Jorma ja Soile luulivat Sohvaperunoita aluksi vitsiksi – ”Mie kuuntelin, että mistä sie puhut!”

Jormalla on samanlainen ilme kuin usein telkkarissa. Ruudussa hän pohdiskelee ohjelmien juonenkäänteitä, nyt punaisen omakotitalonsa pihalla sitä, mahtuvatko kaikkien vieraiden autot parkkiin. Sohvaperunoiden kuvausporukka on pian tulossa isolla autollaan.

– Siirränkö autoni tuohon kadunvarteen? kysyn.

– Se voisi olla hyvä, Jorma vastaa.

Hän kyselee koirastani, joka jää odottamaan autoon. Pysyisikö se lähellä, jos päästäisi vapaaksi? Jorma on koiraihmisiä. Mäyräkoira Maukka on nytkin mukana.

Jorma on myös kirpputori-ihmisiä. Se selvisi jo puhelimessa, kun Soile varoitteli, että ”erityislaatuisella pariskunnalla on erityislaatuinen koti”. Hän tarkoitti sillä puolisonsa keräilyvimmaa. Sisällä huomaa nopeasti, ettei hän kovin paljon liioitellut, kun väitti Jorman keräävän ”ihan kaikkea”. Yksin leivinuunin päällä on vanhoja värikkäitä termareita monen kodin tarpeisiin.

Tämä keittiö on juuri se paikka, joka on käynyt monille suomalaisille tutuksi Sohvaperunat-ohjelmasta. Katsojat katsovat televisiosta, kun Soile ja Jorma katsovat kotonaan televisiota. Ja kyllä, heillä todella on keittiössä televisio, niin kuin on melkein jokaisessa huoneessa.

Istumme keittiönpöydän ääreen. Maukka-koira tuo tyynymäistä leluaan jalkojen juureen tarjolle. Maukkaa ei Sohvaperunoissa juuri näy, koska se osallistuisi kuvauksiin ainakin Soilen mielestä ehkä liiankin näkyvästi ja äänekkäästi.

Kuten tavallista, Soile on leiponut edellisenä päivänä piirakat valmiiksi, suolaisen ja makean. Katsojat seuraavat tarkasti, mitä Soilen ja Jorman lautasilla on – tai mitä he käyttävät aterimina. Kerran he saivat paketillisen pieniä haarukoita ja viestin: makeita ja suolaisia piirakoita kuuluu syödä haarukalla. Soile ja Jorma olivat syöneet lusikoilla.

Erilaiset paketit ovat löytäneet perille, kun osoitetietoihin on raapustettu ”Sohvaperunat Soile ja Jorma, Rovaniemi”.

Soile ja Jorma päätyivät Sohvaperunoihin yli kymmenen vuotta sitten. Aluksi ohjelmaan kysyttiin mukaan heidän poikaansa ja tämän vaimoa.

– No voi, voi, tietäsit sie ketään Rovaniemeltä, Soile kertoo ohjelman tekijätiimiin kysyneen pojaltaan.

Kesken kaiken Jorma näyttää kännykkäänsä. Ruudulla on kuva mäyräkoira Maukasta pentuna.

– Täällä se Piru-Erkki on silloin, kun se oli pieni, kun se haettiin. Povitaskuun meni, Jorma sanoo.

Kun Soile pääsee jatkamaan, hän kertoo poikansa vinkanneen heistä Sohvaperunoiden tekijöille. Ja niin Soilelle soitettiin ja heitä kysyttiin mukaan ohjelmaan.

– Mie kuuntelin, että mistä sie puhut! Soile muistelee puhelua.

Hän lupautui, sillä oli varma, ettei heitä oteta mukaan – koko homman oli pakko olla vitsi. Kunnes tuli uusi puhelu ja pian juuri tämän keittiönpöydän äärellä oli ”joku porukka”.

– He kuvasivat sitä, että me lässytettiin tässä ja katsottiin jotain kuvia.

Tuli taas uusi puhelu. Soile piti sitä yhä vitsinä. Ettäkö joku oikeasti katsoisi televisiosta, kun tavalliset suomalaiset katsovat ja kommentoivat tv-ohjelmia?

Ensimmäinen kausi keväällä 2015 ei vielä liimannut katsojia tv:n ääreen, mutta toinen kausi räjäytti potin. Ohjelma palkittiin parhaan viihdeohjelman Venlalla – näin tapahtui seitsemänä peräkkäisenä vuotena. Lokakuussa alkoi sarjan 20. kausi.

Maria Aaltonen on tuottanut Sohvaperunoita viiden kauden ajan päätyönään Banijay Finlandilla. Hän esimerkiksi hankkii tuotantotiiminsä kanssa luvat ohjelmiin, joita ”sohvikset” katsovat. Lupaviidakko on yksi syy, miksi Sohvaperunoissa katsotaan lähinnä kotimaisia ohjelmia. Työryhmä kokee myös tärkeäksi sen, että voi näyttää nimenomaan suomalaisten kollegoidensa työnjälkeä.

Kanavarajat ylittävässä Sohvaperunoissa katsellaan ajankohtaisia ohjelmia ennakkoon, jotta ohjelmarytmi täsmää muiden katsojien kanssa. He ovat ehkä juuri nähneet sen ohjelman, mitä Sohvaperunoissa milloinkin katsellaan, ja tietävät, mistä puhutaan. Tai sitten katsoja voi saada tärpin itselleen tuntemattomasta ohjelmasta.

Jorma näyttää taas puhelimestaan kuvaa. Ruudulla on läjäpäin sieniä. Kuva on vuoden takaa. Aiemmin hän näytti kuvaa viidestä sienestä tältä syksyltä.

Soile ja Jorma ovat yksi sarjan neljästä alkuperäisestä pottukokoonpanosta. Myös oululaiset Linda ja Jani perheineen, helsinkiläiset Perttu ja Jarno sekä turkulaiset Laura ja Ville perheineen ovat kommentoineet ohjelmia kotisohviltaan ensimmäiseltä kaudelta lähtien.

Soile ja Jorma tosin pitivät viime vuoden kevätkauden taukoa. Siitä syntyi jonkinlainen poru. Sohvaperunoiden Instagram-kanava täyttyi suruhymiöistä ja harmittelusta. ”He olivat tv-historian parasta antia”, yksi faneista kirjoitti.

– Me ollaan just semmoisia kuin me katottais televisiota muutenkin, oli sitä kameraa tuossa eli ei, Soile toteaa.

Kamera on helppo unohtaa, vaikka se nököttää aivan television vieressä, ja huoneessa seisoo studiovaloja korkeilla jalustoilla. Ne pystyttää kaksihenkinen kuvaustiimi, joka saapuu jokaisen ”sohvallisen” luokse kauden aikana kerran viikossa. Yhdellä kuvauskerralla sohvaperunat katsovat 2–4 ohjelmaa kerralla. Ohjelmat ovat aina yllätys: sohvaperunat eivät saa etukäteen tietää, mitä he saavat katsottavakseen. Kommentointi olisi yksitoikkoista, jos katseltavana olisi pelkästään omia suosikkisarjoja.

Soilen ja Jorman kohdalla kommenttien kirjo on yleensä laaja riippumatta siitä, mitä he katsovat. Soile katselisi mieluiten Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaa, Jorma ei ainakaan sitä. Eivätkä he salaile tuntojaan. Soile saattaa liikuttua kyyneliin, Jorma kyselee löytyisikö hänen eteensä yrjösankoa. Sitten luodaan merkitseviä katseita toisiin.

Juuri sellaiseen katsojat ihastuvat.

– Heidän keskinäinen sanailunsa on varmasti tosi samaistuttavaa monessa kodissa, tuottaja Maria Aaltonen perustelee Jorman ja Soilen suosiota.

Soile vilkaisee kelloa ja alkaa kahvinkeittoon, kuvausryhmä saapuu pian.

Paikalle on tulossa Pohjois-Suomen sohvaperunoita kuvaava kaksikko, kuvaussihteeri Maiju Saarela ja kuvaaja Eetu Ojanperä.

Ohjelman tuottaja Maria Aaltonen kertoo, että tällä kaudella on mukana 23 sohvallista, joista reilusti yli puolet on muualta kuin pääkaupunkiseudulta. Vuosien saatossa ohjelmassa on ollut mukana noin 60 sohvallista.

– Viime vuosina on ollut hyvin vähän vaihtuvuutta, Maria Aaltonen mainitsee.

Tällä kaudella on vain yksi uusi kaksikko, parikymppiset Taneli ja Tommi. He pomppasivat esiin vajaan 300 ehdokkaan joukosta. Maria Aaltonen huomauttaa, että valintaan vaikuttaa kokonaisuus. Sohville halutaan istumaan monenlaisia, eri-ikäisiä ihmisiä ympäri Suomea.

Kahvi tippuu ja pasteijat ovat uunissa. Jorma on käynyt viemässä Maukan kuvausten ajaksi karanteeniin, etteivät sen haukahtelu ja kynsien napse lattiaa vasten pääse häiritsemään.

Keittiönpöydällä on saintpaulia. Se saa näkyä ohjelmassa. Taaempana olevat krysanteemit eivät, ne olivat viime viikon kuvauksissa. Ei voi olla viikkotolkulla sama kukka, Soile ajattelee. Eikä sellaista tarvitsisi olla ollenkaan, tuotanto ei vaadi mitään sellaista. Mutta Soilesta on kiva, jos näkyy vähän kukkia tai vaikka kynttilä.

Ovelta kuuluu vieno koputus.

– Päivää, Maiju Saarela sanoo.

– Saittako te sen auton siihen? Soile kysyy.

– Saatiin mahtumaan, kuvaaja Eetu Ojanperä vastaa.

Pohjoisen kuvaustiimille kertyy viikossa noin tuhat ajokilometriä. Rovaniemen lisäksi he kuvaavat Kemissä, Kajaanissa, Vieremällä ja Oulussa.

Kun Eetu Ojanperä on saanut valaistuksen ja kameran kohdalleen, Maiju Saarela istuu pöydän ääreen ja avaa läppärin eteensä. Hän haastattelee Soilea ja Jormaa viikon kuulumisista. Näistä haastatteluista sisältötiimi napsii ohjelmaan mukaan pieniä pätkiä, jotka ohjelman voice-overit äänittävä näyttelijä Vilma Melasniemi kertoo ohjelmassa.

Soile muistelee sitä kertaa, kun ohjelmassa mainittiin, että Jorma oli saanut sata kiloa ahvenia. Se kuulosti heidänkin mielestään epäuskottavalta irrallisena kuulumisena, mutta totta se oli.

Nytkin puhutaan kalajuttuja. Soile on paistanut fileitä Jorman pyytämistä ahvenista.

Soile laittaa pöytään munariisipasteijoita sekä fetalla ja suppilovahveroilla höystettyä piirakkaa. Omenapiirakka odottaa tiskipöydällä.

– Syökö se sun puudeli mitään herkkua? Jorma kysyy yhtäkkiä ja lähtee toiseen huoneeseen.

Maiju Saarela ihmettelee ääneen, minne Jorma meni. Kuvaukset alkavat pian.

Hetken päästä Jorma tulee takaisin paksun kuivalihakepakon kanssa. Hän ojentaa lihan minulle.

– Tuota annat sille, niin se tekee voltteja.

Jorma tarkoittaa autossa odottavaa koiraani. Hän neuvoo leikkaamaan oikein ohuita siivuja terävällä puukolla. Kotona odottaville kissoille sitä ei saa syöttää, liha on niille liian hyvää.

– Joko se taas lähti se vanha ukko jonnekin? Soile kyselee, kun Jorma katoaa sinne, mistä hetki sitten tuli.

Muutaman minuutin päästä hän palaa kahden kuivalihakepakon kanssa.

– Anna nuo niille kissoille.

Jorma asettuu keittiönpöydän sivulle omalle paikalleen Soilen viereen. Keittiön tuoli on tutusti väärinpäin niin, että Jorma voi nojata sen selkämykseen käsillään. Kuvausryhmä lähtee ”takahuoneeseen” eli kodinhoitohuoneeseen. Molemmilla on omat läppärit, joiden kautta he seuraavat ääntä ja kuvaa. Maiju huudahtaa keittiön puolelle, että Jorma antaisi klaffin. Hän läpsäyttää kädet yhteen saman tien klaffin merkiksi.

Maiju käynnistää ensimmäisen ohjelman, se on Maajussille morsian.