Laura Raatikainen ja Anna-Leena Greijer ovat siskoksia ja parhaita ystäviä – ”Emme koskaan ole saaneet yliannostusta toisistamme”
Laura Raatikainen houkutteli aikanaan sisarensa Anna-Leena Greijerin opiskelemaan Tampereelle perässään. Nyt he hoitavat toistensa lapsia.
Anna-Leena (vas.): ”Luotan aina Lauraan. Pyydän mitä vain, saan häneltä aina apua.”
Laura: ”Ansku on paras ystäväni ei vain siksi, että tuntee minut niin hyvin vaan siksi, että meillä on niin hauskaa yhdessä.”
Kun isosisko Laura Raatikainen, 46, muutti Joensuusta Tampereelle opiskelemaan 2000-luvun alussa, nuorempi sisko Anna-Leena Greijer, 42, tuli pian perässä.
– Se oli hauskaa. Taisin houkutellakin häntä, Laura kertoo.
– Oli helpompaa muuttaa omilleen, kun oli läheinen samassa kaupungissa, Anna-Leena muistelee.
Lapsuudesta saakka läheisistä sisaruksista tuli myös ystävät, kun he alkoivat viettää parikymppisten opiskelijaelämää yhdessä. Myös opinnot risteilivät samoille aloille. Elämänvalintojen samankaltaisuus ei silti luonut ahtauden tunnetta.
– Emme koskaan ole saaneet yliannostusta toisistamme, Anna-Leena sanoo.
Lauran mukaan siskokset ovat samanhenkisiä, mutta erojakin on.
– Meillä on paljon vanhoja läppiä, joita muut eivät tajua. Ansku on tyyli-idolini, koska hänellä on parempi maku musiikin, meikkaamisen ja sisustuksen suhteen.
– Laura on valtavan innostuva, minä pidättyväisempi. Sinulla on ihan oma matkustusilmekin: kun muut stressaavat, olet todella onnellinen, Anna-Leena sanoo ja loihtii kasvoilleen aurinkoisen hymyn.
”Kun oikein riipii, kerron siitä heti Anskulle. Meidän ei tarvitse peitellä eikä esittää mitään.”
Nelikymppisyys toi tullessaan ruuhkavuodet, ja tätiydestä on tullut osa ystävyyttä. Kun Lauran lapset syntyivät, Anna-Leena hoiti heitä. Nyt myös Lauran perhe ottaa Anna-Leenan lapsen hoitoon.
Ystävyys on muutenkin syventynyt aikuisuuden edetessä.
– Kun oikein riipii, kerron siitä heti Anskulle. Meidän ei tarvitse peitellä eikä esittää mitään. Tiedän, ettei Ansku ikinä tuomitsisi tekemisiäni tai ajatuksiani.
– Laitamme toisillemme viestiä, jos on paha mieli ja pallottelemme ideoita, jos emme tiedä, miten jonkin ongelman ratkaisisimme. Ja kun tulee jotain tosi hauskaa vastaan, kerromme sen heti toisillemme.
Kommentit