Jatka lausetta Shirly Karvinen: Teini-iässä inhosin erityisesti ... sääntöjä. Olin saanut hyvin tiukan kotikasvatuksen. Halusin vapautua siitä ja tehdä kaiken päinvastoin kuin määrätään. Olin aika kapinallinen.

Minuun jäi pysyvät jäljet, kun isoisäni kuoli kymmenen vuotta sitten. Hän oli turvallinen ja lämmin ja hyvin tärkeä. Olin isoisäni vierellä hänen kuollessaan.

Liikutun yleensä kyyneliin, kun näen televisiosta jonkin koskettavan kohtauksen. Kerran rupesin itkemään katsellessani kuviokelluntakilpailua. En koe olevani ­erityisen herkkä, mutta liikutun naurettavan helposti.

Kateellisena katson, kun ihmiset ovat heti aamusta saakelin aikaansaavia. Siivoavat, meditoivat ja hoitavat kaupassa käynnin tuosta noin vain. Itse en siihen pysty.

Pelkään kuollakseni avaruutta ja sen äärettömyyttä.

Häpeän syvästi itseäni humalassa.

Join pääni täyteen, kun olin Flow-festivaalilla. Vedin kolme päivää aika täysillä. Oli tosi hauskaa, mutta kyllä siitä piti hieman toipuakin.

Ystäväni ihmettelevät minun kykyäni puhua koko ajan. Varmaan hyvässä ja pahassa. On totta, että mulla suu käy kaiken aikaa.

Sukurasitteeni on korkea kolesteroli ja verenpaine.

Hermoni menevät, kun olen aikatauluttanut itselleni liikaa tekemistä. Vihaan kiirettä ja myöhässä olemista. Silloin liikennevalotkin tuntuvat olevan aina punaisella.

Nykyajan parhaita puolia on, ettei kaikkia toimintamalleja hyväksytä vain siksi, että niin on toimittu aiemminkin. Asioita uskalletaan tarkastella kriittisesti.

Suomen olisi jo aika luopua ikuisesta alemmuudentunteesta. Ehkä tämä kohdistuu vähään itseenikin.

Minun jumalassani mukavinta on, että hän ei ole ­koskaan eriarvoistava.

Maahanmuuttajille haluan sanoa, että tiedän, ettei teillä ole aina helppoa. Äitini muutti Suomeen 30 vuotta sitten, ja sanoo, että vasta nyt on alkanut tuntua kodilta.

Antakaa minun edes kerran lenkkeilyttää Sauli ­Niinistön koiraa. Se olisi mahtavaa. Saulilla on tenterfieldinterrieri Osku, minulla yorkshirenterrieri Pena.

Jos olisin mies, tekisin kaikkea tyhmää, koska saisin sen anyway anteeksi.

Jos elän yli satavuotiaaksi, ihmettelisin, miten­ ­helvetissä tässä näin kävi. Sata vuotta on aivan liikaa.

Annoin viimeksi lahjan ystävälleni ja hänen miehelleen, kun he menivät naimisiin. Toimin kaasona heidän häissään. Ostin orkidean, jonka luulin kuvastavan ikuista rakkautta, mutta se symboloikin vaikeaa elämää.

Luulin itsestäni liikoja, kun menin laulamaan karaokea viinilasien jälkeen. Uniklubin Rakkautta ja ­piikkilankaa laulaessani huomasin, etten ole pätevä laulaja.

Aion vielä opetella soittamaan kitaraa, mutta sormien liikuttaminen on minulle todella vaikeaa.