Sirpa Selänne on tottunut siihen, että monet ihastuvat Teemuun: ”Ainakin toistaiseksi olen hänen sydämensä valittu”

Artikkelin kuunneltava versio on tehty tekoälyn avulla. Anna palautetta audiosta sähköpostilla apu360@a-lehdet.fi tai artikkelin lopussa olevalla lomakkeella.

Sirpa Selänteellä, 56, on ollut epätavallinen ja toisaalta suurperheen äidille tavallinen aamu. Hän lähti jo varhain Kirkkonummen-kodista heittämään lentokentälle puolisoaan ex-kiekkoilija Teemu Selännettä, 55. Kun Sirpa oli ajanut jo hetken kentältä takaisin päin, Teemulta tuli puhelu – kone lähteekin vasta illalla.

– En halua kehua itseäni, mutta olen superjoustava luonne. Siksi juttumme on varmaan toiminutkin läpi Teemun uran. Laitan mielelläni toisen edun ennen omaani. En ikinä sano läheisille, että en voi auttaa, Sirpa kertoo.

Vaikka aamu meni suhaillessa edestakaisin, Sirpa on tullut haastatteluun vähän etuajassa. Jalassa hänellä on rennot farkut.

Sirpaa harmittaa vain yksi asia. Hän ei ehtinyt tehdä vartin aamujumppaa, joka on ollut hänen rutiininsa viimeiset puoli vuotta. Ohjelma vaihtelee, mutta joka aamu Sirpa tekee ensin viisikymmentä punnerrusta vartalo suorana, sitten viisikymmentä polvet maassa.

– Yritän pitää terveydestä ja lihaskunnosta huolta. Hyppään tekemään jumpan suoraan sängystä makuuhuoneen kokolattiamatolle. Juon sitä ennen vain aamukahvin, jonka Teemu on tuonut minulle vuoteeseen joka aamu viimeisen kahdeksan vuoden ajan.

Pelkkää jumppaa ja aamukahveja ei Sirpa Selänteen 34 vuotta kestänyt elämä Teemun ja parin neljän lapsen Veeran, 17, Leevin, 25, Eetun, 28, ja Eemilin, 29, kanssa ole ollut. Jääkiekon supertähden puolisosta on tullut maan tunnetuin kiekkovaimo, josta kaikilla tuntuu olevan mielipide. Usein mielipide riippuu siitä, onko tavannut ihmisen otsikoiden takaa.

Sirpasta jääkiekko on viihdyttävä laji, mutta suuri fani hän ei ole. – Olen nähnyt satoja pelejä elämässäni, mutta minulle ne ovat aina olleet ehkä enemmän sosiaalinen tapahtuma, hän sanoo.

Sirpa kasvoi kuopuksena kolmen tyttären perheessä Helsingissä. Vanhemmat painottivat käytöstapoja.

– Se ei ollut pelonsekaista kunnioitusta, vaan sellaista, ettei mutsille ja faijalle halunnut osoittaa mieltään. Ihmisiä piti kohdella hyvin.

Sirpa oli liikunnallinen, mutta kalliisiin harrastuksiin ei ollut varaa. Ennemmin sanottiin, että menkää naisvoimisteluun tai kansantanhutunneille.

– Emme olleet köyhiä, mutta opin elämään niin, ettei ylimääräistä ollut, Sirpa kertoo.

Kesälomat perhe vietti Pertunmaan mökillä.

– Ei ollut biletys-Hankoja tai veneitä, mutta opin arvostamaan tavallisia suomalaisia asioita. Olin kuitenkin vähän perheen prinsessa, sillä olin nuorin. Olin reipas, sosiaalinen ja avoin. Itsetunnon kanssa ei ollut ikinä ongelmia.

Sirpa Vuorinen oli 19-vuotias välivuotta viettävä ylioppilas, kun hän tapasi myös reippaaksi, sosiaaliseksi ja avoimeksi luonnehditun Teemu Selänteen tämän kaksoisveljen ylioppilasjuhlissa. Teemu oli vuonna 1989 nouseva jääkiekkolupaus, mutta siitä Sirpa ei ensikohtaamisella tiennyt.

– Ihastuin Teemussa siihen, mihin muutkin, jotka tapaavat hänet. Hän katsoo silmiin, puhuu vain sinulle, on avoin ja hauska. Olin kova flirttailemaan, ja niin oli Teemukin. Flirttailimme vähän, mutta en ajatellut siitä sen enempää.

Sirpa oli ollut töissä Kansallispankin kassalla ja viikonloppuisin tarjoilijana ravintolassa. Viikko tapaamisesta työvuoron jälkeen Vuorisilla soi puhelin. Teemu pyysi Sirpaa Pink Floydin keikalle.

– Olin, että apua, mitä tää soittaa mulle? Teemu tuli hakemaan keikalle ihanalla, punaisella Lincolnilla! Keikan jälkeen olemme olleet aina yhdessä, Sirpa muistelee 34 vuoden takaista kesää.

Rakkauden myötä Sirpa hylkäsi ajatuksen Jyväskylästä ja psykologian opinnoista, joihin oli suunnitellut hakevansa.

Kiekkomaailma ei ollut Sirpalle vieras. Koulussa moni oli pelannut lätkää, myös pari Sirpan kundikaveria. Hän oli istunut katsomossa ennenkin. Suhteen ensivuosina Teemusta tuli Jokereissa tähtipelaaja, joka otti myös fanit poikkeuksellisen hyvin huomioon.

– Vaikka minulla on hyvä itsetunto, silloin nuorena ei ollut aina helppoa olla ihmisen kanssa, joka kasvaa julkisuuden henkilöksi ja ihailluksi sankariksi. Oli vähän vaikeaakin, kun Teemun iholle käytiin, vaikka olin siinä vieressä.

Sirpa teki tietoisen päätöksen suostua haastatteluihin, jotta fanit tietäisivät hänen olemassaolostaan.

– Kun nyt katsoo, aika rohkeasti luonnonlapsina ollaan menty lehtijuttuihin ja muihin. En käyttänyt oikein meikkiäkään.

Samalla Sirpa mietti omaa elämäänsä. Liikunta oli aina kiinnostanut, ja hän päätti hakea fysioterapeutiksi. Saadakseen koulupaikkaan lisäpisteitä hän työskenteli puoli vuotta Käpylän kuntoutuskeskuksessa.

– Sen työn saaminen oli minulle lottovoitto, se ja kasvatti. Siellä näin, miten asiat voivat mennä pieleen ja mistä kaikesta voi selvitä.

Pian Teemu solmi sopimuksen NHL-joukkue Winnipeg Jetsin kanssa. Sirpa muutti Kanadaan jouluna, kun oli saanut opintonsa päätökseen. Hetken hän mietti, sulautuuko hän NHL-vaimojen joukkoon.

– Jenkkipelaajat ja vaimot olivat sitä mieltä, että Winnipeg on pahinta mitä voi tapahtua. Mietin, että onpa ihme tyyppejä, kun ei kelpaa. Sitten kun muutimme Kaliforniaan, ymmärsin, että pieni, kylmä kiekkokaupunki ei ole houkuttavin vaihtoehto. Meille se oli hyvä paikkaa aloittaa.

Tuoreena NHL-tyttöystävänä Sirpa alkoi ajatella ensimmäistä kertaa tyyliään.

– En ole koskaan ollut mitenkään snobi, enkä ole välittänyt, onko päälläni merkkivaatteet. Vähän otin tuolloin kuitenkin paineita, että mitä sinne hallille tulee pukea päälle ja mukaudunko jengiin.

Winnipegissä Teemu teki tulokkaiden piste-ennätyksen ja voitti myöhemmin Anaheimissa Stanley Cupin.

Sirpa kertoo olevansa horoskoopiltaan rapu ja rakastavansa merkin tavoin rauhaa, läheisyyttä ja tasaisuutta. – Vihaan draamaa, enkä ole pitkävihainen, hän sanoo.

NHL-ansioiden myötä Sirpallekin on kertynyt jokunen Chanelin ja Louis Vuittonin merkkilaukku.

– Ehkä se tulee lapsuudesta, mutta ihan yhtä mielelläni käytän Targetista tai Prismasta ostettuja laukkuja. Kohtaamisissa minulle ei ole tärkeintä, mitä kelläkin on päällä, vaan miten kohtaat toisen.

Vakaa talous on mahdollistanut muita tärkeitä asioita, kuten kotiäitiyden. Kun Sirpa ja Teemu muuttivat Amerikkaan, kotiäitiys oli NHL-piireissä yleistä. Puoliso on pelimatkojen takia paljon pois, eikä työviisumin saaminen ole helppoa. Selänteiden esikoinen Eemil oli vastasyntynyt, kun Sirpa lensi tämän kanssa Anaheimiin, jonne Teemu oli tehnyt sopimuksen.

– Seuraavana päivänä Disneylandissa oli Ducksien fanitapahtuma. En tiedä, mitä ajattelin, kun vein kahdeksan päivää vanhan vauvan sinne ihmislauman keskelle. Sain esikoisen 26-vuotiaana, jolloin ei voinut tietysti tietää kaikkea, mitä nyt.

Anaheimissa syntyivät pikkuveljet Eetu ja Leevi. Selänteet arvelivat, että lapsiluku jäisi siihen. Töihin meneminen kävi Sirpalla mielessä poikien kouluiässä, kunnes tuli ajatus iltatähdestä.

– Isossa perheessä tilanteet muuttuvat nopeasti, ja olen siunannut monta kertaa, kun olen lähtenyt jotain lasten asiaa hoitamaan, että olipa hyvä, etten ole kahdeksasta neljään töissä. En ole ikinä katunut kotiäitivuosiani.

Toivottu tytär Veera syntyi vuonna 2007.

Sirpa arvelee, että hän on ollut sillä tavalla rento äiti, että on antanut pienestä pitäen muidenkin hoitaa lapsiaan. Varsinkin Liisa-anoppi, Teemun äiti, oli usein perheen luona. Sirpa kiittelee, kuinka Liisa saattoi hakea aamulla vauvan, jotta miniä saisi nukkua.

– Anoppi sanoi, että kun Teemu on tuollainen menevä, niin menet sen kanssa joka paikkaan. Se on ollut varmasti hyvä juttu, koska nuorempana pelaajilla oli varmasti häppeninkiä ja houkutuksia.

Näin parisuhde ei jäänyt perhe-elämän jalkoihin pelivuosina.

– Lapset saadaan ja niistä pidetään huolta. Parisuhde on kuitenkin se, joka on hautaan saakka. Jos lapset menevät aina etusijalle, se vaikuttaa pitkässä juoksussa seksielämään ja kaikkeen parisuhteessa.

Uran aikana yhteiset hetket saattoivat olla aamulla. Kun Sirpa oli vienyt lapset kouluun, hän saattoi tulla vielä kotiin ennen Teemun harjoituksia. Sitten Sirpa kävi itse salilla, teki pastalounaan, jonka jälkeen oli aika hakea lapset koulusta ja viedä harrastuksiin.

Kun Teemu jäi eläkkeelle 44-vuotiaana, hän alkoi osallistua enemmän lasten menoihin.

– Varmasti Teemun perhekeskeisyys auttoi siinä, ettei mitään kriisiä uran loppumisesta tullut. Hän nautti, kun pystyimme matkustamaan vapaammin ja yhteisille harrastuksille oli enemmän aikaa.

Sirpa on tottunut siihen, että monet ihastuvat Teemuun. – Ja voihan ihastumisia tulla muutenkin pitkässä liitossa. Minulla kävi tuuri, että aikanaan Teemu ihastui minuun ja ainakin toistaiseksi olen hänen sydämensä valittu.

Vaikka uran päättymisestä on yksitoista vuotta, Sirpa on yhä tottunut, että Teemu kiinnostaa. Aikoinaan Winnipegissä pelkkä kauppareissu saattoi kestää tuntikausia, kun fanit piirittivät parin. Kotona naapuruston lapset soittelivat ovikelloa. Kerran ravintolassa fani oli pyytänyt tarjoilijaa kysymään, voisiko hän saada Teemun syömien kanansiipien luut.

Sirpa jaksaa itsekin höpötellä ihmisten kanssa. Puoliso on sosiaalisuudessa silti ”potenssiin sata”.

– Jos Teemun fanitus tuntui joskus nuorena ahdistavalta, niin nyt ajattelen, että Teemun tapaaminen voi olla jollekin vuoden kohokohta. Se ei ole minulta pois, eikä haittaa enää yhtään.

Sirpa on myös tottunut siihen, että monet ihastuvat Teemuun.

– Ja voihan ihastumisia tulla muutenkin pitkässä liitossa. Minulla kävi tuuri, että aikanaan Teemu ihastui minuun ja ainakin toistaiseksi olen hänen sydämensä valittu.

Tänä vuonna Selänteet ovat kuulleet monen tutun parin erosta.

– Ihmettelemme joka kerta yhdessä, että mitä noillekin tapahtui. Johtopäätös on aina, ettei parisuhde toiminut joka alueella. Sitten alkaa etsiä muualta jotain, jota kotoa ei saa. Parisuhteeseen kuuluvat kaikki nyanssit, joita me olemme kai osanneet vaalia.

Selänteet viettivät kesän Kirkkonummen-kodissa. Nyt paluu Kaliforniaan lähestyy. Sirpa on tottunut lähtöihin, vaikka ikäväkin tulee. Kun hän lähtee kesän alussa Kaliforniasta Suomeen, hän ikävöi valmiiksi perheen viittä koiraa.

– Suomesta lähtiessä helpottaa, että olen pyrkinyt sanomaan kauniita asioita läheisillemme.

Selänteet sanovat joka päivä suomeksi toisilleen, että rakastan sinua. I love you’ta kun käytetään Amerikassa heppoisestikin.

– Välillä kiusaan Teemua, että jos sanon hänelle illalla, että rakastan sinua, ja hän vastaa I love you, että olenko meidän siivooja? Sanomme niin heillekin.

Selänteet myivät pitkäaikaisen Kalifornian-kotinsa Coto de Cazan alueella vuonna 2022. Sen jälkeen pari hahmotteli Cotosta ostamalleen tontille 600 neliön kodin, jossa olisi tilaa kaikkien lasten vierailulle.

– Arkkitehti piirsi talon 800-neliöiseksi. Olin todella stressaantunut, sillä koko projekti oli pitkälti vastuullani. Kustannukset nousivat ja aloimme miettiä, tarvitsemmeko todella niin paljon tilaa, kun asumme kohta kaksin? Tai tenniskenttää, kun voimme pelata klubilla?

Selänteet saivat yllättäen tarjouksen tontista, ja he myivät tontin lupineen. Toisin kuin Suomessa uutisoitiin, tontille myönnettiin tarvittavat luvat.

– Saimme tontista puolet enemmän, kuin millä sen ostimme. Olen nukkunut sen jälkeen yöni paremmin.

Kun Sirpa miettii kotielämää, ehkä vaikeinta hänelle on ollut joustaa pedanttisuudestaan. Lapsena hän järjesteli kynätkin kokojärjestykseen. Ennen hän saattoi ”saada raivarit”, jos tuli sotkettuun kotiin. Nyt hän osaa hengitellä hetken ja alkaa sitten hiljalleen laitella tavaroita paikoilleen.

– Sanon aina lapsille, että olen tällainen average-Joe, keskiverto. Sillä tavalla koen olevani tavallinen, että kyllä tätä siivoamista ja pyykkäämistä riittää. Pyrin tekemään niistä hetkistä itselleni kivoja ja laitan samalla päivittäin äänikirjan päälle. Fanitan kirjailijoita!

Lapset ovat tosin sitä mieltä, että äiti ei ole yhtään keskiverto. Teemun uran myötä Sirpa on päässyt paikkoihin ja tavannut ihmisiä, joita ei olisi voinut kuvitellakaan. 90-luvulla ensimmäiset Linnan juhlat tuntuivat epätodellisilta.

– Parikymmentä vuotta sitten tapasin Bill Clintonin. Viime aikoina olemme olleet McLarenin varikolla ja tavanneet siellä sekä golfin Ryder Cupissa vaikka ketä. Loppupeleissä kaikki tunnetutkin henkilöt ovat aika tavallisia, kun heidän kanssaan juttelee.

Kaliforniassa Sirpa pelaa pickleballia ja golfia. Coton tennisklubilla näkee päivittäin ystäviä ja samanhenkistä aktiivista porukkaa.

Sirpaa tuntevat ovat kehaisseet, että tämä kohtaa jokaisen samalla tavalla: ystävällisesti mutta mielistelemättä.

– Ehkä olen utelias, ja peruskohteliaisuus tulee sieltä kotoa. Viimeksi kun olin käymässä Santa Barbarassa, huolestuin kodittoman miehen koirasta. Kyselin, että missä nukutte, ja mies oli tietenkin tuohtunut, että miksi ihmisiä kiinnostaa vain koira. Lopulta puhuimme tunnin ja hän kiitteli, ettei ollut jutellut aikoihin näin pitkään kenenkään kanssa.

Koetko itse, että julkinen kuvasi vastaa todellisuutta?

– En ole sitä ikinä hirveästi miettinyt. Voisin kuvitella, että se menee laidasta laitaan. Ne, jotka tuntevat minut, ovat sitä mieltä, että olen aika tavallinen. Juuri karaokeravintolassa nuoret kundit sanoivat, että ihana nähdä, että olet noin jalat maassa.

Sirpa tiedostaa, että ulkopuolisista elämä Teemun rinnalla näyttää ihmeelliseltä.

– On se ollutkin. Olen tottunut pitämään matkustelua ja ihaniin juttuihin pääsemistä tavallisena, mutta se ei tarkoita, etten arvostaisi niitä. Arvostan myös monia asioita, joita muut pitävät tavallisena. ●

Meikki ja hiukset Tiia Suoperä. Tyyli Vesa Silver. Punainen nahkatakki Artistiasu, Raidallinen kauluspaita GANT, Leveälahkeiset farkut Balmuir, Kultaiset korvakorut Edblad, Nilkkurit stailistin omat. Raitapaita ja kravatti GANT, Lippalakki Zara.