Jouko pelasti siipirikon kurjen – nyt kaverukset ovat tanssineet ja jutelleet yhdessä jo 31 vuotta

Elokuussa 1993 Jouko Alhainen sai puhelun Puurijärven ja Isosuon kansallispuiston liepeiltä luonnontarkkailijalta, joka oli kiinnittänyt huomiota nuoreen kurkeen, saman kesän siipirikkoon poikaseen. Mies oli seurannut tiettyä kurkiperhettä Puurijärven eteläpäässä, mistä laskujoki alkaa ja vie järven vesiä Kokemäenjokeen. Alkukesästä, kun poikaset eivät vielä osanneet lentää, perhe käveli aamuisin järveltä läheisille soille ja pelloille syömään tallustaakseen iltaisin takaisin kotijärvelle.

Yhtäkkiä yksi poikasista alkoi kulkea jalkaisin, kun muut perheenjäsenet lensivät. Nuoren kurjen siipi roikkui hieman. Mies kertoi Alhaiselle kurjen siiven vaurioituneen sorsastuksen alkuvaiheessa, ei välttämättä hauleista, vaan kenties niin kuin nuoret linnut usein loukkaavat itseään, pelästyessään elokuun 20:nnen aamuhämärissä, sorsastuksen alkaessa, ensimmäisiä laukauksia, hypätessään paniikissa siiville, törmätessään pensaisiin tai aidantolppiin.

Kyseisellä nuorella oli huono tuuri: siipien luita oli katkennut. Luontoharrastaja soitti Jouko Alhaiselle Humppilaan, koska oli kuullut tämän hoitavan orpoja ja siipirikkoja kurkia. Alhainen oli rengastanut kurkia pitkään 1970–1980-luvuilla.