Sirkka-Liisa Anttila: Naisten pitää tukea toisiaan yli puoluerajojen

Kotikuri oli tiukka. Vanhemmat kasvattivat rakkaudella, mutta tekivät selväksi, mikä on oikein tai väärin.

Opin lapsena kunnioittamaan vanhempia ihmisiä. Äidinisä asui meillä, ja 15-vuotiaana velvollisuuksiini kuului 86-vuotiaan isoisän peseminen saunassa.

Kotimaatilalla opin työntekemisen tärkeyden, kukin voimiensa mukaan. Ollessani 12-vuotias isä opetti minut ajamaan hevosta, ja minä jyrästin perässä, kun isä kylvi peltoa.

Kansakoulunopettajalleni kuuluu suuri kiitos siitä, että hain oppikouluun. Isä päästi minut kouluun sillä ehdolla, että huolehdin läksyistäni enkä lähde humppaamaan. Pääsin tanssilavalle ensimmäisen kerran vasta 18-vuotiaana.

Kansanedustajan urani tärkein opetus oli se, kun kansanedustaja Saara Mikkola opetti eduskunnassa vallitsevat tavat. Järjestys oli talossa hyvin hierarkkinen, ja opin kantapään kautta, että ”noviisit eivät kokeneempiaan komentele”.

Kuopus opetti täsmällisyyttä

Todellisen politiikan korkeakoulun sain työskennellessäni kansanedustaja Johannes Virolaisen ja Marjatta Väänäsen rinnalla.

Naisten pitää politiikassa tukea toisia naisia yli puoluerajojen. Naiset pystyvät tekemään yhteistyötä, asiat yhdistävät.

Olen nähnyt niitäkin naisia, jotka ajattelevat, että miesten kanssa kaveeraamalla pääsee pitkälle. Ei se niin mene. Minua miehet ovat kohdelleet hyvin, koska tietävät, että osaan antaa myös ­takaisin.

Lapsilleni olen halunnut opettaa työnteon tärkeyttä ja elämänhallintaa. Pääsin eduskuntaan, kun nuorin tyttäreni oli 9-vuotias, vanhin 15. Tytöt opettelivat siivoamaan ja laittamaan ruokaa isälleen. Heistä tuli todella hyviä keittiömestareita.

Kuopukseni opetti, että äidin pitää olla täsmällinen ajankäytön kanssa. Lähdin joka aamu bussilla Forssasta töihin, ja kuopukseni sanoi, että hän kyllä jaksaa odottaa minua vaikka koko päivän, kunhan vain tietää, mihin aikaan tulen takaisin.

Puolisoltani Ristolta olen oppinut harkitsevuutta ja hitautta. Hämäläinen mies on erinomainen puoliso tällaiselle vilkkaalle varsinaissuomalaiselle. Jos kysyn häneltä jotain, hän ei vastaa heti, vaan harkittuaan vasta seuraavana aamuna – olen oppinut syöttämään kysymykset ajoissa.

Kukaan ei säilytä luottamustaan politiikassa 35 vuotta, jos ei ole oma itsensä sekä itselleen ja äänestäjille rehellinen. ­

Olen lähtenyt politiikkaan puolustamaan heikompia, vahvat pärjäävät muutenkin.

Vanhempien uhrautumista tarvittaisiin nykyään enemmän, liian moni lapsi voi huonosti. Minä en olisi kirjoittanut yli­oppilaaksi ilman äitini apua. Yhteiskouluun oli 15 kilometrin matka. Kuljin siitä kaksi vuotta viisi kilometriä pyörällä, ­suksilla ja kävellen jopa 36 asteen pakkasessa. Kymmenen kilometriä pääsin bussilla. Äiti saattoi minua talviaamuisin, kun oli liian pimeää kävellä yksin.