Seurasaaren perusti rutiköyhä suuriruhtinaskunta – Orpon hallituksen johtama nyky-Suomi ei siihen enää pystyisi
Suomi on nyt määrättömästi rikkaampi kuin viime vuosisadan alussa. Silti emme enää kykenisi perustamaan Seurasaaren kaltaista museota, tuottaja Sammeli Heikkinen kirjoittaa.
Kävin joku viikko sitten Seurasaaren ulkomuseossa juttukeikalla. Silloin vielä näytti, ettei museota saada auki ensi kesänä. Syynä oli rahanpuute.
Museo on Kansallismuseon alainen ja Kansallismuseo on Museoviraston alainen. Museoviraston rahoitusta aiottiin leikata ensi vuodelta. Samaan aikaan Helsingin keskustan Kansallismuseo on kiinni, eikä sieltä saada lippu- ja myyntituloja muiden museoiden pyörittämiseen.
Seurasaaren museo avattiin vuonna 1906. Ensimmäinen yleisön ihmeteltäväksi tuotu rakennusryhmä oli Niemelän torppa Keski-Suomesta. Kymmenkunta harmaata pikku tönöä, nykyihmisen silmään melkein ikkunattomia.
Suomi – tai Suomen suuriruhtinaskunta, Venäjän osa – oli tuolloin teollistumassa lopultakin. Maaseudun ikiaikainen elintapa väistyi ja katosi. Se Seurasaaressa haluttiin säilyttää.
Nykynäkökulmasta reilun sadan vuoden takainen Suomi oli sekin poskettoman köyhä ja takapajuinen. Eikä se ollut edes itsenäinen.
Tästä huolimatta torppa saatiin Konginkankaalta talteen Helsinkiin. Ennen sotia Seurasaareen tuotiin suurin osa siellä nykyisin olevista liki 90 rakennuksesta.
Niin tärkeänä pidettiin oman historian ja kulttuurin säilyttämistä.
Suomi on nyt määrättömästi rikkaampi kuin viime vuosisadan ensimmäisellä vuosikymmenellä. (Eksakteille ihmisille tarkennuksena, että määrättömyys meinaa tässä yhteydessä bruttokansatuotteen noin 15-kertaistumista.)
Silti näytti, ettei meillä ole rahaa pitää auki ulkoilmamuseota, joka oli perustettu rutiköyhässä suuriruhtinaskunnassa.
Lopulta hallitus löysi miljoonan lisärahoituksen, jolla Seurasaaren museokin saadaan luultavasti auki ensi kesänä.
Se miljoona löytyi leikkaamalla muualta suomalaisesta kulttuurista. Rahat niistetään elokuvien tuotannon, taiteilijoiden tukemisen ja kulttuurijärjestöjen tuesta. Kaikkiaan Petteri Orpon (kok.) hallitus leikkaa ensi vuonna kulttuurista yli 17 miljoonaa euroa.
Nykyinen Suomi tuskin kykenisi luomaan mitään Seurasaarta vastaavaa. Sanoihan sittemmin valtiovarainministerin salkun saanut Riikka Purra (ps.) jo vuoden 2023 helmikuussa, että kulttuuri on luksustuote, johon menee liikaa rahaa.
Museo, jonka ensisijainen tarkoitus on säilyttää suomalaista kulttuuria ja historiaa, ei ole enää mikään juttu. Nykyään merkitsee vain se, mitä viivan alle jää.
Keskiviikkona nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon saanut Päivi Lukkarila muisteli puheessaan isoisäänsä:
”Vaikka oli tiukkaa, Kalle oli valmis antamaan vähästään Suomen Kulttuurirahaston perustamiseen, sillä hän ymmärsi, että ilman omaa kulttuuria ei Suomella ole tulevaisuutta. Kunpa nykyiset päättäjämme ymmärtäisivät saman.”
Onneksi joskus oli päättäjiä, jotka tämän ymmärsivät. Siksi meillä on Seurasaari.
