Apu

Sini-Julia Hursti jatkaa sukunsa avustustyötä: Eläkeläisten avuntarve kasvaa


Heikki Hurstin tytär Sini-Julia Hursti on tehnyt ison päätöksen. Hänen isänsä on jäämässä eläkkeelle, ja Sini-Julia jatkaa jo sukunsa perinteeksi muodostunutta vähävaraisten avustustyötä. Hän sanoo, että varsinkin eläkeläisten avuntarve kasvaa vuosi vuodelta.
Kuvat Kirsi Tuura

Äitiyslomalla parhaillaan oleva Sini-Julia Hursti on Heikki ja Eija Hurstin kolmesta lapsesta nuorin. Hän kouluttautui aikoinaan kampaajaksi, mutta ei ole enää vuosiin tehnyt töitä kampaamoalalla.

– Esikoiseni Zara on nyt kymmenen kuukauden ikäinen ja odottelen, että hän saa jossain vaiheessa päiväkotipaikan. Sen jälkeen alan tehdä täysipäiväisesti työtä isäni jalanjäljissä Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyö -yhdistyksessä.

Heikki Hursti ei ole vielä lyönyt lukkoon päivää, jolloin hän jää eläkkeelle. Se on kuitenkin aivan lähitulevaisuudessa, ja Sini-Julia Hursti ei ole empinyt hetkeäkään jatkaako vähävaraisten avustustyötä.

– Olemme isän kanssa keskustelleet tästä jo pidempään ja olen saanut koko ajan enemmän vastuullisia tehtäviä. Työni on tärkeää, sillä avun tarve ei ole vähentynyt. Päinvastoin. Kasvava eläkeläisten joukko on yksi avustustyömme kohderyhmä. Monilla on niin pienet eläkkeet, etteivät he tule toimeen niillä.

Yhteistyöstä isänsä kanssa Sini-Julia Hursti sanoo, ettei heillä ole keskenään mitään erimielisyyksiä.

– Meillä on isän kanssa hyvät välit ja pystymme hyvin keskustelemaan kaikista työhön liittyvistä kysymyksistä. Ja vaikka hän jää eläkkeelle, ei hän kokonaan pysy poissa näistä hommista!

Isoisänsä Veikko Hurstin työtä vähävaraisten parissa vaatimattoman kuuloinen Sini-Julia Hursti ei ehtinyt seurata tarkasti.

– Asuimme isoisäni aktiivisina työvuosina Espanjassa ja tapasimme isovanhempiani Veikkoa ja Lahjaa lähinnä kesälomilla Suomessa, hän kertoo.

Avustustyötä neljännessä polvessa

Sini-Julia Hursti on tärkeä lenkki Hurstien suvun hyväntekeväisyystyössä. On ainutlaatuista, että työ yhä jatkuu.

Moni muistaa yhä sosiaalineuvoksen arvonimen työstään saaneen Veikko Hurstin ja sen, miten hän vaikutti kymmenien tuhansien suomalaisten elämään. Kun Veikko Hursti kuoli sairauskohtaukseen vuonna 2005, hänen poikansa Heikki otti vastuun vanhempiensa nimeä kantavan yhdistyksen toiminnasta.

Jo ennen Veikko ja Heikki Hurstia metodistipappi Arvo Hursti (1883–1967) teki avustustyötä Helsingissä. Vuosi oli 1916. Edessä olivat poliittisesti epävakaat ajat, ensimmäinen maailmansota oli käynnissä, edessä Suomen itsenäistyminen ja raskas, suomalaisia kahtia repinyt kansalaissota. Pääkaupungissa riitti köyhyyttä, ja kaikesta oli puute. Elintarvikekuljetukset olivat pysähtyneet sodan takia, ja Helsingissä nähtiin konkreettisesti nälkää.

Arvo Hursti alkoi auttaa katupoikia, joilla ei ollut rahaa eikä asuntoa. Hän järjesti heille majapaikkoja maaseudulta, missä oli mahdollisuus työhön ruokapalkalla. Poikia ruokittiin, vaatetettiin ja jopa majoitettiin Hurstien Pakilassa sijainneessa kotitalossa. Arvo Hursti piti nuorille myös kristillistä kerhoa Sturenkadulla Paavalinkirkon tiloissa.

Yhdistys jakaa ruokaa ja vaatteita

Nykyään Veikko ja Lahja Hursti Laupeudentyö -yhdistyksellä on kolmisekymmentä vapaaehtoistyöntekijää ja muutama palkattu työntekijä.

Ruokaa yhdistys jakaa keskiviikkoisin ja perjantaisin kello 9.30-14. Maanantaisin on vaatejako kello 12-14.

Tällä hetkellä vaatteita on niin paljon, ettei niitä oteta toistaiseksi vastaan.

Julkaistu: 27.2.2019