä ja pysyä kärryillä asioista, mutta välillä se tuntuu vaikealta. En oikein ymmärrä, mikä ihmisiä viehättää tällä hetkellä vallalla olevassa konservatismissa. Ja sitten tämä uusi silmälasipäinen pääministeri, mikä hänen nimensä olikaan, Sipilä? Mitä asioita hän ja hänen puolueensa oikein ajavat? Jos ajatellaan pakolaiskriisiä, niin on selvää, että rajojen pitäisi olla auki. Niinhän ne ovat yrityksillekin, miksi eivät siis ihmisille? Suomen täytyy muuttua avoimemmaksi ja moniarvoisemmaksi paikaksi.

Olet asunut Suomessa yksitoista vuotta. Vieläkö sinulta kysytään, että miksi muutit tänne ja mitä pidät Suomesta?

Kysytään toki. Se on vähän ärsyttävää, mutta niin monet asiat elämässä ovat. Mutta ärsyttävyyttäkin tarvitaan, elämässä pitää olla sekä yiniä että yangia. Muutimme suomalaisen puolisoni kanssa tänne, koska ajattelimme, että Suomi on hyvä paikka kasvattaa lapsia. Niin on ollut. Joskus tulevaisuudessa toivon kyllä asuvani vielä maassa, jossa on lämmintä ja turkoosi meri.

Onko sinulla enemmän faneja ulkomailla kuin täällä?

On varmaan. Mehän teemme indiekamaa, ja indieskene on Suomen kokoisessa maassa aika pieni. Luulen, että eniten kuuntelijoita on Ranskassa. Palasimme juuri kiertueelta sieltä, ja tunnelma keikoilla oli todella innostunut.

Mitä ajattelet musiikkialan nykytilasta ja tulevaisuudesta?

Yritän olla olematta peloissani, mutta se on vaikeaa. Muutos viimeisen parinkymmenen vuoden aikana on ollut suuri. Lahjakkaita nuoria käytetään hyväksi hetken aikaa ja sitten heidät sysätään syrjään. Luovuus on niin helposti hyväksi käytettävää! Isotkin nimet ovat viimeisen parinkymmenen vuoden aikana alkaneet tehdä helpommin pureskeltavaa musiikkia, sellaisia I’m happy -tyylisiä sanoituksia. Tai ehkä minä vain olen tietoisempi näistä asioista nykyään. Vinyylin uudesta noususta voi toki olla iloinen, mutta onko se nuorille vain fashion statement?

Mikä tekee sinut onnelliseksi juuri nyt?

Lapseni ja koirani. Ja hyvä ruoka. Viime viikolla Ranskassa oli ihanaa syödä pitkästä aikaa pihvi ja ranskalaisia ja juoda hyvää punaviiniä. En ihan ymmärrä tätä viime aikojen ruokahypeä: ihan kuiruoan sosiaalisuus olisi keksitty vasta nyt. Ainahan ihmiset ovat kokoontuneet syömään yhdessä. ■