SM-liigan suurseurojen via dolorosan jatko-osa – "Muukalaislegioona vähät välittää ja kotipelikammo on seuraava haaste"

Eilen perjantaina Ilves ja Kärpät olivat pelanneet SM-liigahistorian modernin ajan yhden kummallisimmista ensimmäisistä eristä, jossa molemmilla joukkueilla oli vetelät housussa oman alueen hyökkäys- ja puolustuspelissä. Normaaliksi peli ei seestynyt missään vaiheessa.

Kärpät ja Ilves ovat SM-liigan suurseuroiksi aloittaneet kautensa alle kaiken arvostelun ja odotusten. Joukkueiden kohtaaminen Nokia Areenassa oli voimakas solmukohta, josta Kärpät selvisi voittajana ja Ilves sai rajusti turpiinsa lukemin 7–2.

Minua kiinnosti, miten joukkueet jatkoivat taivaltaan noista asetelmista. Oliko Kärpät vihdoin saanut uskoa ja ojennusnuoraa tekemiseensä? Mitä Tampereen ottelusta seurasi oululaisten kannalta? Sitä tarkastelin lauantain ottelusta Kiekko-Espoo-Kärpät.

Entä Ilves? Miten pelaajat ja valmentajat reagoivat todelliseen pohjakosketukseen? Sitä arvioin lauantain pelistä Lukko-Ilves.

Kiekko-Espoo-Kärpät 1–5

Kärpät oli siinä katsannossa hyödyntänyt Ilves-voittopelin tuomaa itseluottamuspiikkiä nähdäkseni hyvin, että se näkyi ennen muuta puolustuspelin parantumisena. Kiekko-Espoo rynnisti alussa rajusti, Kärpät puolustautui, ja sai elintärkeän avausmaalin.

Toki voi olla niin, että Kärpät on pyrkinyt tilkitsemään puolustuspelipakettiaan jo kauemmin, mutta nyt se vihdoin toimi ja antoi oululaisille sauman ponnistaa voittoon pienestä alkupelin alakynnestä.

Kärppien puolustuspelivalmius oli jatkuvaa ja totaalista. Kun espoolaiset saivat kiekon, oululaisia oli säännöllisestä kolme pelaajaa pelin alla puolustamassa. Jos tilanne oli äkkinäinen, h3 puolusti keskellä kaukaloa, jos verkkaisempi, saattoi Kärpät muodostaa hieman sellaisen Florida Panthersin kolmen pelaajan pohjan, jossa h3 pelasi laidassa puolustamassa. Kärkikarvaajat h1 ja h2 säännöstelivät sopivasti omaa prässiaktiivisuuden syvyyttään.

Ja kun puolustuspaketti toimi, seuraus oli se perinteinen mysteeri, jossa myös maalivahti Visa Vedenpään torjuntatyöskentely otti askeleen eteenpäin. Samoin löytyi maalinteontehokkuutta ja rohkeutta syöttää hyökätessä kiekkoa lavasta lapaan.

Seuraava Kärppien suuri haaste on käydä päin Raksilan kotipelikammoaan, on uskallettava pelata ja esiintyä kriittisen kotiyleisön edessä, kun ensi keskiviikkona Ouluun saapuu hurjassa vireessä oleva Petri Matikaisen JYP.

Joka tapauksessa Kärppien retki etelään onnistui. Voitot Tampereella ja Espoossa antava joukkueelle etsikkoajan nostaa tasoaan.

Lukko-Ilves 1–0

Ilves näytti liki tunteettomalta ja hengettömältä, suorastaan tunnottomalta joukkueelta Lukkoa vastaan.

On vaikea arvioida, mistä tuo vaikutelma syntyy. Ehkä muukalaislegioonan palkkasotilaat evät ota liikoja paineita joukkueen ja seuran kriittisestä tilanteesta. Toisaalta voi olla myös niin, että päävalmentaja Tommi Niemelä on ottanut todella kovan otteen joukkueestaan. Jonkinlainen syvä hämminki pelaajistossa vallitsee.

Joka tapauksessa Ilves pelasi tietyllä tapaa jopa ihan hyvin onnistuen siinä, mikä sillä on ollut hakusessa, puolustuspelissä. Myös määrätyt tietty tiiviin viisikon lyhytsyöttöpelikuviot hyökkäyksiin lähdöissä onnistuivat: pakilta laitaan, laidasta keskelle painottomalle pakille, ja niin edelleen. Mutta tuokin on hieman kosmetiikkaa, kun tuloksesta pelataan kieli vyön alla.

Lukko piti pelivälinettä vallan välineenä ja Ilves puolusti. Etenkin toinen erä oli yhtä maalia, mutta Ilves onnistui kuin onnistui puolustamaan keskustaa.

Ilves pystyi tekemään matsista maalin pelin puolustamalla hyvin. Joitakin maukkaita maalipaikkoja tupsukorvat loivat, mutta sen verran heikko kauden alku painaa sentään pelaajiakin, ettei Lukas Jasekin, Jens Lööken, Lukas Svejkovskyn ja kumppaneiden lapa ole kuuma.

Pidän Ilveksen tilannetta sellaisena, että sillä on päällä hurja kotipelikammo. Se pelaa vieraskaukaloissa sentään säällistä lätkää, Nokia Areenassa suoritus on pelokas.

Ilves olisi tarvinnut onnea voittaakseen Lukon. Harvoin onni kuitenkaan suosii laitapuolen kulkijaa. Lukon 1–0-maalissa päinvastoin jääkiekkoilun jumalat suosivat raumalaisia, jotka olivat olleet pelin päällä enemmän tai vähemmän lähes koko ottelun.

Ilveksen hurja kujanjuoksu SM-liigassa jatkuu.