SM-liigan tiistaikierros avasi Petteri Sihvosen silmät – "Grönborg vetää Niemelää perjantaina höplästä"

Tiistaikierroksella pelattiin sillä tavalla SM-liigalle nykyään harvinaisemmat pelit, että molemmissa otteluissa pelattiin Meidän pelin rytmiä. Ilves kohtasi Nokia Arenassa Pelicansin ja Ässät pelasi Isomäessä Kiekko-Espoota vastaan.

Ilves–Pelicans 3–0

Tommi Niemelän Ilveksellä on ollut tällä kaudella niin monet pelilliset kasvot, ettei ole paremmasta väliä. Mahtoiko nyt tamperelaisia ohjata tieto siitä, että Pelicans on siirtynyt pelaamaan rytmiä, ja siihen oli vastattava rytmein. Mene, tiedä.

Pelicans on tällä hetkellä huomattavasti parempi joukkue, mitä se oli kauden alussa, kun se pelasi kategorista pystysuuntaa. Silti ankara fakta on, että lahtelaiset menettivät harjoittelu- ja peliaikaa kauden alusta aina Karjala-turnaukseen asti suhteessa nykyiseen pelitapaansa. Vaikka Pelicans pelaa nyt varsin viisaasti, sen suoritus jää ikään kuin puolitiehen etenkin hyökättäessä johtuen vähäisistä yhteisistä kokemuksista ja sittenkin verrattain ohuesta pelaajamateriaalista, mitä tulee laatuun.

Kun Ilves ja Pelicans lähtivät taistoon pelivälineen hallinnasta, asetelma kääntyi tamperelaisille hiljalleen etenkin sillä, että Ilveksen pelaajilla oli kykyä pysyä kiinni pelivälineessä hyökkäysalueella. Peliote siirtyi tupsukorville. Eikä Pelicans kestänyt psyykensä puolesta ollenkaan Ilveksen 1–0- ja 2–0-maaleja.

Ottelussa nähtiin runsaasti viivelähtö vs. trap -asemia. Näin Niemelä valmensi aikoinaan Pelicansissa ja pitkälti viime kaudella Ilveksessä. Seuraavaksi Ilves kohtaa paikallisottelussa Tapparan. Veikkaan, että Rikard Grönborgin Tapparan pölhökustaan prässi sekoittaa Ilveksen pasmat eikä tulla näkemään tupsukorvien puolelta rytmiä ja vahvaa pyrkimystä kiekkokontrolliin. Grönborg vetää Niemelää perjantaina höplästä.

Sami Kapasen Pelicans näyttäisi olevan tuomittu sarjataulukon häntäpäähän yhdessä Olli Jokisen HIFK:n ja Doug Sheddenin Sportin kanssa. Vain yksi noista välttänee runkosarjan jälkeen karsintavaaran Jokereita vastaan.

Ilveksen voitto maalein 3–0 Pelicansista oli ansaittu.

Ässät–Kiekko-Espoo 3–5

Ässät pelasi jälleen erinomaista syöttöpeliä ottelussa Kiekko-Espoota vastaan. Espoolaiset olivat pitkälti ottelun alun alakynnessä, mutta joukkue teki sen pelaten loogisesti Ässiä toppuuttaen ja puolustaen.

Jyrki Ahon Kiekko-Espoo pelaa tällä hetkellä SM-liigan aivan kärkipään puolustusvalmiutta koskien pelaajien sijainteja. Pelaajia on kaiken aikaa riittävästi pelin alla. Lisäksi espoolaiset kykenivät läpi Isomäen illan puolustamaan sekä puolustamalla että hyökkäämällä.

Espoolaisten onnistui olemaan kohtuullisen tehokaita Ässiä pienemmällä maaliodottamalla ottelun alkupuolen. Kun Kiekko-Espoo sai ensimmäisessä erässä roikuttua kiinni tuloksessa ja meni 3–2-johtoo toisessa erässä, sai se vaiheilleen lisää itseluottamusta, peliotetta, hallintaa ja potentiaalisia maalipaikkoja.

Jarno Pikkaraisen Ässien ongelma on jo kotvasen ollut se, ettei sen sinänsä hyvä pelaamisen rakenne meinaa millään kapitalisoitua maaleina, tuloksena. Tässä katsannossa kultakypärä Jonne Tammelan loukkaantuminen sattui huonoon saumaan. Kun illan pelissä oikein mitkään tekopaikat eivät meinanneet maistua Ässien hyökkääjille, astui esiin tähän asti kauden täysin maalitta pelannut puolustaja Valtteri Viljanen.

Kolmanteen erään lähdettiin Porissa tasatilanteesta 3–3. Muuan erikoisista avoimista kysymyksistä päätöserään liittyi siihen, jaksavatko Kiekko-Espoon puolustajat pelata matsin viimeistä kolmannesta – heitä kun oli pelaavassa kokoonpanossa enää neljä.

Jos espoolaisten puolustuspelivalmius olikin korkeaa luokkaa, samaa ei voi sanoa Ässistä. Ässät sai jonkinlaista perusteetonta itseluottamusta ja luulotautia hyvästä hyökkäämisen rakenteestaan, mikä näkyi saman vaihdon aikana holtittomuutena hyökkäyssuuntaan seurauksin, että ensin pääsi Kiekko-Espoolta läpiajoon Iikka Kangasniemi, ja heti perään Arttu Tuomaala. Jälkimmäinen kihautti 4–3-johto-osuman.

Espoolaisten kolmannen erän maalin jälkeen Ässille meni suorastaan pupu pöksyyn. Ässät ei ole enää aivan se joukkue, joka kauden alussa kykeni melkeinpä missä olosuhteessa tahansa säilyttämään pelin sisällä tasonsa. Marraskuu on selvästi jonkin verran koetellut joukkueen kollektiivista itsetuntoa.

Hämmästyttävän hyvin Espoon pakit Kristian Näkyvä, Joni Jurmo, Arvid Aronsson ja Niklas Peltomäki jaksoivat matsin loppuun asti. Oman lukunsa on sitten huominen peli Sportia vastaan Kuparisaaressa, siellä voi jo jalka painaa.

Kiekko-Espoon onnistuneessa ryöstöretkessä Poriin oli hieman eeppistä makua. Kolme pistettä Porista tekee joukkueelle enemmän kuin hyvää.