Slovakia kylvetti armotta vesivelliä pelanneita Leijonia – Antti Pennaselle kovaa kritiikkiä: "Miksi ihmeessä, herra päävalmentaja?"
Aition Petteri Sihvonen analysoi Leijonien ensimmäisen ottelun Milanon-Cortinan talviolympialaissa Slovakiaa vastaan. Sihvosen mukaan Leijonien on turha haaveilla mitaleista, jos samanlainen välimallin pelaaminen jatkuu.
Aition Suuri olympiaopas on 68-sivuinen kisalehti, jossa on kaikki mitä tarvitset talviolympialaisten kotikatsomoon – tilaa se suoraan kotiin tästä linkistä, ilman toimituskuluja!
Slovakia-Suomi 4-1
Leijonat hallitsi ensimmäistä erää Slovakiaa vastaan lukuun ottamatta matsin aivan alkua.
Tosin Antti Pennanen ei ollut virittänyt Leijoniaan siten, että Suomella olisi ollut heti ottelun alusta selkeä peli-ilme. Leijonat pyrki kuitenkin hennosti rytmittämään hyökkäämistään, mutta sittenkin aivan riittämättömästi. Suomi ei näyttänyt Suomelta. Se on karmea totuus.
Hyvää Leijonien pelaamisessa avauserässä oli se, että peliä tehtiin useamman kerran keskustasta sentteritontin kautta. Sekin oli iso edistysaskel verrattuna 4Nations-NHL-turnaukseen, että suomalaisten hyökkääjät hakivat kohtuullisen alhaalta läheltä pakkeja vauhtia erilaisissa avaustilanteissa.
Ensimmäisessä erässä Leijonat sai useampaan kertaan esiin hyökkääjien taitoa hyökkäysalueella. Se oli hieman yllättävä ratkaisu, että Leijonat lähetti kiekkoja todella nopeasti hyökkäysalueella kohti Slovakian maalia. Siinä on se riskinsä etenkin turnauksen kärkimaita vastaan, että hyökkäysalueen hyökkäyspelit jäävät lyhyiksi. Niin ne jäivät myös Slovakiaa vastaan.
Leijonat prässäsi ajoittain liikaa kahdella hyökkääjällä silloin, kun yksi olisi riittänyt Slovakia pääsi turhan monta kertaa kolmella-kolmea-vastaan-hyökkäyksiin. Samoin Leijonien trap oli sijoitettu hieman liian ylös likelle Slovakian maalia.
”Leijonien paras vitja ensimmäisessä erässä oli Artturi Lehkonen-Sebastian Aho-Teuvo Teräväinen.”
Slovakia oli yllättävän vahva muutamissa hyökkäysalueen hyökkäyspeleissään. Lisäksi se pelasi tarvittaessa jopa Suomea paremmin ikään kuin luonnollisella tavalla muutamia kertoja kiekkokontrollia ja kiekottelua.
Slovakian 1–0-avausmaalissa Mikko Lehtonen töpeksi syötön pelin puolen laitaan suoraan maalintekijä Juraj Slafkovskylle. Roope Hintz varasti hieman liikaa matkaa hyökkäyssuuntaan eikä Henri Jokiharju havainnut siirtyä puolustamaan tilanteessa yksi-vastaan-kaksi. Juuse Saros oli virtuoosimaisen Slafkovskyn edessä voimaton.
Leijonien paras vitja ensimmäisessä erässä oli Artturi Lehkonen-Sebastian Aho-Teuvo Teräväinen.
”On erikoista, ettei Leijonat rytmittänyt kakkoserässä hyökkäyksiään olenkaan. ”
Leijonien toisen erän vaisuuden laitan suoraan Pennasen piikkiin. Slovakia oli siinä Suomea parempi.
On erikoista, ettei Leijonat rytmittänyt kakkoserässä hyökkäyksiään olenkaan. Kyse oli selvästi päävalmentajan ohjeesta, koska nelisen kertaa pakki pelasi pystyyn tilanteissa, joissa olisi sopinut ottaa vauhtia pelistä pois – jos niin olisi sovittu.
Sen sijaan muutaman viisaan trapin Suomi pelasi kakkoserään. Olkoonkin, ettei se riittänyt pelin virtauksen hallintaan.
”Ehkä hieman yllättäen Suomen näkymättömin hyökkäystrio kahden ensimmäisen erän ajan oli tähtitroikka Mikael Granlund-Roope Hintz-Mikko Rantanen.”
Toisessa erässä Leijonat jatkoi kiekon räkimistä hyökkäysalueella Slovakian maali kohti liian herkästi. Se oli selkeä virhe hukata vähätkin saumat pelata pitkästi hyökkäysalueella ja ottaa peliotetta omalle puolelle.
Slovakian maalivahti Samuel Hlavaj oli ottelun paras pelaaja 40 ensimmäisen minuutin ajan ja hänen otteensa kesti lopulta läpi koko pelin. Myös aikoinaan hetken TPS:ssä pelannut Slafkovsky oli erinomainen.
Ehkä hieman yllättäen Suomen näkymättömin hyökkäystrio kahden ensimmäisen erän ajan oli tähtitroikka Mikael Granlund-Roope Hintz-Mikko Rantanen.
Leijonien tasoitusmaali 1–1 oli hienoa ylivoimapelityöskentelyä kakkosylivoimalta ylivoimapelin jälkimainingeissa. Maalissa kaikki neljä hyökkääjää Teräväinen, Lehkonen, Joel Armia ja lopuksi tyhjään maaliin Eeli Tolvanen osallistuvat syöttöketjuun.
”Nämä ovat sellaisia ilmaisia asioita, jotka ovat anteeksiantamattomia valmennuksellisia perusjuttuja.”
Kolmas erä mentiin aluksi tasaisissa merkeissä, mikä ei mairittele suomalaisia, joilla oli kuitenkin pelissä pelaajamateriaalietu. Sen jälkeen Slovakia meni ansaitusti menojaan. Slovakia jopa ansaitsi 4–1-voittonsa.
Esimerkkinä olkoon tämä: On jotenkin aivan käsittämätöntä, että selkeän ylemmän viivelähdön kohdassa puolustaja Lehtonen lähtee toikkaroimaan jalalla eteenpäin, kun Leijonien vaihto on vieläpä kesken. Nämä ovat sellaisia ilmaisia asioita, jotka ovat anteeksiantamattomia valmennuksellisia perusjuttuja.
”Nyt Leijonat pelasi kehnoa välimallin lätkää, joka ei ollut pystysuunnan jääkiekkoa mutta ei myöskään kiekkokontrollia.”
On jotenkin saatanallista, että Slovakia rytmitti pelaamistaan paremmin kuin Suomi. Se on päävalmentaja Pennasen piikissä. Miksi ihmeessä herra päävalmentaja? kysyn.
Olen ymmälläni sen suhteen, että eikö Pennanen enää osaa valmentaa, vai onko hänellä jokin sellainen ajatus jääkiekosta, jota kenelläkään muulla ei maailmassa ole?
Sitten 4 Nationsin katastrofivalmentamisen Pennanen kiistatta paransi hieman nyt. Vaan homma jäi pahoin puolitiehen. Nyt Leijonat pelasi kehnoa välimallin lätkää, joka ei ollut pystysuunnan jääkiekkoa mutta ei myöskään kiekkokontrollia. Välimallin vesivellipelaamisella ei mitaleista turnauksessa pelata.
Pennasen ei auta kuin viimeistään nyt ryhdistäytyä ennen Ruotsi-peliä.
Se on hieman huolestuttavaa, että Miro Heiskanen ja Niko Mikkola pelasivat puolustajista niin tavattoman paljon enemmän kuin muut. Lehtonen haparoi ja Olli Määttä oli todella keskenkuntoisen oloinen.
Kommentit