SM-liiga suljettiin syystäkin, mutta mikä se syy oli? – nyt puhuu pitkäaikainen jääkiekon johtohahmo
Jääkiekon SM-liiga Oy ja sen alaiset seurat olivat 25 vuotta sitten pakon edessä, kun sarja suljettiin. Harva on vaivautunut vuosien varrella kysymään, miksi valtavasti kritiikkiä kerännyt päätös tehtiin? Urpo Helkovaara kertoo Aitiolle päätöksen taustat.
Liigakarsinnat ovat monen vuoden tauon jälkeen käynnissä, joten Liigan sarjataulukon häntäpäähän on saatu taas jännitystä. Jokavuotisia tyhjennysmyyntejä Liigan siirtorajan kynnyksellä ei juurikaan nähty, joten karsintojen palauttaminen sai aikaan sen, mitä esimerkiksi lehdistö, yleisö ja Pelaajayhdistys oli vaatinut jo pitkään.
Urheilullisuuden kannalta hyvä, mutta liiketoiminnan kannalta huono, ainakin lyhyellä tähtäimellä.
Pidemmällä aikavälillä kilpailullisuuden lisääntyminen todennäköisesti hyödyttää kaikkia myös taloudellisesti. Liigaseurojen pitää vain niellä se ja elää entistäkin tiukemmin suu säkkiä myöten. Se taas tarkoittaa enemmän tarkkuutta pelaajapalkkioissa, koska ne ovat jääkiekkoseuran kulurakenteessa käytännössä ainoa iso liikkuva palanen.
Mutta palataan tämän nyt päättyneen ajanjakson alkuun, kun keväällä 2000 Kärpät oli voittanut Pelicansin liigakarsinnoissa. Niiden päättymisen jälkeen julkistettiin, että SM-liiga laajenee yhdellä joukkueella ja Pelicans säilyttää sarjapaikkansa, ja sarja suljetaan kolmeksi vuodeksi. Tuo kolme vuotta venyi kahdeksaksi, mutta keväällä 2005 sarja laajentui 14 joukkueeseen, kun KalPa nostettiin hakemuksella SM-liigaan.
”Yhdessä yössä seurojen omaisuus hävisi ja velat jäivät.”
Yleisimmin Liigan ulkopuolella viljelty perustelu oli se, että seurat halusivat vain turvata oman sarjapaikkansa sulkemalla SM-liigan. Siinä ei ole perää. Kyseessä oli eloonjäämistaistelu, jonka keskellä olivat pelaajaoikeudet ja EU:n lainsäädäntö. Tuo oli ensimmäinen kerta, kun Suomessa urheilun ideologia ja liiketoiminta sekoittuivat keskenään, eikä tuota yhtälöä juuri kukaan urheiluliiketoiminnan ulkopuolinen vieläkään ymmärrä. Tai halua ymmärtää.
Keskeistä oli ns. Bosman-päätös, jonka perusteella urheilijoita kohdeltiin lainsäädännön edessä kuten muitakin työntekijöitä EU:n alueella. Tämä käytännössä mitätöi pelaajaoikeuksien arvon, joka siihen mennessä oli ollut liigaseurojen taseissa ylivoimaisesti suurin omaisuuserä. Se kaikki suhahti savuna ilmaan, eikä veloille ollut enää mitään vastaavaa.
– Bosman-päätös horjutti rakenteita. Ennen sitä pelaajaoikeudet pystyi oikeasti laittamaan taseeseen ja se oli turva seuratoiminnalle, kertoo SM-liiga Oy:n toimitusjohtajana 1989–2006 toiminut Urpo Helkovaara.
– Eli yhdessä yössä seurojen omaisuus hävisi ja velat jäivät.
Bosman-päätös on elämään jäänyt nimitys tapaukselle, jossa belgialainen jalkapalloilija Jean-Marc Bosman vei EU-tuomioistuimeen kiistan, jossa hänen entinen seuransa RFC Liége torpedoi siirron Ranskaan vaatimalla siirtokorvausta, vaikka pelaajan sopimus oli päättynyt. Tuomioistuin päätti joulukuussa 1995, että käytäntö oli ristiriidassa EU:n sisällä tapahtuvan työvoiman vapaan liikkuvuuden kanssa. Tämän myötä sopimuksettomat pelaajat saivat ilman korvausta vaihtaa seuraa.
Ja se tuhosi pelaajaoikeuksien arvon liiketoiminnassa.
”Kyse oli selviytymistaistelusta.”
Suomessa tehtiin hieman aiemmin vakuutusoikeuden päätös, että pelaajasopimukset olivat työsuhteita. Tämä teki seuroista työnantajia ja sen myötä oltiin uuden aikakauden alussa. Yhdistystason puuhastelu oli ohi ja työnantajien oli pakko järjestäytyä. Sen myötä seurat yhtiöitettiin, edustusjoukkueet ja harrastustoiminta eriytettiin ja liigaseuroista tuli Jääkiekon SM-liiga Oy:n osakkeenomistajia. Ja SM-liiga suljettiin. Muuten liigaosakkeella ei olisi kunnollista laskettavissa olevaa arvoa.
– Sulkeminen piti tehdä, että saatiin osakkeelle arvo ja sitä voidaan käyttää vakuutena. Liigaosake korvasi pelaajapääoman, Helkovaara sanoo.
Päätöstä sulkea Liiga on vuosien varrella kritisoitu, vaikka vuoden 2000 jälkeen sarjaan on otettu mukaan viisi joukkuetta. Kaksi on poistunut, Jokerit KHL:ään ja Espoo Blues konkurssin kautta. Rapaa on lentänyt eniten lehdistöstä ja Mestis-toimijoilta, joista suurimmalla osalla on saattanut olla ennemmin mielessä karsintasarjan pääsylipputulot kuin Liigaan nouseminen.
Suuri osa on kritisoinut Liigaa ilman parempaa tietoa, mutta olihan kritiikki odotettavissakin, koska suljettu sarja on eurooppalaisessa kilpaurheilukulttuurissa sangen vieras asia. SM-liigassa tiedettiin, että päätös ei kerää suuria aplodeja.
– Joo, kyllä sitä vastaanottoa yleisön ja julkisuuden keskuudessa mietittiin. Mutta vaihtoehtoa ei ollut. Kyse oli selviytymistaistelusta.
Kirjoittaja on entinen jääkiekon erikoistoimittaja, joka työskenteli lähes kymmenen vuoden ajan HIFK:n viestintäpäällikkönä.
Juttua on korjattu 17. huhtikuuta kello 19.33. Tekstissä korjattu aikamäärävirhe.
