Apu

Sharon Stone ei enää etsi rakkautta



Sharon Stone ei enää etsi rakkautta

Basic Instinct -elokuva teki Sharon Stonesta supertähden. Kohta 60 täyttävä näyttelijä on katsonut siviilielämässään kuolemaa silmiin ja joutunut hyväksymään lapsettomuutensa.
Teksti Apu-toimitus

Sharon Stone on energinen tarinankertoja. Hän tulvii kiitollisuutta elämää kohtaan eikä säästele kohteliaisuuksia, kun kohtaamme Beverly Hillsissä. 

Hän kiittää mielenkiinnosta häntä ja uutta tv-sarjaansa Mosaicia kohtaan. Hän muistaa edelliset tapaamisemme ja alkaa kuvailla lapsuuttaan Pennsylvaniassa. 

Se oli tasapainoinen. Hänen äitinsä Dorothy oli kirjanpitäjä ja isä Joseph kävi töissä tehtaalla. Myöhemmin he omistivat työkalukaupan.

– Vartuin siskoni ja kahden veljeni kanssa maalla. Äitini olisi halunnut asua kaupungissa ja sisusti olohuoneemme sen mukaisesti. Huonetta hallitsi musta, persialaisesta lampaasta tehty sohva ja siihen sopiva pöytä.

Film noir -elokuvia jo lapsena katsonut tyttö aloitti koulun viisivuotiaana. Hän meni suoraan toiselle luokalle.

– En ollut koskaan koulun söötein tai juhlien nätein tyttö, mutta minua pidettiin fiksuna. Yritin jo lapsena olla paras versio itsestäni. 

Hänen vanhempansa olivat yhdessä isän kuolemaan, vuoteen 2009 asti.

– He olivat loistava roolimalli rakastavasta, kunnioittavasta ja toisiaan tukevasta parista. Meistä lapsista välitettiin, opetettiin ottamaan vastuu, eikä valehtelemista siedetty.

Nyt yksi karvas nuoruudentapahtuma saa hänet nauramaan.

– Isä pyysi minua pesemään automme. Tein sen huolimattomasti, koska halusin mennä elokuviin. Hän tuli kahdelta yöllä töistä kotiin, herätti minut ja käski minun tehdä työn loppuun.

Stone voitti väkivaltaisesta Casino-rikoselokuvasta (1995) Kultaisen maapallon ja sai Oscar-ehdokkuuden.

Vaikka stone ei pitänyt itseään lapsena nättinä, muut huomasivat näyttävän naisen. Yliopistossa hänet kruunattiin Miss Crawfordiksi, sen jälkeen hän oli ehdolla koko osavaltion, Pennsylvanian missiksi. 

Yksi tuomariston jäsen kehotti häntä jättämään koulut kesken ja tavoittelemaan mallin uraa.

Sen innoittamana Stone muutti tätinsä luokse New Jerseyyn. Kun hän oli saanut sopimuksen Ford-mallitoimiston kanssa, työt veivät parikymppisen naisen hetkeksi Eurooppaan.

– Vaikka minulla oli hyvä kotikasvatus, jouduin välillä outoihin ja tukaliin tilanteisiin. Puhuin niistä aina äitini kanssa.

Stonella oli pieni rooli komediassa Poliisiopisto 4: Korttelipoliisit (1987).

 Yksi neuvo on jäänyt Stonen mieleen.

– Äiti kehotti minua turvaamaan selustani. Jos olin juhlissa, jossa kaikki olivat päihteiden vaikutuksen alaisina enkä päässyt sieltä kotiin, minun piti löytää tyhjä makuuhuone, pistää ovi kiinni, työntää painava lipasto oven eteen ja nukkua yö siellä. Aamulla tein aamupalaa ja pyysin, että joku selvä heittäisi minut kotiin.

Hiljalleen näytteleminen alkoi kiinnostaa, ja Stone muutti ensin takaisin New Yorkiin ja sitten Los Angelesiin. 1980-luvun alussa hän sai pieniä rooleja sarjoista ja elokuvista.

– Olin vakavamielinen nuori ja analysoin urani alussa liikaa näyttelemistä. Opettajani kehotti minua jättämään aivot narikkaan ja heittäytymään tunteisiin. Myöhemmin ymmärsin, kuinka tärkeää tunnemaailma on näyttelemisessä. Kaikkea ei tarvitse järkeistää. Nykyään olen kepeämpi ja optimistisempi.

Elokuvassa Total Recall – Unohda tai kuole (1990) Stone esitti Arnold Schwarzeneggerin Quaid-hahmon vaimoa.

Kuningas Salomonin kaivokset -seikkailuelokuvan kuvaukset tekivät Stoneen lähtemättömän vaikutuksen 1980-luvun puolivälissä. Kulttuurisokki oli raju.

– Olin ensimmäistä kertaa Afrikassa, jossa laillistettu rotusorto, apartheid, oli vielä valloillaan,  ja väkivaltaisuudet ja poliittinen kaaos olivat arkipäivää. Koululaisia tapettiin, kyliä poltettiin eikä ruokaa ja lääkkeitä ollut, Stone muistelee ”takaraivoon jäänyttä” kokemusta.

Stonen työ minisarjassa War and Remembrance huomioitiin, mutta hänen uransa suunta muuttui täysin 1990-luvun alussa.

Taivaansilpojassa (1993) uuden kotitalon asukkailla on šokeeraavia salaisuuksia.

Hollantilaisohjaaja Paul Verhoeven palkkasi hänet ensin tieteistoimintaelokuvaan Total Recall – Unohda tai kuole (1990) ja sen jälkeen jäätävän eroottiseen trilleriin Basic Instinct – vaiston varassa (1992).

– Kaksi päivää Total Recallin kuvausten jälkeen olin pahassa auto-onnettomuudessa. Ajoin Sunset Boulevardia, kun vastaantuleva auto ajoi väärällä kaistalla suoraan minua päin. Leukani meni sijoiltaan, selkäni revähti, kylkiluuni meni poikki ja polveni muljahti. Lääkäri määräsi minut vuodelepoon puoleksi vuodeksi.

Silloin hänellä oli aikaa miettiä elämäänsä.

– Minua pyydettiin pitämään puhe vanhalla koulullani. Kirjoittaessani aloin myös jäsentää elämääni. Pistin asioita tärkeysjärjestykseen. Huomasin, että olin menettänyt useita mahdollisuuksia, koska  olin ollut kiltti tyttö ja ajatellut, että rooli kuin rooli oli parempi kuin olla ilman töitä.

Pohdittuaan asiaa hän ymmärsi, että oli tehnyt parhaat roolisuorituksensa näytelmätunneilla.

– Osat, joista olin saanut palkkaa, olivat suurimmaksi osaksi aika kamalia. Silloin päätin, että valitsen tulevaisuudessa toisin. Esiintyisin ennemmin pienessä teatterissa laaturoolissa, vaikka joutuisin elättämään itseni tarjoilijana. Kun aloin kunnioittaa itseäni, minulle tarjottiin parempia rooleja.

Basic Instinct – vaiston varassa teki Stonesta seksisymbolin vuonna 1992.

Basic Instinct (1992) teki Sharon Stonesta maailmantähden, seksikkään diivan, joka nautti huomion keskipisteenä olemisesta. 1990-luku oli hänen kulta-aikaansa.

– Kansainvälinen suosio oli yksi unelmieni täyttymys. Minulle tarjottiin vihdoin erilaisia rooleja, myös ulkomaalaisista elokuvista. 

Kohua herätti erityisesti elokuvahistorian kuuluisin vilautus. Ohjaaja oli pyytänyt tähteään ottamaan alushousut pois, koska ne näkyivät häiritsevästi minihameen alta – sillä seurauksella, että Stonen intiimialue näkyi, kun hän nosti jalkansa toisen päältä.

Tätä ennen hän oli ollut Playboy-lehden eroottisissa kuvauksissa.

– Aluksi jännitin alastomuutta, mutta unohdin sen, kun keskityin rooliin. Kysymys oli enemmän valtapelistä kuin seksuaalisuudesta. Onneksi kemia toimi vastanäyttelijäni Michael Douglasin kanssa.

Hänen mielestään elokuva herätti kohua, koska 25  vuotta sitten oltiin ahdasmielisempiä kuin nyt, eikä seksistä juuri puhuttu.

– Elokuva teki minusta kuuluisan. Se oli aluksi outo kokemus, koska en tiennyt, mitä tapahtuu seuraavaksi. Piti tottua siihen, että kaikilla oli mielipide tekemisistäni, hyvä tai huono. Minusta tykättiin hetki ja sitten kiinnostus lopahti.

Esitettyään sarjamurhaajakirjailija Catherine Tramelliä ihmiset pelkäsivät häntä.

– Huomasin, että muut jännittivät seurassani, eivätkä kaverit menneet enää samaan aikaan naistenhuoneeseen kanssani.  

Käännekohdassa-draamassa (1994) Stone näytteli petettyä vaimoa Richard Geren kanssa.

Sharon Stone pitää Martin Scorsesen ohjaamaa rikoselokuvaa Casino (1995) yhtenä parhaista kokemuksistaan. Hän oppi paljon sekä Scorseselta että elokuvan pääosan esittäjältä Robert De Nirolta. Vuotta myöhemmin Last Dance -elokuva vei hänet kuolemaantuomittujen maailmaan.

– Näyttelijänä pääsen kokemaan, millaista jonkun muun elämä on. Antaudun hahmoni luonteenpiirteille. Se on mielenkiintoista, mutta joskus raskasta.

Samaan aikaan hänet valittiin amfAR-järjestön johtoryhmään. Sen päämäärä on löytää hoito ja rokote aidsiin. Työ on vienyt hänet myös takaisin Afrikkaan. Sen lisäksi hän on käynyt puhumassa poliitikoille naisten rintasyöpätutkimusten tärkeydestä.

– Valitettavasti siitä alkoi huhu, että minulla olisi syöpä. Äitini soitti minulle järkyttyneenä ja kyseli terveydentilaani. Juorut ovat julkisuuden haittapuoli.

Nelikymppisiinsä hän suhtautui innokkaasti. Niitä hän juhli vuonna 1998.

– Odotin jo nuorena aikuiseksi  naiseksi kasvamista. Uskon, että ajatusmaailmallamme on merkitystä siihen, millaisena koemme elämän ja millaista arkemme on. Vanhemmiten olen tullut tarkaksi siitä, kenen kanssa vietän aikaa.

Toimintaelokuvassa Spesialisti (1994) Stone taistelee yhdessä Sylvester Stallonen kanssa Miamin alamaailmaa vastaan.

Stone on ollut naimisissa kahdesti, ensimmäisen kerran 1980-luvulla viitisen vuotta tuottaja Michael Greenburgin kanssa.

Ystävänpäivänä 1998 hän meni naimisiin palkitun sotatoimittajan Phil Bronsteinin kanssa. Stone keskittyi hetkeksi parisuhteen ja talon kunnostamiseen uudessa kotikaupungissaan San Franciscossa.

– Rakastuin Philin avaraan maailmankatsomukseen ja syvällisyyteen. Pidin San Franciscosta, koska siellä kukaan ei kohdellut minua tähtenä, vaan ihmiset reagoivat siihen, millainen olin.

Pari adoptoi Roan-pojan vuonna 2000. Äitiyden ilo vaihtui kuitenkin vakaviin terveysongelmiin.

Stone esittää vaativaa inspiraationlähdettä komediassa Muusa (1999).

Vuonna 2001 hän joutui sairaalaan aivokalvon alaisen verenvuodon takia, joka kesti yhdeksän päivää. 

– Minulla oli ollut kolme päivää kauhea pääkipu eikä puhekykyni ollut normaali. En suhtautunut siihen vakavasti, vaikka tiesin, että isoäitini oli kuollut aivoverenvuotoon. Kolmantena päivänä menin lääkäriin.

Lääkäri diagnosoi oireet valtimon pullistumaksi aivoissa.

– Mietin, että minun on parempi soittaa äidilleni. Lääkäri totesi siihen, että kyllä, koska puhekykyni voisi mennä kohta. Repeämäkohta osui hermoon, joka vaikutti näkö- ja  kuuloaisteihin, jotka heikkenivät ja palasivat ilman varoitusta, Stone kertaa tapahtumia.

Hänellä oli viiden prosentin mahdollisuus selvitä hengissä.

– Kun pääsin sairaalasta kotiin, en pystynyt kävelemään kunnolla, oikeasta silmästä oli mennyt näkö enkä kuullut oikealla korvalla. Lisäksi änkytin. Ensimmäiset kaksi vuotta kohtauksen jälkeen meni pelkässä toipumisessa, Stone muistelee, eikä hae sääliä. 

Vuoden 2004 supersankarielokuva Catwoman palkittiin neljällä Razzie- eli vuoden huonoimmalla elokuvapalkinolla.

Stone kertooo yrittäneensä käyttäytyä julkisuudessa, kuin hänellä ei olisi ollut ongelmia.

– Käytin usein lilan värisiä laseja, hän muistelee.

Kesti vuosi, ennen kuin hän sai takaisin tunnon vasempaan jalkaansa.

– Se tuli takaisin vähitellen, ja tuntui usein kuin puukoniskulta. Tunsin oloni epävarmaksi, kun seisoin. Pikkuhiljaa asia kuitenkin korjaantui.

Hänen toipuessaan tapahtui kaksi suurta muutosta. Maailma muuttui digitaaliseksi ja postimerkeistä tuli tarroja.

– En ymmärtänyt sitä, vaan heitin postimerkkejä roskiin, koska ne eivät liimautuneet kirjekuoreen. En myöskään tajunnut, että kaupassa luottokortti pitää pistää kortinlukijaan eikä antaa kassalle. 

Draamakomediassa Broken Flower (2005) Stone esittää Don Johnstonin (Bill Murray) entistä tyttöystävää.

Stonen kuulo on palautunut melkein entiselle tasolle, hän on oppinut lukemaan ja kirjoittamaan uudestaan ja änkytys on kontrollissa epilepsialääkityksen avulla.

– Ajattelin pitkään, että en halua kertoa vaikeuksistani kenellekään. Olin varma, että en tee enää töitä. Olin menettänyt valokuvamuistini ja oppiminen oli minulle todella hankalaa. 

Nyt oppiminen ei ole enää ylivoimaista, ja Stone pystyy kuvaamaan 30 sivua käsikirjoitusta päivässä. 

– Ajattelin, että nyt on hyvä aika jakaa tarinani. 

Minusta on tullut vahvempi ja tunteellisempi.

Hän ei ole huolissaan toisesta kohtauksesta.

– Minulla on luonnostaan matala verenpaine ja kolesteroli. Pidän itsestäni hyvää huolta enkä ota suuria riskejä. Tosin käyn joskus ratsastamassa. Ihan kaikesta en voi luopua.

Toipumisen aikana hän kävi läpi avioeron ja menetti poikansa huoltajuuden entiselle miehelleen.

– On parempi olla yksin kuin suhteessa, jossa toinen ei välitä sinusta. Jos on sinut itsensä kanssa, omassa seurassa ei ole yksinäistä. 

– Olen tehnyt pesäeron kaikkiin, jotka saavat oloni kurjaksi. En tee enää mitään pakosta. Käyn salilla, jos haluan tai löhöän sohvalla, jos minusta tuntuu siltä.

Nuoremmista miesseuralaisistaan hän ei puhu.

– Se ei ole sinun asiasi, hän sanoo ja nauraa kuuluvasti. 

Vuonna 2006 ilmestyi kauan odotettu jatko-osa sarjamurhaajakirjailija Catherine Tramellin tarinalle, Basic Instinct 2.

Sen sijaan hän kertoo omasta lapsettomuudestaan. Usean keskenmenon jälkeen hän ymmärsi, että ei voi saada omaa lasta.

Perhe on kuitenkin hänelle tärkeä, joten hän adoptoi esikoisensa Roanin jälkeen Laird-pojan vuonna 2005 ja vuotta myöhemmin hänen biologisen veljensä Quinnin.

– Poikani ovat nyt 11-, 12- ja 17-vuotiaita. Kun he kysyvät minulta asioita, yritän vastata niihin mahdollisimman totuudenmukaisesti. Avoimuus on minulle tärkeää.

Draamassa Bobby (2006) kuvataan, mitä tapahtui Los Angelesin Ambassador-hotellissa ennen Robert Kennedyn saapumista sinne 5. kesäkuuta 1968.

Kun Roan, joka asuu nykyään äitinsä luona, puhuu kavereidensa kanssa tyttöjen iskemisestä, Stone käskee heitä käyttäytymään hyvin.

– Painotan, että suhdeasiat pitää hoitaa puhumalla, joko tapaamalla tai puhelimessa, Stone sanoo.

– Jos on harrastanut seksiä, toiselle pitää soittaa, kehua iltaa mukavaksi ja keskustella siitä, tapaavatko he uudestaan vai eivät. Sellaisia asioita ei hoideta tekstiviestillä tai sosiaalisen median kautta.

Hän muistuttaa kondomin käytöstä myös kylässä käyville tytöille.

– Pojat sanovat, että nolaan heidät. Sanon, että nolaaminen kuuluu äidin työhön.

Hänestä turvallisesta seksistä on puhuttava mahdollisimman ajoissa.

– Lapset kuulevat ja näkevät paljon kummallisia asioita. Näen, kuinka tytöt lähettävät heille puolialastomia kuvia. On parempi keskustella asioista kuin antaa niiden kummitella heidän mielissään.  

Komediassa Fading Gigolo (2013) Stone yrittää järjestää kimppakivaa itselleen ja ystävälleen.

Sharon Stone nauttii olostaan kolmen pojan äitinä.

– Olen kurinalainen. Haluan, että läksyt tehdään ennen muita menoja. Syömme illallisen yhdessä. Annan lasten kavereiden jäädä meille yöksi, mutta pidän huolen, että he kertovat vanhemmilleen, missä ovat, Stone painottaa.

Stonella on pieni osa komediassa The Disaster Artist (2018).

Sharon Stone täyttää 60 vuotta maaliskuussa.

Vaikka hän on haastattelutilanteessa ylitsevuotavan iloinen ja positiivinen, hän ei suunnittele suurta juhlaa.

– Toivon, että vietän syntymäpäivääni rauhallisesti. Aiemmin juhlin pyöreitä vuosia, mutta nyt tunnen oloni vanhaksi. Se pitää vain hyväksyä.

Hän miettii elämänoppeja sairaskohtauksensa jälkeen.

– Ennen sitä en ymmärtänyt, että vaikka olisi kuinka hyvä pari, se ei tarkoita sitä, että elämä toimisi yhdessä. En tiennyt, että toinen ihminen ei voi korjata elämääni eikä toista ihmistä voi muuttaa, ellei hän halua itse muuttua. En myöskään tiennyt, kuinka kiitollinen olisin siitä, että täytän kuusikymmentä.

Hän on myös valmis palaamaan päärooleihin.

– Lapseni voivat hyvin, joten nyt voin tehdä enemmän kuin kaksi viikkoa töitä kerrallaan. 

Teksti Kirpi Uimonen, kuvat All Over Press

Julkaistu: 8.2.2018