Eeva

Skotlanti: Kiertomatka viskin ja vuorten maassa

Skotlanti: Kiertomatka viskin ja vuorten maassa
Skotlannin värikäs historia ja huikaiseva luonto hakevat vertaistaan. Etenkin harvaan asutuilla Ylämailla matkailija kokee olevansa keskellä jotain ainutkertaista. Eloisa ja rento pääkaupunki Edinburgh tarjoaa tekemistä ja näkemistä kaikenikäisille.
Julkaistu: 31.10.2020

Tuntuu kuin olisin palannut maapallon syntyaikoihin. Vedet ovat vetäytyneet ja jättäneet jälkeensä jylhät, tummat vuoret. Niiden rinteillä kiiltää kapeita valkoisia juovia, kristallinkirkkaita vuoristopuroja. Missään ei näy elonmerkkejä, edes lintuja ei kiertele vuorten ympärillä.

Glen Coen laakso Skotlannin Ylämailla on kaunis, kiehtova ja melkein pelottava. Olen jo ehtinyt nähdä Skotlannissa useita vuoria: loivia ja ystävällisiä kukkuloita, joiden rinteillä lampaat söivät pehmeää, vihreää ruohoa, ja kaukana häämöttäviä majesteettisia vuorijonoja, jotka toivat mieleen eteläisen Euroopan vuoristot.

Glen Coen villit vuoret vievät kuitenkin sydämeni. Kiertomatkamme on lähestymässä päätöstään. Kuusi päivää aiemmin laskeuduimme Edinburghin lentokentälle. Sen jälkeen olemme nähneet niin Alamaiden kaupunkeja kuin Ylämaiden luontokohteita.

Syrjäinen Eilean Donanin linna sijaitsee Skyen saarelle johtavan tien varrella. Sitä on sanottu koko Skotlannin kauneimmaksi linnaksi.

Puolentoista tunnin ajomatkan päässä pääkaupunki Edinburghista pohjoiseen on ihastuttava St Andrewsin pikkukaupunki. Pohjanmeren rannalla värjöttelevän asutuksen katukuvaa hallitsevat tuhannet opiskelijat – arvokkaisiin rakennuksiin levittyvä yliopisto on Skotlannin vanhin.

St Andrews tunnetaan myös golfin tyyssijana, täällä pitää majaansa maailman vanhimmaksi sanottu golfklubi.

Romanttinen kaarisilta vie ajatukset menneisiin aikoihin.

Golfia on harrastettu Skotlannin nummilla jo viisisataa vuotta. 1400-luvulla mailapeli oli kuningas Jaakko II:n mielestä liiankin suosittua, joten hän kielsi pelaamisen. Hänen pojanpoikansa Jaakko IV innostui kuitenkin itse golfista ja purki kiellon vuonna 1502.

Monarkian ihailijat tuntevat St Andrewsin ennen kaikkea prinssi Williamin ja Catherine Middletonin kohtaamispaikkana. Sitä ei satunnainenkaan matkailija pääse unohtamaan, sillä erään kahvilan ikkunassa lukee suurin kirjaimin: ”Täällä Kate tapasi Willsin.”

Kahvila on pieni ja ahdas, mutta tilasin teetä ja skonsseja sen kunniaksi, että sain hetken hengittää samaa ilmaa kuin nuoret rakastavaiset aikoinaan.

St Andrewsin kaduilla näimme matkan ensimmäiset kilttiin pukeutuneet miehet. Alun perin tätä skottien kansallisasua käyttivät niin naiset kuin miehetkin. Kun skotit jälleen kerran nousivat kapinaan englantilaisia valloittajiaan vastaan 1740-luvulla, nämä kielsivät ruutukankaan ja kilttien käytön vankeuden uhalla.

Kielto kumottiin 35 vuoden kuluttua, ja sen jälkeen kiltti on kuulunut erityisesti skottimiesten elämään.

Höyryjuna kulkee Fort Williamin linnakkeen ja Mallaigin kylän väliä.

Uisge beatha on gaelinkieltä, ja se tarkoittaa elämän vettä, viskiä. Skotlannissa on yli sata viskitislaamoa, me tutustuimme juoman valmistukseen Glen Grantin tislaamossa maan pohjoisosassa.

Tislaamon kiehtovin paikka oli varasto, jossa säilytetään täpötäysiä viskitynnyreitä. Jännittävässä tuoksussa vanha puu yhdistyi viskin aromeihin.

Opastetun kierroksen jälkeen pääsimme nauttimaan elämän vettä. Maku yllätti pehmeydellään, ja kyllä, se tuntui antavan elämälle lisäpotkua.

Isles of Glencoe -hotellissa malttaa tuskin nukkua, niin kaunis on näkymä Ylämaan tummille vuorille ja Loch Leven -järvelle.

Kun lähestyimme Loch Nessin kuuluisaa järveä, olin salaa tyytyväinen Skotlannin säähän, joka oli tarjonnut sadetta ja harmautta harva se päivä. Jos on tarkoitus kohdata maineikas hirviö, raskaina riippuvat pilvet ja isot vesipisarat kuuluvat asiaan.

Tuijotin ja tuijotin paikoin 230 metriä syvää järveä, mutta vedenpinta ei liikahtanutkaan. Tuntui aivan uskottavalta, että sen kätköissä piileksisi jokin tuntematon olio.

Salaperäisen järven pintaan heijastuivat Urquhartin linnan rauniot murenevine muureineen. Maan verisessä historiassa tärkeä linnake oli vuosisadasta toiseen skotlantilaisten ja englantilaisten taistelutantereena.

Skyen saari Skotlannin länsirannikolla oli verhoutunut tiiviiseen sumuun, mutta se ei vähentänyt maiseman lumoa. Patikoijien ja kiipeilijöiden paratiisiksi kutsutun saaren 9 000 asukkaasta kolmasosa puhuu edelleen gaelin kieltä.

Matkakohteenamme oli saaren keskus, Portreen kaupunki. Sen rantaviivalle rakennetut värikkäät talot loivat illuusion, näytti siltä kuin ne nousisivat suoraan merestä.

Saavuimme saarelle siltaa pitkin mutta poistuimme lautalla. Päivä oli myrskyinen, ja hetken oli epävarmaa, pystyisikö lautta kulkemaan. Tuulen suunta oli kuitenkin otollinen.

Inverarayssa kuvattiin Downton Abbey -televisiosarjan joulujakso.

Glen Coen laaksosta selvittyämme unelmani toteutuu: astun sisään Argyllin herttuan omistamaan Inverarayn linnaan. Juuri täällä kuvattiin Downton Abbey -televisiosarjan joulujakso, jossa kartanon väki vieraili Skotlannissa.

Ja tosiaan, linnan ruokasali upeine kattauksineen vastaa odotuksiani – se vain on huomattavasti pienempi kuin olin kuvitellut.

Inverarayn linna Loch Lomondin länsipuolella on yhä yksityisomistuksessa.

Linnavierailun jälkeen ihastelemme Skotlannin suurinta järveä, kapeaa ja 39 kilometriä pitkää Loch Lomondia. Sen sininen pinta välkkyy pitkään bussin ikkunaan. Mielessäni hyräilen koulussa opittua vanhaa, kaunista laulua Loch Lomondin rakastavaisista.

Wellingtonin herttua ratsastaa Edinburghin uudenkaupungin Waterloo-aukiolla.

Viimein saavumme Skotlannin ikiaikaiseen pääkaupunkiin, Edinburghiin. Eloisa kaupunki on mainesanojen arvoinen.

Aurinko paistaa, ja nuorta väkeä on saapunut Fringe-taidefestivaalille kaikkialta. Sanotaan, että elokuinen tapahtuma on maailman suurin esittävien taiteiden festivaali.

Puistot, kadut, toriaukiot ja ravintolat täyttyvät katutaiteilijoista ja esiintyvistä ryhmistä. Näyttämö on avoin kaikille, ja ilmapiiri on innostunut.

Edinburghin linna kohoaa arvoisellaan paikalla: sammuneen tulivuoren laella. Hälisevistä matkailijajoukoista arvaan, että tutustumme maan suosituimpaan nähtävyyteen.

Linnan pihapiirissä poikkean viehättävään Pyhän Margaretin kappeliin, jonka David I rakennutti 1100-luvulla edesmenneen äitinsä muistoksi. Hetki rauhallisessa kappelissa vie kuin toiseen maailmaan.

Linnasta johtaa kuninkaallisen perheen asuntoon Holyroodin palatsiin reitti, joka on saanut lempinimekseen Royal Mile, kuninkaallinen maili. Sen varrelle on keskittynyt kiinnostavia pikkupuoteja ja tavarataloja. Kahvilat tarjoavat vasta uunista otettuja skonsseja kerman ja hillon kera.

Edinburghiin vuonna 1838 perustettu Jenners on Britannian vanhimpia tavarataloja.

”Kokeile ennen kuin ostat” lukee lounasravintolan oluthanassa. Mikä oivallinen systeemi!

Lounaalla haluamme maistaa haggista, maan kansallisruokaa. Perinteisesti se valmistetaan lampaan mahalaukusta, joka täytetään kaurahiutaleilla, lampaan maksalla, keuhkolla, sydämellä ja ihralla sekä sipulilla. Ruokalaji tarjotaan peruna- tai naurismuhennoksen kera.

Nyky-haggis on vuokaruoka, jossa on lampaan lihaa ja sisälmyksiä. Maistamme sitä epäillen – turhaan. Maku muistuttaa maksalaatikkoa tai veripalttua.

Parissa päivässä ehdimme nähdä vain murto-osan Edinburghin tarjonnasta. Kaupungissa voisi viihtyä viikkoja.

Kotimaassa uniini eivät kuitenkaan palaa Edinburghin katutaiteilijat vaan Ylämaiden dramaattinen luonto.

Edinburghilaisen pubin edessä vaihdetaan tyhjiä oluttynnyreitä uusiin janoisia asiakkaita varten.

Vaihteleva luonto ja historia houkuttelevat matkailijoita Skotlantiin

  • Skotlanti koostuu Ylämaista, Alamaista ja eteläisistä ylängöistä – tasaista maata on vain kapea kaistale Alamailla.
  • Vuonna 1707 hyväksytty unionisopimus yhdistää Skotlannin, Englannin ja Walesin.
  • Asukkaita Skotlannissa on noin viisi miljoonaa.
  • Edinburgh ja Glasgow, maan suurimmat kaupungit, ovat keskeisiä kulttuuri- ja taidekohteita.
  • Huikea luonto järvineen, vuorineen ja laaksoineen on maan suurin houkutin.
  • Linnoja on tuhansia, tosin suuri osa niistä on raunioina. Osan voi nähdä televisiossa, esimerkiksi draamasarjoja Game of Thrones sekä Outlander – Matkantekijä on kuvattu Dounen linnassa.
  • Paras aika matkustaa on touko–kesäkuussa, jolloin sataa vähiten.
  • Valmismatkoja löytyy lukuisilta matkanjärjestäjiltä. Esimerkiksi Albatros Travel tekee kahdeksan päivän kiertomatkoja. ●

Juttu on julkaistu Eevassa 2/2020. Nettiversiota on muokattu.

Craiglynne-hotellin julkisivu Grantown-on-Speyn kaupungissa vetää vertoja seudun kartanoille.

Kommentoi »