Profiili ja asetukset
Tili
Hallinnoi tiliä
Kirjaudu ulos
Tyly löyly

Ei näin! Antti Pennanen jätti NHL-Leijonat taktisesti heitteille – Petteri Sihvonen: "Valmennusrohkeuden puutteen piikkiin menee"

Aition jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen syyttää Leijonien 6-1-tappiosta USA:ta vastaan päävalmentaja Antti Pennasen valmennusrohkeuden puutetta. Sihvosen mukaan Suomi hävisi pelin taktisella tasolla, mikä on harvinaista Leijonille.

14.2.2025 Aitio

Aition jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen on pettynyt näkemäänsä. Suomen startti 4 Nations Face-Off -turnauksessa USA:ta vastaan jätti paljon mietittävää.

– Se on tehtävä aluksi selväksi perättäisin sanoin selväksi, että kyllä Suomen 6-1 saama turpasauna menee pitkälti päävalmentaja Antti Pennasen valmennusrohkeuden puutteen piikkiin. Suomi jäi jälkeen USA:ta pelin taktiikassa! Pennanen oli lyönyt laimin perustavaa laatua olevia taktisia asioita. En muista, milloin viimeksi Leijonat on hävinnyt taktiikassa vastustajalleen. Pitää mennä varmaan aina sinne jonnekin edelliseen kansainväliseen suurturnaukseen 2016, jolloin Lauri Marjamäellä petti valmennusrohkeus. Nyt Pennasella sekä apuvalmentajilla Tuomo Ruudulla ja Mikko Mannerilla on todella miettimisen ja parantamisen paikka.

Sihvosen mukaan Leijonat oli valmistettu otteluun USA:ta vastaan väärin valmennustiimin puolelta.

– Leijonien pelin alku, melkein koko ensimmäinen ja myös toinen erä olivat vain keskinkertaisia, suotta. Panen päävalmentaja Pennasen ja esikunnan piikkiin sen, ettei pelaajia, etenkään pakkeja muttei myöskään hyökkääjiä ollut valmistettu pelaamaan rohkeasti kiekon kanssa niitä noin tusinan verran pelitilannetta, joissa olisi voinut pysäyttää hyökkäyksiin lähdön. Eli kiekkokontrollin pelaaminen oli todella vaisua. Se oli pelokasta, sitä puuttui intentio. Ei ollut edes aietta sitä kautta ottaa pelin virtausta hallintaa ja vielä USA:lta aseita pois.

Sihvonen kieltää menemästä sen taakse, ettei Leijonien pelaajamateriaali ja puolustajien taso muka olisi riittänyt siihen, että olisi yritetty pelata rohkeammin pelivälineen kanssa ottelun alussa.

– Korostan, että noissa tilanteissa ei ole ollenkaan kyse siitä, miten hyvät tai huonot pakit Suomella on, jokainen jääkiekkopeli tarjoaa tuollaisia saumoja pelata täsmällisiä ja suunnitelmallisia viisikkotason kiekkokontrollitoimintoja pelaajamateriaalista huolimatta, Sihvonen muistuttaa.

– En tohdi syyttää tästä pakkeja peluuttavaa Manneria, sillä todennäköisemmin päävalmentaja Pennanen ei ole nostanut asiaa tärkeiden asioiden listalle ollenkaan. Tässä on jatkoa ajatellen Leijonilla huomattavasti parannettavaa, ja koutseille ns. turnausvalmennettavaa. En epäile, etteikö tätä parannettaisi turnauksen mittaan. Jos taas tähän ei oteta todella kaksi käsin kiinni, Pennanen on tällä hetkellä väärässä paikassa valmentamassa Leijonien päävalmentajana.

Leijonien pelaamisessa oli kaikuja aina jostain 90-luvulta, jolloin turvattiin puolustus- ja vastahyökkäyspelaamiseen kera erikoistilanteiden ja maalivahtipelin.

Sihvosen ajatus oli ottelun kuluessa harhaillut jo Leijonien seuraavan vastustajan Tre Kronorin suunnalla.

– Läpi Suomen ja USA:n ottelun mieleeni tuli aina ajoittain se, miten Ruotsi oli lopulta ottanut turnauksen avauspelissä Kanadalta vauhdin pois ottamalla pelivälineestä vallan välineen. Pidän, että turnauksen jatkoa ajatellen Suomen on saatava edes jonkin verran tätä elementtiä paremmaksi kahteen seuraavaan otteluunsa. Muutoin luvassa on fiasko.

Oli joitakin osa-alueita, joissa Suomen pelaaminen toimi Sihvosen mukaan. Vaan ei riitä, ettei pelin koko virtaus ole tapahtuma- ja toimintaketjuna kunnossa.

– Ensimmäisessä erässä Leijonilla oli muutamia vahvoja hetkiä hyökkäysalueen hyökkäyspelissä, joku Mikko Rantanen oli hyvinkin vahva siellä, samoin kapteeni Aleksander Barkov. Kiekkoa saatiin toimitettua pakeille, jotka lähettivät hyviä pelivälinettä maalia kohti. Päästäkseen enemmän ja enemmän hyökkäysalueelle seuraavissa peleissä Ruotsia ja Kanadaa vastaan Leijonat tarvitsee kokonaisvaltaisempaa hyökkäämistä aina omalta puolustusalueelta asti. USA pelasi paremmin ja maltillisemmin esimerkiksi ylempiä viivelähtöjä. Suomi oli niissä surkea sekä määrällisesti että laadullisesti.

Sihvonen näkee, että Leijonien alivoimapelaamisessa oli hyviä merkkejä, vaikka USA yhden kerran pääsikin rankaisemaan.

– Suomen alivoimapelistä haluan ottaa erikseen kiinni. Se oli suunnitelmallista ja hyvää, vaikka yhden maalin antoikin. Neliön timanttimuodostelmassa oli yhtä aikaa hyvää keskustan puolustamista ja koko ajan oraalla olevaa paineistamista. Tässä asetelmassa tila jää vastustajalle pelata maalin tolpilta alakautta, mutta niissäkin tilanteissa Leijonien neliö ennätti mailoineen hätiin siihen Juuse Saroksen jalkojen ja mailan eteen.

Suomen joukkueen valmistautuminen ei mennyt nappiin. KUVA: David Kirouac / All Over Press

Leijonien inhorealistisessa pelisuunnitelmassa ja sen toteutuksessa oli Sihvosen mukaan myös jotain hyvää.

– Saroksen hyvä pelaaminen kaksi erää, Leijonien sopiva ja kyvykäs tapa pelata puolustuksen kautta yleensä ja erikseen sopiva kaksivaiheinen karvauspelaaminen, prässin ja trapin hyvä suhde ja sitkeä organsioitu puolustusalueen puolustuspelaaminen pitivät Leijonat hienosti tuloksessa kiinni ensimmäisen ja toisen erän. Tämä on se osa Pennasen turnaussuunnitelmaa, joka nyt piti hyvin kutinsa. Tuo on sitä eräänlaista inhorealismia, jonka kautta Pennanen näyttää tuoneen Leijonat turnaukseen.

Leijonien pelitavan yleisilmeestä Sihvonen löysi yllättävän paluun menneisyyteen.

– Koska kiekkokontrollin pelaamista ei ollut nostettu kovin korkealle prioriteetteihin, Leijonien pelaamisessa oli kaikuja aina jostain 90-luvulta, jolloin turvattiin puolustus- ja vastahyökkäyspelaamiseen kera erikoistilanteiden ja maalivahtipelin. Jälleen käytän sanaa inhorealismi.

Takapakki verrattuna Jukka Jalosen aikakauteen oli hurja.

Sihvonen oli havaitsevinaan, että Pennanen esikuntineen oli tehnyt hyvääkin työtä sen suhteen, miten pelin ajateltiin ja toivottiin soljuvan USA:ta vastaan.

– Jos moitinkin Pennasta ja esikuntaa suorastaan ilmaisen asian eli määrättyjen viisikkotason kiekkokontrollitekojen valmentamisen laiminlyönnistä, annan suurta kiitosta siitä, miten Leijonat oli valmistettu iskemään vastaan silloin, kun USA paineisti liikaa kahdelle, kolmella, jopa neljällä pelaajalla, Suomella oli valmiutta iskeä vastaan. Niin kuin siinä Jokiharjun 1-0-maalissa. Toki lohtu on laiha, Sihvonen harmittelee.

Suomalaisen jääkiekkoilun pitkän linjan taktiikkojen tuntijana Sihvonen kuitenkin päätyy antamaan lähes maksimaalisen kovat nuhteet Antti Pennaselle.

– Kokoavana huomiona sanon sen ottelusta, ettei Pennasella ollut tuoda tai edes pitää kiinni siitä jostakin sellaisesta, että Suomella olisi ollut oikeastaan minkäänlaista kokonaisvaltaista pelitapaetua verrattuna vastustajaan. Tässä mielessä takapakki verrattuna Jukka Jalosen aikakauteen oli hurja.

Yksityiskohtaisen neuvonkin Sihvonen yltyy vauhtiin päästyään antamaan Pennaselle.

– Spesifinä neuvona annan Pennaselle sen, ettei tässä turnauksessa Leijonien pidä enää kertaakaan syöttää niitä puolipitkiä syöttöjä vastustajan siniviivalle, jossa on Suomen kannalta seisovilla jaloilla kolme vastaan kolme -tilanne. Tästä paraatiesimerkkeinä toimivat USA:n 4-1- ja 5-1-maalit. Hyökkääjien on haettava ylemmissä viivelähdöissä vauhtia alempaa. Olisihan tuon pitänyt olla Ruudun ja Pennasen tiedossa, miten kovin ja hyvin NHL:ssä se kolmen pohja pelataan, puolustetaan.

Seuraavassa ottelussaan Leijonat pakkovoiton raossa Tre Kronoria vastaan.

– Ruotsia vastaan seuraavassa ottelussa Pennasen on pantava tulille, jos hieman kärjistän, Jukka Jalosen pelikirja. Senkin Pennanen osaa. Ei se niin voi olla, että USA ja Tre Kronor pelaavat lähemmäksi Jalosen pelitapaa kuin Pennasen Leijonat! Kyllä Pennanen suorastaan antamalla antoi voiton avaimet USA:n käsiin. Sanon vielä kerran, Pennasen valmennusrohkeus petti. Pennanen jätti pelin pelaajilleen, yhdenkään muun joukkueen päävalmentaja ei tee niin tässä huipputurnauksessa.

Leijonien yksilöitä Sihvonen suostuu arvioimaan vain pitkin hampain.

Patrik Laine oli kerran vaarallinen ylivoimalla, sai muutaman muun maalipaikan, mutta hänellä oli ajoittain melkopuoleisia vaikeuksia selvitä viidellä viittä vastaan peruspelaamisessaan. Sebastian Aho ei ollut saanut jätettyä kunnolta itsestään pois sitä vapaana pelaajan kellumistaan, johon vikaan hän kasvanut Carolina Hurricanesissa. Ehkei pidäkään moittia liikaa Lainetta, syypää yhteispelin toimimattomuuteen on hyvinkin Aho.

Onnistujiakin Leijonissa oli.

Mikael Granlund oli etenkin alussa vahva. Maalisyöttö Henri Jokiharjun osumaan oli upea ja muutonkin Granlund teki jatkuvasti oivaltavia ratkaisuja jäällä. Granlund näyttää jatkavan jo ties monettako vuotta Leijonien eräänä johtavista pelaajista. Leijonien ykköspakki Olli Määttä. Hänen yleispakin pelaajuutensa nousi arvoon läpi ottelun. Määtän rinnalla Jokiharju oli myös hyvä.

Seuraa Aition WhatsApp-kanavaa

Tervetuloa urheilun sisäpiiriin – oppineiden joukkoon!

Kommentit
Ei kommentteja vielä
Katso myös nämä
Uusimmat
Tilaa uutiskirje tästä

Tulossa vain kiinnostavia, hauskoja ja tärkeitä viestejä.

terve
KäyttöehdotTietosuojaselosteEvästekäytännöt