SM-liigan juhlakausi? Pääsarjoissa potkut 14 päävalmentajalle ja kahdeksan urheilujohtajaa vaihtoon – "En kuuna päivänä voinut kuvitella"

SM-liigan finaalien alla on syytä kääntyä 180 astetta ja nostaa katse horisonttiin. Mitä Liigan 50-vuotisjuhlakaudella oikein tapahtui ja miten sitä tuli ennakoitua. Ensi alkuun on todettava, että finaaliparia KalPa–SaiPa tuskin kukaan olisi voinut kuvitella.

Juhlakauden uudistuksiin kuului 16 joukkueen sarja, 12 joukkueen pudotuspelit sekä playoutottelut sijojen 15 ja 16 kesken. Kauden päätteeksi nähtiin Liigakarsinta Pelicansin ja Mestiksen mestarin Jokereiden välillä.

Suurehkon sarjauudistuksen takana ei ollut suunnitelmaa. Se oli eräänlainen nopea kyhäelmä – ja kompromissi. Alkuperäinen tavoite oli jatkaa suljettua sarjaa.

Uudistus käynnistyi K-Espoon peliliikkeestä, mutta Suomen Jääkiekkoilijat ry:n eli tuttavallisemmin pelaajayhdistyksen vahvalla KKV-pönkällä avittaen. Julkisuuteen päin näytti siltä, että yhdistyksen puheenjohtaja Teemu Ramstedt kantoi myös sitä painekuormaa, joka ilman pelaajayhdistyksen tukea olisi langennut kokonaan K-Espoolle.

Arvelin ennen runkosarjan alkua, että sarjauudistus tuo seuraavia ilmiöitä. Neljän parhaan joukkoon tulisi olemaan maksimaalinen kilpailu. Edelleen ajattelin, että pohjajoukkueet hankkivat pelaajia lokakuussa ja sarjan keskivaiheen joukkueissa saatetaan nähdä ulosmyyntejä vuoden vaihteen jälkeen. Uumoilin myös, että mikäli joku joukkue jää pahnan pohjille ennen aikojaan, se saa suurta etua alakerran karsintapeleihin.

Kyseenalaistin sarjan kiinnostavuutta läpi pitkän runkosarjan, koska ottelumäärissä oli niin suuria eroja ja sarjataulukkoa oli siten hankala seurata. Kuinkas kävikään?

Sijoituksesta neljän sakkiin käytiin tosissaan kova kilpailu. Lopulta mitalit jaetaan nyt runkosarjassa sijoille 1, 2, 3 ja 5 päätyneiden kesken. Se kuvaa runkosarjan merkitystä ja hyvä niin. Yllättävää oli puolestaan se, että edellisvuosien suuret Tappara ja Kärpät eivät pelanneet kärkisijoituksista 2025 vuoden puolella. Myös tuplafinalistin Pelicansin romahdus oli totaalinen.

Vahvimmin joukkuetta muokkasivat Kärpät, Jukurit ja HPK. Kärpät vaihtoi isolla rahalla lähes tulkoon koko puolustuksensa. Jukurit käytti puolestaan lainapelaajia paikkaamaan loukkaantumisista kärsinyttä miehistöään. HPK onnistui kääntämään kurssinsa pohjalta runkosarjan kymmenenneksi.

Karsintasarjan peikko tulppasi suurempia pelaajamyyntejä. Se oli odotettavaa. Odotin kuitenkin voimakkaampia myyntiliikkeitä monelta keskikastin joukkueelta, koska tiedossa oli monen seuran heikko taloustilanne. Ainoastaan Pelicans lähti myymään pelaajia, ja luiskahtikin sitten pudotuspelijoukkueesta aina karsintapeleihin asti.

Jukurit jäi muista jälkeen hyvissä ajoin. He pystyivät tammikuusta asti valmistautumaan playoutpeleihin. Mikkeliläiset suoriutuivat näistä peleistä kunnialla.

Yleisesti ottaen Liigan kiinnostavuus oli tutun normaalia. Sarjamallin muutos tosin toi vuoden vaihteen jälkeen uutta kipinää. Myös runkosarjan pelimäärien tasoittuminen lisäsi kiinnostusta ja seurantaa.

Koko draama huipentui oikeastaan viimeisille kierroksille asti. Auki oli runkosarjan voitto, paikat neljän joukossa, pudotuspelien ensimmäisen kierroksen kotietu, pudotuspelipaikat, playoutsarjan ottelupari ja kautensa runkosarjaan päättäneet joukkueet.

Monessa asiassa saatoin osua oikeaan tai ainakin sinne päin. Yhtä asiaa en kuuna päivänä voinut kuvitella. Sen jälkeen, kun karsintasarjat julistettiin pelattavaksi, pääsarjojen 26 joukkueesta peräti kolmetoista päävalmentajaa on saanut potkut. Myös TUTO Hockey vaihtoi valmentaja. Tämän lisäksi Liigasta on pistetty pihalle kahdeksan urheilujohtajaa.

Nyt, tuoreeltaan Ville Peltosen saatua potkut HIFK:sta, on listalla jo 23:s nimi.