Sienestäessä alkaa pohtia, kenet on suututtanut ja miten

Jos metsään haluat mennä nyt, et takuulla ylläty kyllä yhtään. On mättäät tulvillaan joko myrkkysieniä tai mädäntyneitä tatteja. Kun sitten löydät verevän ja tuoreen kantarellin, ei sen kavereista ole jälkeäkään. Kaivat taskusta koiran kakkapussin (ainoan) ja toivot, että kotimatkalla lemmikki ei kyykkää keskelle kävelytietä, vaan edes nokkospuskaan, jolloin voit täysin perustellusti jättää pökäleet paikoilleen, sillä eihän kukaan ehdoin tahdoin kättään nokkospensaaseen laita. Ehdit innostua, sillä sinullahan on joku pussukka, mihin kerätä saalis! Tästä tulee hyvä reissu.

Kaksi tuntia myöhemmin: Kakkapussissa on kaksi kantarellia ja kolme alamittaista suppilovahveroa. Mikäli joku pieni sieniyhdyskunta on löytynytkin, on koira juossut sen yli ja muussannut koko esiintymän.

Haluat sydämesi pohjasta olla se ihminen, joka ottaa selfieitä sienipellon keskeltä, ihminen, joka tarjoaa Facebookissa ylimääräisiä tattejaan kavereille, sillä oma pakastin on jo ihan täynnä. Olet varma, että mitä innokkaammin etsit, sitä varmemmin sienet menevät kyykkyyn ja piiloutuvat sinulta. Alat vihata ihmisiä, jotka ovat kenties osuneet paikalle ennen sinua. Mikä sienikello heillä oikein on, joka soittaa, kun sienet ovat juuri pulpahtaneet maan pinnalle?

Kolmen tunnin ja kolmen kantarellin ja kolmen suppilovahveron kuluttua tuijotat sienipussiisi ja mietit, onko mitään järkeä edes viedä saalista kotiin. Toisaalta, kuinka moraalitonta on palauttaa jo kerätyt sienet luontoon? Ikään kuin saisi lahjan ja palauttaisi sen kauppaan. Eihän se käy.

Seisot epäröivänä keskellä metsää ja ihan varmasti kuulet, kuinka piilossa olevat sienet nauravat sinulle ääneen. Miksi? Kenet olet suututtanut ja miten? Alat suunnitella muinaisiin suomalaisiin jumaltarustoihin tutustumista. Ei se ota jos ei annakaan, jos suorittaisi asianmukaiset palvontamenot ennen metsään lähtemistä. Olkoonkin, että lähdit tällä kertaa vain koiran kanssa hieman metsälle, mutta siitä muodostui vimmainen sienijahti.

Siinäkö vitsi piileekin? Että sienestämään kuuluu erikseen LÄHTEÄ? Että ei sellainen peli vetele, että lampsitaan muina miehinä mättäillä ja ikään kuin sivusilmällä havaitaan valtavia esiintymiä, riisutaan huppari päältä ja kiedotaan aarteet siihen?

Ahaa! Ensi kerralla teet toisin. Vaan liekö pettymys vielä suurempi, jos lähdet sienikorin (hätäpäissä ostettu, mukana myös sieniveitsi) kanssa ja tulos on yhtä ankea? Olet valmis ottamaan riskin.

Tällä kertaa ratkaiset sienihimosi koukkaamalla kotiin Alepan kautta. Sieltä ostat isolla rahalla ihan pätevän tuokkosen kantarelleja.

Heität tyytyväisenä sekaan kolme itse keräämääsi, ja loihdit kasasta herkullisen kastikkeen. Ymmärrät, että hyvään kastikkeeseen tarvitaan aika monta sientä.

Kastike on kuitenkin niin hyvää, että unohdat pian mistä raaka-aineet ovat kotoisin.

Tämä ei jää tähän, tuumit, ja alat suunnitella ihan oikeaa sieniretkeä sinne, missä ne oikeasti kasvavat. Ehkä.