SM-liigaseurojen päävalmentajat ovat joukkosieluisia lampaita – "Olen kiukkuinen ja kateellinen koripalloilulle"
Suomalainen jääkiekkovalmentaja ei osaa eikä tohdi ajatella ja toimia itse. Hän odottaa, että Antti Pennanen tai Lauri Marjamäki tai Jukka Jalonen näyttää ensin eteen.
Heiveröinen integriteetti eli heikko ammatillinen selkäranka vaivaa heitä. Työhönsä liittyvä identiteetti horjuu. Tarkoitan suomalaisia päävalmentajia SM-liigassa.
Lisäksi heitä vaivaa pahan kerran joukkosieluisuus.
Tohdin epäillä jopa heidän sivistyneisyyttään.
Oli toki aika, jolloin tuosta kaikesta oli myös hyötyä. Kun porukalla – nuo joukkosielut – asettuivat ja sitoutuivat kehittämään yhteistä suomalaista pelifilosofiaa Meidän peliä, Suomi oli lopulta kansanvälisen rankingin ykkösmaa jääkiekkoilussa.
Tärkeänä sivutuotteena Meidän pelin kalorikas olosuhde tuotti nykyisen NHL-tähtiemme sukupolven.
”Kuka ikinä onkin Leijonien päävalmentaja, hänen miekkaansa seurataan, oli se miekka sitten terävä tai tylsä.”
Suomalainen jääkiekkovalmentaja tarvitsee tyyliin Kalervo Kummolaa ja Jukka Jalosta näyttämään eteen. Eli vahvan isän kaipuun voi lisätä heidän synnikseen.
Vahvan isän kaipuu on niin syvää, että vaikka jotkut isistä ovat olleet liki poikasia, heitä on seurattu suorastaan sokeina. Ehkä kyse onkin instituutiouskollisuudesta.
Kuka ikinä onkin Leijonien päävalmentaja, hänen miekkaansa seurataan, oli se miekka sitten terävä tai tylsä.
Aina kulloisenkin Leijonien päävalmentajan vaiheille syntyy jonkinlainen joukkopsykoosi. Lauma lampaita seuraa visusti Leijonakuninkaan viitoittamalla tiellä.
Auta armias, kun Leijonissa päävalmentajana toimi Lauri Marjamäki, ja kun Leijonissa nykyään päävalmentajana toimii Antti Pennanen, niin johan ovat joutaneet Meidän pelin prinsiipit romukoppaan.
Kukaan ei ikään kuin julkea enää valmentaa Meidän pelin periaatteita täsmällisesti, koska niin ei mennä Leijonissakaan.
Marjamäen jälkeen tarvittiin Jalonen palauttamaan koko suomalaisen jääkiekkoilun kenttään järki ja tolkku voittavan pelaamisen suhteen.
Pennasen jälkeen tarvitaan kuka tietää Kari Jalonen palauttamaan usko ja opit yhteistyönjääkiekon suhteen.
”Eilen tiistaina alkanut SM-liiga oli pelillisesti niin kamalaa katsottavaa, etteivät sanani riitä kuvaamaan tilannetta.”
Aivan kuin tällä hetkellä SM-liigan päävalmentajat häpeisivät itseään ja osaamistaan, niinpä he ovat jättäneet pelin valmentamisen tärviölle verrattuna takavuosiin.
Ei tohdita poiketa kaavasta, jossa peli on annettu pelaajille. Kun kaikki tekevät niin, on itsekin tehtävä niin.
Pennasen vietyä NHL-Leijonansa Four Nations -turnaukseen pelaamaan ”kompeleksista” peliä jääkiekkoa lähes pelikirjatta kaikkien muidenkin vähempipätöisten koutsien on tehtävä niin omissa joukkueissaan. Eihän sitä muuten kehtaa näyttää itseään päävalmentajien kokoontumisessa MM-kisoissa. Rivistä ei saa livetä, on pysyttävä ruodussa, ja ruotu on suljettu.
Olin kauhuissani vuosi sitten syyskuussa, nyt, syyskuussa 2025 olen suorastaan tolaltani. Eilen tiistaina alkanut SM-liiga oli pelillisesti niin kamalaa katsottavaa, etteivät sanani riitä kuvaamaan tilannetta.
Joitakin vuosia sitten useamman kauden ajan Raumalla Pitsiturnauksessa pelattiin aivan elokuun alussa joka joukkueen osalta valmiimpaa pelitapaa, mihin nyt kyetään syyskuussa. Pahaa pelkään, että tätä menoa peli on taktisesti kamalaa – siitä on liki kaikki toisteisuus poissa – vielä joulukuussakin.
Olen 20 vuotta työkseni seurannut SM-liigakausien alkuja. Kaksi sormeani pelikirjalla todistan, että eilen nähtiin ehkä pohjat. Jotakin samanlaista kuin silloin, kun muutamia vuosia sitten taktiikkatauluja sahattiin jääkiekkojulkisuudessa. Suomi-lätkä oli romahtaa. Ja olisi romahtanutkin, jos Jalonen ei olisi palannut Leijonien päävalmentajaksi. Jalonen oikaisi kaikki hajalleen menossa olleet rivit.
Tohdin ennustaa, että nyt lampaat SM-liigassa korjaavat kurssinsa vasta olympialaisten jälkeen, jos Pennanen sittenkin päättää korjata oman alennustilansa jääkiekkovalmentajana, ja siirtyy takaisin Meidän pelin periaatteiden kultivointiin.
Lampaat odottavat, että Leijonien päävalmentaja antaa ikään kuin luvan heille muuttaa valmennustapaansa.
”On myös rajatapauksia.”
Juuri nyt SM-liigassa on vain pari hassua päävalmentajaa, joita en luonnehdi lampaiksi edellä kuvaamassani merkityksessä.
He ovat Ässien Jarno Pikkarainen ja Tapparan Rikard Grönborg. Nuo kaksi koutsia valmentavat oman linjansa mukaan sivuilleen vilkuilematta.
Grönborg tekee sen siksi, että hän on ruotsalainen.
Pikkarainen tekee sen siksi, ettei hän ole lammas. Pikkaraisella on kanttia valmentaa hyvin.
On myös rajatapauksia.
Lukon Tomi Lämsä valmentaa melko toisteista pelikirjalätkää. Tosin hän tekee sen ympäristönsä auttamana ja vaatimana. Urheilujohtaja Kalle Sahlstedt on Raumalla linjannut, että Lukossa peluutetaan mahdollisimman hyvää variaatiota Pekka Virran mestaruuspelikirjasta.
KooKoossa Jouko Myrrä on luonut omanlaisensa pelitavan, samoin SaiPassa Raimo Helminen. He eivät ole joukkosieluisia lampaita.
Meidän pelin välimallin koutsit, pennaslaiset, ovat lampaita. Heitä on tällä hetkellä SM-liigaseurat täynnään.
”Jonkinlainen joukkopsykoosi oikeasti estää suomalaisia jääkiekkovalmentajia ottamasta kiinni siitä, missä heistä suurin osa on parhaimmillaan: pelin valmentamisessa.”
Katsoisitte suomalaiset lätkän päävalmentajat joskus koriskoutsien Tuomas Iisalon ja Lassi Tuovin suuntaan. Tämäkin on nyt sanottava, ja saan sanotuksi, koska olen kiukkuinen ja kade koripalloilullemme.
Iisalo ja Tuovi ovat fiksuja, sivistyneitä ihmisiä. Se paistaa heistä kauas. Enkä nyt tarkoita mitään koulututkintoja. He ovat fiksuja. He eivät ole lampaita. Heidän silmänsä eivät pälyile. Kun he puhuvat pelaajilleen tai medialle, se ei aiheuta ulkopuolisessa katsojassa myötähäpeää.
Ei kukaan tietenkään voi persoonalleen mitään. Mutta mitä enemmän on vajetta persoonana, sitä enemmän ja suuremmalla syyllä tulisi hoitaa homma pelin valmentamisen kautta.
Jonkinlainen joukkopsykoosi oikeasti estää suomalaisia jääkiekkovalmentajia ottamasta kiinni siitä, missä heistä suurin osa on parhaimmillaan: pelin valmentamisessa.
Ja vaikka kuinka nyt pyristelläänkin uuden muodin perässä, melkein kaikki jääkiekkokoutsimme ovat nykyään ihmisen (sic!) valmentajia, ei se tarkoita, että tippaakaan olisi saanut höllätä pelin valmentamisesta.
Tuohan on kuin hölmöläinen jatkamassa täkkiä toisesta päästä toisesta päästä pois otetulla palalla.
”Käärikää välittömästi hihanne, älkää marionettinukkeina odottako, millaisista naruista Pennanen vetelee tässä seuraavina kuukausina.”
Ottakaa hyvät suomalaiset jääkiekkovalmentajat jokainen sanani tuosta edeltä opiksi ja nuhteeksi.
Käärikää välittömästi hihanne, älkää marionettinukkeina odottako, millaisista naruista Pennanen vetelee tässä seuraavina kuukausina.
Ja mikä tärkeää, Suomen Jääkiekkoliitto, kun valitsette Pennaselle seuraajaa, muistakaa, että Leijonien päävalmentaja on ratkaiseva tiennäyttäjä muille, vaikka ihan niin asia ei saisi olla.
