SM-liigan osakeannit paljastavat: wanha valta pakenee, kun kilpailu kiristyy – muutama kymmenen omistajaa on pitänyt suurta yhteisöä panttivankinaan
Aition asiantuntija Tommi Kerttula kuvaa, miten hiljalleen käy vallan ja omistajuuden SM-liigaseuroissa, kun sarja avataan kilpailulle. Seuraukset saattavat olla jopa dramaattisia, kun urheilun kilpailu ja markkinatalouden logiikka lyövät kättä.
”Viimeisen vuoden aikana ainakin HPK, Sport, SaiPa, Tappara ja Jukurit ovat saaneet uusia osakkeenomistajia ja vastuunkantajia.”
SM-liigan ja suomalaisen jääkiekon vetovoimasta on ollut viime vuosina paljon puhetta. On totta, että maailman toiseksi kovimpana sarjana 2000-luvun vaihteessa markkinoitu liigatuote on vain kaukainen muisto. Kansainvälisillä pelaajamarkkinoilla liigan asema on tippunut pistesijoille.
SM-liigan kaupalliset johtajat haluavat nähdä kasvua kansainvälisyydestä. Kuitenkin sisäänpäin kääntyminen ja lokaalisuus on tunnistettu megatrendinä viime vuosikymmeneltä lähtien. Tämän voi nähdä mahdollisuutena. Paikallisuus on elimellinen osa seurojen identiteettiä. Se näkyy myös silloin, kun seura on todellisessa hädässä.
SM-liigaseurojen kumulatiivinen tappio viime tilikaudelta painui reiluun 10 miljoonaan euroon. Tappioista syntyi tarve usean yhtiön pääomittamiseen erilaisten osakeantien avulla. Viimeisen vuoden aikana ainakin HPK, Sport, SaiPa, Tappara ja Jukurit ovat saaneet uusia osakkeenomistajia ja vastuunkantajia.
Myös HIFK:n taustoissa on liikehdintää. Iltalehti tiesi kertoa Dallasin NHL-tähti Miro Heiskaselle suunnatusta osakeannista. Aition tietojen mukaan HIFK:lla on myös Roope Hintzin kanssa vastaava järjestely.
”Jääkiekko on noin 70.000 ihmisen urheiluliike. Se on ollut muutamien kymmenien omistajien panttina ja panttivankina.”
On kerrassaan mahtava nähdä kuinka paikalliset yrittäjät, yhteistyökumppanit, fanit ja pelaajat lähtevät oman seuran pelastustöihin. Se kertoo seuran juurevuudesta, mutta kenties myös jostakin alueen ja sen identiteetin merkityksestä yhteisön ihmisille. Hyvinvoiva seurayhteisö on myös elinvoimatekijä etenkin pienemmillä paikkakunnilla.
Puhutaan mitä puhutaan, mutta SM-liiga on ollut viimeiset 25 vuotta suljettu sarja. Sen perustelu oli alkuaan hyveellinen – talouden tervehdyttäminen. Sittemmin todellisuus on osoittanut, että oleellisin fundamentti on ollut omistajien aseman suojelu.
Jääkiekko on noin 70.000 ihmisen urheiluliike. Se on ollut muutamien kymmenien omistajien panttina ja panttivankina.
Suljettu sarja mahdollistaa luovuttamisen eli pelaajamyynnit kesken kilpailun. SaiPa ja Pelicans aloittivat laajamittaiset luovutukset vuosituhannen alussa. Sittemmin tästä käytännöstä on kehittynyt liigayhteisön sisällä hyväksytty toimintatapa, jota lähes kaikki yhtiöt ovat hyödyntäneet talouden tasapainottamiseksi viime vuosikymmeninä.
Lähimenneisyydessä tätä normia hyväksikäytti härskeimmin Vaasan Sport. Sport käytännössä lähti pelikausiin 2022-2023 ja 2023-2024 täysin tietoisena, että liiketoiminta ei kanna niitä kustannuksia, joita menestyksen rakennukseen käytettiin.
”Hyvä puoli on, että vanhan vallan väistyessä muu yhteisö aktivoituu ja osoittaa tukeaan seuralle.”
Nyt nähdään, että useimmissa tapauksissa osakeannit ilmentävät osaltaan juuri sitä mitä on haluttu suojella: vanhaa valtaa.
Edes pienen pieni uhka karsintapeleihin joutumisesta on estänyt tällä kaudella pelaajamyynnit. Kun tämä ”rahoitusinstrumentti” on poissa käytöstä, ainoa tapa paikata osaamisvajetta on ruiskuttaa uutta pääomaa yhtiölle.
Kaudella 2022-2023 Sport sai pelaajamyyntien avulla paikattua noin puolen miljoonan bisnesriskin, jonka he olivat ottaneet tilikauteen lähdettäessä. Seuraavalla kaudella riski toteutettiin uudelleen ”all-in-mentaliteetilla”. Sen seurauksena satojen tuhansien eurojen kupruja on jouduttu paikkaamaan uudella pääomalla ja velkojen uudelleen järjestelyillä.
Kumma juttu, että sarjojen avautuessa vanha valta poistuu takaovesta. Vaasassakin vanhoja sotkuja selvittävät nyt täysin uudet ihmiset. Hyvä puoli on, että vanhan vallan väistyessä muu yhteisö aktivoituu ja osoittaa tukeaan seuralle.
”Kun mitta tulee täyteen, on uusien vetäjien vuoro.”
Uuden pääoman lisäksi yhteisöihin on tullut uusia ihmisiä myös Hämeenlinnassa, Mikkelissä ja Lappeenrannassa. Se, että uusi raha vaihtaa vallan tai dilutoi eli laimentaa vanhan vallan voimaa, on pelkästään toimintaa tervehdyttävä tekijä kaikilla näillä paikkakunnilla.
Sportin tarinassa on hopeareunus ja opinkappale kaikille muillekin. Seura ei ole kenenkään yksittäisen juridisen tahon omaisuutta vaan se kuuluu alueen yhteisölle. Seura on ääntä, moninaisuutta, symboleja, elämää, yhteisöllisyyttä ja ystävyyttä. Seura voi olla joillakin omistajilla ”lainassa”, mutta vain kulloisenkin osaamisen ja energian mitassa.
Kun mitta tulee täyteen, on uusien vetäjien vuoro.
Kilpailu ja sarjojen avoimuus takaavat tulevaisuudessa sen, että vastuuta menestyksestä kantavat laajemmin muutkin, kuin pelaajat ja valmentajat. Kilpailu pakottaa osaamisen kehittämiseen, joka markkinatalouden logiikan mukaisesti näkyy myöhemmin parempana tuotteena loppukäyttäjille – sille suurella massalle lajia rakastavia ihmisiä, jotka kokevat merkityksellisyyttä omassa yhteisössään.
