Sihvonen 1vs1 palaa tauolta: Vieraana tennisässä Harri Heliövaara – "Fantastinen, peliteoreettinen ja tunteikas keskustelu"
Harri Heliövaaran tie tennispelaajana on kiehtova. Hyvä alku ja vaikeuksien kautta voittojen tielle nelinpelaajana. Erään kerran hän oli yhden voiton päässä maailman parhaan nelinpelipelaajan tittelistä. Niin lähellä mutta niin kaukana -asetelma saattoi jättää Heliövaaraan ihmisenä ja pelaajana lähtemättömän jäljen.
Tänään perjantaina alkaa US Open. Suomalaisittain asetelma jännittyy sillä, että turnaukseen osallistuu nelinpelipari Harri Heliövaara-Henry Patten. Heliövaara jahtaa menetystä paitsi käsillä olevassa turnauksessa myös ATP-rankingissa.
Hieman aiemmin elokuussa tenniksen suomalainen nelinpelitähti Heliövaara istui alas pienessä voittamattomassa kulosaarelaisessa kylässä pyhimpään eli A-lehtien podcast-studioon.
”Todistus on rajua, mutta herkkää kuultavaa.”
Huomasin välittömästi, että Heliövaara ei aio puhua pelkästään lyönneistä tai tilastoista.
Jakson makupaloja on keskustelun se herkkä kohta, jossa Heliövaara sanoo, että juuri tuosta puhuimme eilen urheilupsykologin kanssa. Siis mistä? Kuulija saa tuta, millaisissa syvissä psyykkisissä vesissä liikuttiin siinä kohtaa, kun Heliövaara oli ainoastaan yhden voiton päässä nousta maailman ATP-rankingin sijalle yksi.
Kaikki meni niin pieleen kuin olla ja voi. Mutta miksi? Sitä setvittiin ensin urheilupsykologin kanssa, ja nyt kuullaan herkistyvän Heliövaaran oma todistus aiheesta. Todistus on rajua, mutta herkkää kuultavaa.
Tällä hetkellä, juuri ennen kuin US Open alkaa, Heliövaaran ATP-ranking on sijalla viisi. Teoriassa ja miksei käytännössäkin nousu jopa aivan kärkeen on mahdollinen vielä tämän vuoden puolella.
”Syntyy syvenevä peliteoreettinen keskustelu aiheesta.”
Heliövaara puhuu jakson mittaan intohimoisesti pelistä – jostakin sellaisesta, jossa jokainen liike, asento ja syöttö on osa kokonaisuutta.
Peli on psykologinen, taktinen ja ihmisten välinen. Nelinpelissä tämä korostuu entisestään.
– Kuvioita ei ole loputtomasti, hän sanoo. – Täytyy osata ennakoida ja pakottaa vastustaja virheisiin.
Heliövaara kertoo syöttökuvioista, T-pisteen kontrollista, prosenttiluvuista ja niin edelleen, joita valmentajat ja datankerääjät seuraavat. Ykkössyöttö, kakkossyöttö, onnistumisprosentit ja vastaavat – numerot ovat työkaluja, mutta eivät ratkaise ottelua yksin.
– Tiedoista on apua, mutta kentällä se ei tarkoita mitään ilman toteutusta, hän muistuttaa. Suoritus ratkaisee.
Vertailu jalkapalloon ja shakkiin on mielenkiintoinen: Vaikka usein sanotaan, että jalkapallo on vihreän nurmen shakkia, huomautan Heliövaaralle, että enemmän tenniksen nelinpeli on shakkia kuin futis. Syntyy syvenevä peliteoreettinen keskustelu aiheesta.
”Jalkatyö, oikea asettuminen ja pienet niksit – kaikki tämä harjoitellaan systemaattisesti: teippejä, naruja… kaikkinaista kilpailuedun etsimistä pienimmistä detaljeista.”
Nelinpelissä toistettavat kuviot yhdistyvät psykologiseen peliin ja ihmistuntemukseen.
– Partnerin täytyy saada tilaa loistaa, mutta tiedät samalla, missä hänen rajansa kulkee, Heliövaara avaa.
Jalkatyö, oikea asemoituminen ja pienet niksit – kaikki tämä harjoitellaan systemaattisesti: teippejä, naruja… kaikkinaista kilpailuedun etsimistä pienimmistä detaljeista.
Hallinta syntyy, kun vastustaja pakotetaan tekemään virheitä, joita tämä ei edes tajua tehneensä.
Taktiset muutokset kuuluvat kuvaan: Lobit, odottamattomat lyönnit ja uudet kuviot. Heliövaara kertoo, että aluksi esimerkiksi vaikeat lobit on harjoiteltava pala palalta, jotta ne onnistuvat paineen alla. Tämä ei ole vain tekniikkaa, vaan mielen hallintaa, kuinka pysyä rauhallisena, kun ottelu ratkeaa yhteen pisteeseen?
”Kun hän lopetti pelaamasta edellisen pitkäaikaisen parinsa Lloyd Glasspoolin kanssa, oli sen jälkeen mentävä tavallaan kuin Tinderiin etsimään uutta pelikaveria.”
Heliövaara korostaa, että pelin evoluutio ei pysähdy: vaikka on ja pelaa huipulla, lyöntivalikoimaa on kehitettävä, taktiikka monipuolistettava ja psykologinen etu pidettävä hallussa.
Psykologinen kyky sopeutua, analysoida ja tehdä päätöksiä on korostunut Heliövaaran pelissä. Ja mitä sitä kiertelemään, syöttöään Heliövaara on onnistunut parantamaan rutkasti. Syötön paranemisen taustalla on liki uskomaton urheilutarina, jossa sattumallakin on sijansa. Siitä oli vain osattava ottaa vaarin.
Partnerin kanssa toimiminen on kuin kahden ihmisen tanssi: liiallinen ohjaus tuhoaa rytmin, liian passiivinen ote jättää yksin.
Huumorikin kukkii Heliövaaran puolelta jakson mittaan. Kun hän lopetti pelaamasta edellisen pitkäaikaisen parinsa Lloyd Glasspoolin kanssa, oli sen jälkeen mentävä tavallaan kuin Tinderiin etsimään uutta pelikaveria. Tarina kuplii poikamaista iloa.
Heliövaaran ajatukset kokonaisuudesta tiivistyvät puheeksi: Peli ja pelaaminen parhaimmillaan on systemaattista, taktista ja psykologista. Se on myös intohimoa, kokemuksen tuomaa itseluottamusta ja joustavuutta kokeilla uusia strategioita. Menestys huipulla syntyy yhdistelmästä fyysistä taitoa, taktista ajattelua, psykologista herkkyyttä ja kykyä hyväksyä virheet.
”Tarina kuplii poikamaista iloa.”
Heliövaara tarinoi pyydettäessä myös lapsuudestaan: kuusivuotiaana alkanut harrastus ja myöhemmin SM-voitto 12-vuotiaana sytytti lopullisen roihun. Akateemisesti pitkälle sivistyneet vanhemmat ovat olleet tärkeä tuki elämässä ja uralla.
Uran väliaikainen lopettaminen 24-vuotiaana saa vaiheilleen monipolvista puhetta kuten myös kuvaus siitä, miten siitä paluu pala palalta aina nelinpelin maailman huipulle oli mahdollista.
Heliövaara kertoo, miten epäonnistumiset ja onnistumiset eri vaiheissa ovat muokanneet itsetuntemusta ja ymmärrystä lajista. Paluu tauolta lajin pariin ja kilpailuihin nelinpelissä vaati nöyryyttä, rohkeutta ja kykyä oppia uudelleen.
”Nykyään pelipaikoille mennessään Heliövaara on merkkimies, joka tiedetään, tunnetaan ja tervehditään.”
Taloudellinen turva tuo pelin keskelle vapautta. Sponsorit ja palkkiot eivät tee onnelliseksi, mutta mahdollistavat keskittymisen oleelliseen. Juuri nyt maailman huipulla pelaaminen on jopa tuottoisa ammatti.
Heliövaara muistuttaa, että urheilussa sosiaalisen ja tunnetason ulottuvuus vaikuttavat suoritukseen: kisapaikat, energia ja odotuksen hetket ennen ottelua ovat yhtä merkittäviä kuin jokainen lyönti.
Nykyään pelipaikoille mennessään Heliövaara on merkkimies, joka tiedetään, tunnetaan ja tervehditään. Aina ei niin ole ollut.
Heliövaara kaavailee vielä pelaavansa, jos kaikki menee hyvin, kolme vuotta. Sen jälkeen hän, 35, uskoo iän tulevan vastaan. Maalina häämöttää Los Angelesin olympialaiset.
Podcastin kooste on kirjoitettu tekoälyä hyödyntäen. Toimittaja on editoinut ja tarkastanut sisällön.
