”Itärajan sulkeminen oli parasta mitä Etelä-Karjalalle on käynyt” – Finaaleihin päässeen SaiPan menestys on vain yksi osoitus myötätuulesta Lappeenrannan seudulla
Jääkiekon SM-liigassa Lappeenrannan Saipa on noussut konkurssin partaalta kauden suurimmaksi menestyssensaatioksi. Koimme Etelä-Karjalassa urheilun merkityksen yhden pelipäivän aikana.
Alkuiltapäivän kevätaurinko lähes polttaa niskaa Lappeenrannan keskustassa, kun eläkeiässä oleva mies astelee kerrostaloasuntonsa parvekkeen ikkunaan. Tupakka sauhuaa, kun mies kysyy, pälyilemmekö kuvaajan kanssa kadulta hänen parvekkeelleen.
Pälyilemme, sillä sitä koristaa SaiPan väreissä roikkuva college-paita. Mies innostuu, kun kuulee kuvaajan haluavan ikuistaa hänen parvekkeensa kuviin ja toivottaa meidät tervetulleeksi sisälle.
Juuri päiväunilta herännyt herrasmies, Harri Konttinen, on kannattanut paikallista jääkiekkoseuraa 1960-luvulta asti. Nopeasti käy ilmi, että miesten edustusjoukkueen tämän kauden ilmiömäinen menestys on Konttiselle unelmien täyttymys.
Katastrofaalisten viime vuosien jälkeen Saimaan Pallo on kaikkien yllätykseksi syksystä asti tahkonnut voittoja ja edennyt pudotuspeleihin. Joukkue on kuuleman mukaan villinnyt paitsi Konttisen, myös koko Etelä-Karjalan.
Pudotuspelipäivä on suomalaista kiekkokevättä parhaimmillaan. Keli on miltei kesäinen ja panokset SM-liigassa kovimmat mahdolliset. Kun saavumme kuvaajan kanssa Lappeenrantaan reilut kolme tuntia ennen ottelun alkua, yhdellä torin vetykioskeista istuu eläkeläisiä paistattelemassa päivää.
He juttelevat mielellään SaiPasta, sillä kolmikko on ylpeä joukkueesta. He iloitsevat, kun nuoret ovat löytäneet seuran ja kulkevat pelipaidat päällään kaupungilla. SaiPan menestys kuulemma näkyy ja tuntuu. Olen epäileväinen, sillä Suomessa urheilu valtaa kovin harvoin näkyvää jalansijaa katukuvassa.
Poikkeuksiakin on, kun esimerkiksi Tampereen ytimeen noussut Nokia-areena on tuonut pelipaidat ja kannattamisen aiempaa näkyvämmin osaksi kaupunkimiljöötä sekä sähköistänyt osaltaan keskustaa. Ehkä Lappeenranta voisi käyttää Tamperetta mallina, kun maakuntakeskuksessa yritetään päättää uudesta urheiluareenasta ja sen sijainnista.
Kävelemme kuvaajan kanssa muutaman sata metriä kauppakeskus IsoKristiinaan SaiPan pop up -myymälälle. Useiden kivijalkapuotien ja liikeyritysten ikkunoita koristavat SaiPa-huivit, -liput tai joukkueen pelipaidat.
Pienessä pop up -myymälässä kauppa käy. Kuten on myyntiä hoitavan Eetu Saukkosen mukaan käynyt jo pitkään.
– Etenkin ennen joulua tavarat loppuivat. Huivit olivat monta viikkoa loppu, Saukkonen hämmästelee.
Hän kertoo, että huononakin päivänä asiakkaita käy useita kymmeniä. Samalla vaalea nainen astuu myymälään ja kysyy, onko pieniä fanilippuja tai ohuita pipoja saatavilla. Saukkonen vastaa, että molemmat ovat loppu.
Aivan kauden alussa myynti ei vielä räjähtänyt. Viimeistään joukkueen huima 14 ottelun voittoputki loka-marraskuussa sai ihmiset liikkeelle. Nyt parikymppinen myyjä iloitsee, miten kaupungilla ihmisten päällä näkee arkikäytössä jatkuvasti faniasusteita.
Vaikuttaa siltä, että paikalliset uskalsivat uskoa altavastaajaryhmään hyvissä ajoin, vaikka hyviä kauden alkuja oli ollut aiemminkin. Ehkä syy oli päävalmentajaksi tulleessa kiekkolegenda Raimo “Raipe” Helmisessä ja hänen maanläheisessä persoonassaan, ehkä Lappeenrannan virkoamisessa laajemmin.
Joukkueen kannattajaksi esittäytyvä Lassi Arminen sovittaa ja ihastelee seuran väreillä koristeltua, silmiinpistävän tyylikästä, baseball-takkia. Hän on moitteettomasti istuvasta takista lähes yhtä innoissaan kuin joukkueen menestyksestä.
– Kaikki on muuttunut. Aivan kaikki. Konkurssi oli viime keväänä puolen tunnin päässä ja nyt tilanne on tämä, Haminassa asuva Arminen hehkuttaa silmät loistaen.
SaiPa oli tällä kaudella Liigan runkosarjassa viides ja keräsi vain kuusi pistettä vähemmän kuin kärkijoukkue Lukko. Vuosi sitten sekasortoinen seura oli konkurssikypsä naurunaihe. Sen pelasti pääosin paikallisista yrityksistä ja yksityishenkilöistä koostuva uusi omistajisto. SaiPaa ei ollut varaa menettää.
Riippuu kertojasta, miten lähellä konkurssi lopulta viime keväänä oli. Puhuttiin sitten tunneista tai päivistä, tämän kauden suoritus on uskomaton. Raipen ryhmä on ihastuttanut aktiivisella ja rohkealla pelitavallaan. Se on vedonnut faneihin, jotka ylistävät Helmistä.
Kokeneetkin pelaajat ovat puhuneet läpi kauden, miten Leijonalegendan vaatimustaso on harjoituksissa poikkeuksellisen korkealla. Joukkue luistelee paljon ja kovaa. Pelaajat ovat huippukunnossa. SaiPa pystyy pitämään otteluissa yllä valtavaa tempoa.
Kuten eräs ex-kiekkoilija minulle kiteytti, tuollaista joukkuetta vastaan on ärsyttävää pelata. Vastustajilla on koko ajan kiireen tunne eivätkä he saa tehdä kiekollisena yhtään suoritusta rauhassa.
Myymälästä lähdettyämme pääsemme yllättäen vierailulle aiemmin parvekkeelta tavatun Konttisen luo. Päiväunihiekat karisevat ikifanin silmistä, kun hän analysoi joukkueen otteita.
– Peleissä ei ole ainuttakaan tylsää hetkeä. Joukkue on hyökkäysalueella kuin hyeenalauma – kaikki ovat vastustajan kimpussa, Konttinen ihailee kirosanojen säestämänä.
Hän painottaa, ettei tällaista kiekkohuumaa ole ollut kaupungissa koskaan. Lappeenrantalaismies kertoo, miten hänen poikansa oli vienyt uuden naisystävänsä ensimmäistä kertaa otteluun. Nainen oli innostunut heti.
– Nyt hän on aivan liekeissä SaiPasta, Konttinen nauraa leveästi tupakan kärytessä.
Samalla, kun SaiPa on feenikslinnun tavoin noussut tuhkasta, lappeenrantalainen yrityselämä on ollut virkoamassa vaikeiden vuosien jälkeen. Korona ja Venäjän hyökkäyssota koettelivat Etelä-Karjalaa rajusti.
Etenkin kauppa- ja matkailuala kärsivät, kun bussilasteittain alueelle tulleet venäläiset katosivat. Kauppoja suljettiin ja kaupunki hiljeni.
Suomen Yrittäjien teettämässä elinvoimabarometrissä Etelä-Karjala sijoittui vuonna 2023 18 maakunnan joukossa toiseksi viimeiseksi. Samana vuonna Lappeenrannan seutukunta oli Elinkeinoelämän keskusliiton kuntarankingissa, 25 seutukunnan vertailussa, 21:s.
Nyt ääni kellossa on toinen. Pelkästään tänä keväänä on uutisoitu esimerkiksi Fazerin investoivan lähivuosina miljoonia euroja makeistuotantoon Lappeenrannassa. Elintarvikeyhtiö Solar Foods satsaa mahdollisesti lähes miljardin uusiin tehtaisiin Lappeenrannassa. Kaupunki puolestaan sitoutui rakentamaan elektroniikkayhtiö Danfoss Editronille uudet tehdastilat lähes 19 miljoonalla.
Lappeenrantalaisen teknologiayhtiö Laitexin toimitusjohtaja Lasse Kurronen sanoo, että alueella on kääritty hihat. Yrittäjillä, kaupunginjohdolla ja esimerkiksi Lappeenrannan yliopistolla on yhteinen tahtotila kasvattaa alueen elinvoimaisuutta.
– Rajua sanoa, mutta itärajan sulkeminen oli parasta, mitä Etelä-Karjalalle on käynyt. Se pakotti keksimään uutta, Kurronen arvioi.
Valtakunnallisella yrittäjäpalkinnolla viime syksynä palkittu Laitex sulki hyökkäyssodan alettua tytäryhtiönsä Venäjällä. Liikevaihdosta hävisi päivässä noin 20 prosenttia.
Euroopassa käynnistyi energiakriisi Venäjän kaasuhanojen sulkeuduttua, joten monissa maissa tarvittiin uusia keinoja tuottaa energiaa. Vihreä siirtymä tuli aiempaa tärkeämmäksi, ja Laitex päätti nopeasti satsata siihen. Yritys valmistaa laitteita bioenergian tuotantoon, joten heidän osaamiselleen ja teknologialleen oli, ja on, kysyntää.
Kurronen haluaa, että Laitexin kaltaiset yritykset ovat esimerkkeinä muille alueen toimijoille. He haluavat olla rohkeita ja luoda onnistumisen ilmapiiriä. Vuonna 1986 perustettu yritys on tuplannut liikevaihtonsa muutamassa vuodessa. Hiljattain uutisoitiin, että yritys sai noin viiden miljoonan euron arvoisen tilauksen Aasiasta.
Toimitusjohtaja ylistää alueen yrittäjien yhteishenkeä. He ovat verkostoituneet ja halunneet kehittää toimintaa. Kurrosen mukaan kaupunki on ollut, viime vuonna valitun kaupunginjohtajan Tuomo Sallisen johdolla, aiempaa paremmin mukana uudistustalkoissa.
Lappeenrannan yliopisto on viime vuosina arvostettu Suomen maineikkaimmaksi, ja Kurronen kehuu rehtori Juha-Matti Saksaa valovoimaiseksi. Kansainvälinen korkeakoulu tarjoaa alueelle osaavaa työvoimaa kohtalaisen edullisesti.
Lumipallo vaikuttaa pyörivän laajalti oikeaan suuntaan. Ihmisten puheissa korostuvat yhteinen tahtotila, positiivisuus ja ratkaisukeskeisyys. Viimeisimmässä EK:n kuntarankingissa Lappeenranta nousi sijalle 16.
Konkreettisin osoitus kaupungin hengestä on SaiPa. Kurronen vertaa ilmiötä johtamansa yrityksen miljoonatilaukseen.
– Eihän meidän uusi sopimus muuta katukuvan ilmapiiriä mitenkään. SaiPa koskettaa ja yhdistää koko kansaa.
Pelipäivän iltaa kohti kaupungilla liikkuu yhä enemmän ihmisiä, iso osa faniasuissa. Torille on kohonnut kaupungin ja SaiPan yhteistyönä viime otteluissa tuhansia vetävä fanialue. Se alkaa täyttyä vajaa tunti ennen ottelua.
Vaikka alueen talouselämässä vaikuttaa olevan nostetta, on Lappeenrannan keskustassa runsaasti tyhjiä liiketiloja. Ilman keväistä kiekkobuumia näky olisi apea.
SaiPan menestys palvelee keskustan yrityksiä ja toimii Kurrosen sekä useiden fanien mukaan esimerkkinä muun muassa kaupunginvaltuustolle alueen kehittämiseksi. Kun keskustassa tapahtuu, ihmiset saapuvat paikalle ja todennäköisimmin hyödyntävät palveluja.
Esimerkiksi Birra, vuosien ajan yhteistyötä seuran kanssa tehnyt anniskeluravintola, nauttii täysin rinnoin joukkueen voittokulusta. Muun muassa kotiotteluiden jatkopaikkana toimiva ravintola on parhaina iltoinaan moninkertaistanut myyntinsä.
– Esimerkiksi vuosi tai kaksi sitten jälkipeleillä saattoi olla 40 asiakasta. Nyt voi olla 160, eli asiakaspaikat ovat täynnä, apulaisravintolapäällikkö Niina Pakkanen paljastaa.
30 vuotta alalla toiminut Pakkanen kuvailee, miten ihmiset haluavat juhlistaa joukkueen menestystä ja jäävät istumaan iltaa aiempaa pidempään. Hänen mukaansa fanituotteita oli ennen päällä joillain, nyt kaikilla on jotain keltamustaa. Ikähaitari asiakkaissa on 18-vuotiaasta kahdeksankymppisiin.
Sama näkyy torilla. Tuhansia ihmisiä on viettämässä aurinkoista iltaa fanialueella, sukupuoleen ja ikään katsomatta. Kaikki vaikuttavat hymyilevän ja olevan iloisia.
Kuulen, kun arviolta teini-ikäiset tytöt esittelevät toisilleen somevideoita. Hetkeä myöhemmin keinuva pikkupoika hehkuttaa kaverilleen ystävänsä pelipaitaa, jossa komeilee SaiPassa tähdeksi nousseen Mikko Petmanin nimi. Kaikki kannattavat tavallaan.
Ottelun alkuun on vajaat puoli tuntia, kun hyökkään seuran väreihin sonnustautuneen nelikon luokse. Antti Laari, Jenni Vauhkonen, Emilia Saukkonen ja Janne Karjalainen eivät saaneet lippuja loppuunmyytyyn Kisapuistoon, “Kiimaliiteriin” kuten paikalliset ovat jäähallia alkaneet kutsua, joten he nauttivat kiekkohuumasta torilla.
Saukkonen on nelikon tuorein SaiPa-fani. Hän sanoo, että aiempi satunnainen seurailu on muuttunut tällä kaudella.
– Minua on innostanut, kuinka paljon hyvää tämä tuo kaupungille. On hienoa, miten SaiPa yhdistää kaupunkilaisia. Samalla olen päässyt syvemmälle myös lajiin, hän tunnelmoi.
Saukkonen ja vuosikymmeniä kannattajana ollut Vauhkonen kuvailevat, miten kaupunki hiljeni sodan alettua, mutta nyt se on herännyt eloon. Ei kuulemma ole työpaikkaa, jossa SaiPasta ei juteltaisi.
Kuin tilauksesta Laarin täysi-ikäinen tytär saapuu paikalle. Hän katsoo nyt elämänsä ensimmäisen SaiPan ottelun. Miesten parturiliikkeessä työskentelevä Emma Laari kuitenkin tietää, miten joukkueella on mennyt. Asiakkaat kertovat päivittäin SaiPasta.
Juttutuokiomme aikana tori on täyttynyt. Ottelun alku sähköistää yleisön ja äänentasot nousevat. Jätän kuitenkin taputukset ja huudot taakseni, sillä Kiimaliiteri on koettava.
Säntään yli kolmen kilometrin päähän Kisapuistoon todennäköisesti viimeisenä. Ymmärrän, miksi paikalliset ovat vuosia vääntäneet, toistaiseksi tuloksetta, uudesta areenasta.
Jo aikansa elänyt matala ja epäkäytännöllinen halli on täynnä. Näky on mieleenpainuva ja ääni huumaava. Huomaan nopeasti, että keltamustana vellova lähes 5000-päinen yleisö elää mukana joka hetkessä.
Kotiyleisö saa jälleen kerran tämän kauden tavaramerkki-SaiPaa. Pitkä, herhiläismäinen pyöritys vastustajan päädyssä aiheuttaa kaaosta ja väsyttää vierasjoukkuetta. Pelaajat uskaltavat pysyä kiekossa, mutta tarvittaessa peliväline lyödään kulmaan. Sitten kamppaillaan intensiteetin laskematta hetkeksikään.
Lopulta lappeenrantalaisryhmän maali räjäyttää katsojat huutoon. Tuntuu kuin infernaalinen äänivalli vyöryisi joka suunnalta ylitseni. En muista kokeneeni Suomessa vastaavaa. Liiteri lähestulkoon natisee liitoksistaan.
Erätauko keskeyttää metelin ja pääsen juttelemaan päätykatsomossa happea vetävän Arto Niemen kanssa. 68-vuotias Niemi on käynyt paikallisseuran peleissä 10-vuotiaasta asti. Hän on ollut vuosikausia samalla paikalla seisomakatsomossa.
– Mietin aina kauden alla istumapaikkaa jostain, mutta en raaski ottaa, kun täällä on tutut naamat ympärillä, Niemi kertoo innoissaan.
Mietin SaiPan sekasortoisia viime vuosia. Niemen ja Harri Konttisen kaltaisten fanien matkalle seuran mukana on mahtunut kaikenlaista. Edellinen ja ainoa mitali on pronssi vuodelta 1966.
Kysyn Niemeltä, miltä mahdollinen Suomen mestaruus tuntuisi. Herrasmiehen kasvot loistavat, kun hän kertoo, miten unohtumatonta se olisi. Ylpeys ja lämpö ovat kuuluneet päivän aikana useissa puheenvuoroissa. Raipe on kansallissankari.
Jääkiekkojoukkue yhdistää Lappeenrantaa ja koko Etelä-Karjalaa. Nyt tiedän, missä on Kerimäki, sillä myös sieltä on tullut pudotuspelien aikana fanibussi Kiimaliiteriin.
Yritän päässäni tiivistää päivän aikana kokemaani, SaiPan ja koko Lappeenrannan momentumia. En kuitenkaan pysty parempaan kuin seuran toimitusjohtaja Jani Valkeapää.
– SaiPaan kiteytyy se, että pienikin voi pärjätä. Kaikkien on tehtävä rajusti töitä samaan suuntaan. Turha odottaa, että ulkopuolelta tulisi joku käsi ja nostaisi ylös. Itse meidän on hommamme hoidettava.
Kulttuuripersoona Jani Halme fanittaa SaiPaa ja linjaa urheilujournalismia – Kuuntele Sihvonen 1vs1
SaiPa on median moniottelija Jani Halmeelle sydämenasia. Karjalan poika Halme ja Etelä-Pohjanmaan jätkä, urheilumedia Aition Petteri Sihvonen joutuvat keskenään vaivihkaiseen tukkanuottaan kuin heimosodassa konsanaan.
