Apu

Menestysdekkaristi Sofie Sarenbrant: ”Olen oppinut, miten poliisit ajattelevat”

Menestysdekkaristi Sofie Sarenbrant: ”Olen oppinut, miten poliisit ajattelevat”
Pohjoismaisen rikoskirjallisuuden kuningattareksi kutsuttu ruotsalainen Sofie Saren­brant, 43, juhlii kymmenettä vuottaan kirjailijana.
Kuvat
Julkaistu: 5.5.2021

Juhlavuoden kunniaksi Sofie Sarenbrantilta ilmestyy Ruotsissa toukokuussa yhdeksäs Emma Sköld -kirja, Skyddsängeln. Suomeksi käännettynä dekkari ilmestyy keväällä 2022. Tammikuussa Sarenbrantilta julkaistiin Suomessa Häpeänurkka (WSOY 2021).

Aikaisemmin toimittajana työskennellyt Saren­brant heittäytyi täyspäiväiseksi kirjailijaksi jo vuonna 2012.

– Minulla oli työ, tyttäreni Kharma oli viisi- ja Kenza seitsemänvuotias. Tunsin olevani joka paikassa ja en missään samanaikaisesti. Mieheni kannusti lopettamaan työni ja keskittymään. Olen onnellinen hänen tuestaan, se on ollut hyvin tärkeää. Ilman häntä en olisi uskaltanut, Sarenbrant kertoo.

Aviomies Tommy on yhä Sarenbrantin dekkareiden käsikirjoitusten ensimmäinen lukija.

– Hän on kyllä kirjojen suhteen jo vähän hemmoteltu, ei mikään helppo lukija. Alussa keskustelin kirjoista paljon hänen kanssaan, nykyään käyn keskusteluja enemmän kustantajani kanssa. Mieheni on rehellinen, ja on hyvä, että hän löytää tekstistä kohtia, jotka voi muuttaa ennen painamista.

"Esikoiseni sanoi yrittäneensä lukea muutaman kappaleen, mutta kirja ei ollut tarpeeksi hyvä. Onneksi hän sanoi sen hymyillen!"

Sen sijaan Sarenbrantin 14- ja 16-vuotiaat tyttäret eivät liiemmin äitinsä kirjoista innostu.

– Kysyin esikoiseltani, miksei hän lue kirjojani. Hän sanoi yrittäneensä lukea muutaman kappaleen, mutta kirja ei ollut tarpeeksi hyvä. Onneksi hän sanoi sen hymyillen!

Lukijat sen sijaan rakastavat omapäistä ruotsalaispoliisia Emma Sköldiä. Kun Sofie Sarenbrant yritti kirjoittaa välillä kirjoja muista aiheista, lukijat vaativat Emmaa takaisin.

– Halusin itsekin kuulla, mitä Emmalle ja Nylletille kuuluu. Ehkä lukijat pitävät hahmostani, koska Emma on suhteellisen normaali poliisi, ei vanha alkoholisti joka kuuntelee oopperaa, Sarenbrant sanoo.

Lukijoiden palaute kannustaa kirjoittamaan.

– Tämä työ on yksinäistä. Niinä päivinä, kun ulkona on harmaata ja pandemia, tiedän jonkun odottavan, että kirjoitan lisää.

”Vitsailen olevani jo valmis rikostutkija.”

Kuten monet muutkin rikoskirjailijat, Sofie Sarenbrant tekee huolellisen taustatyön kirjojensa aiheista ja tarkistuttaa käsikirjoituksensa eri asiantuntijoilla, muun muassa poliiseilla.

– Häpeänurkan käsikirjoituksesta poliisit eivät löytäneet enää mitään huomautettavaa. Vitsailin, olenko nyt valmis rikostutkija? Olen vuosien aikana oppinut, miten vaikeaa poliisityö on, ja toisinaan kaksi poliisia saattaa vastata samaan kysymykseen eri tavalla.

Tosielämä ei aina vastaa rikoskirjallisuutta, Sarenbrant muistuttaa.

– Kirjani juonessa poliisityö saattaa mennä väärin, mutta se on tietoinen valinta. Olen oppinut, miten poliisit ajattelevat ja työskentelevät. Se ei ole yhtä jännittävää kuin kirjallisuus: oikeassa poliisityössä on joskus mahdotonta selvittää motiivi, miksi joku vaikkapa tappoi naapurinsa, mutta kirjassa se on hyvin tärkeää.

Rikoskirjallisuudella vahva perinne Pohjoismaissa

Sofie Sarenbrantin kirjoja on käännetty jo 15 kielelle. Dekkaristi löytää jokusen selityksen sille, miksi pohjoismainen rikoskirjallisuus on yhä niin suosittua maailmanlaajuisestikin. Yksi on kirjallisuuslajin vahva perinne.

– Meillä on paljon hienoja rikoskirjailijoita, jotka innostavat uusia kirjailijoita. Nykyään täytyy kirjoittaa vielä paremmin kuin vanhat mestarit, jos aikoo saada kirjansa julkaistua. Moni myös ajattelee, että jos joku toinen voi onnistua, minäkin voin.

Kansainvälisesti skandidekkarien suosio saattaa perustua myös vastakkainasetteluun, Sarenbrant pohtii. Pohjoismaisissa rikoskirjoissa on usein pieniä, kauniita yhteisöjä, joissa tapahtuukin yllättäen kauheita asioita.

Sarenbrant odottaa vielä suurta läpimurtoa englanninkielisissä maissa.

– Tanskassa lukijat löysivät minut nopeasti Ruotsin jälkeen, samoin Saksassa. Kirjojani on käännetty myös Etelä-Koreassa, mitäköhän he niistä ajattelevat?

Ei kirjaa koronasta

Ensi vuonna keväällä suomeksi ilmestyvä Skyddsängeln sijoittuu hylättyyn mielisairaalaan. Kirjan teemoja ovat yksinäisyys, riippuvuudet sekä kohtalokkaat seuraukset, kun yhteiskunta kääntää selkänsä apua tarvitseville.

– Sitä seuraavan kirjan aihetta en vielä tiedä, mutta pandemiaa se ei käsittele! Sofie Saren­brant lupaa.

2 kommenttia