Seksin kuuluu olla jännittävää, eikä siivousvuorojen väliin tungettu arkinen kommunikaatiohetki
Nautintoa ei saa vuorata pehmoisella viltillä, eikä seksistä saa viedä seksiä, Riikka Suominen kirjoittaa.
Nykyaika tarjoaa kahvin kofeiinittomana ja suklaavanukkaan sokeritta. Myös seksi yritetään vapauttaa riskistä, vaikka seksuaalisen kiihotuksen perusraaka-aine on jännitys.
Filosofi Slavoj Zižek on hämmästellyt tuotteita, joista on poistettu niiden ydinaines: alkoholitonta olutta ja vähärasvaista kermaa. (Hänen listalleen voisi lisätä huumeettoman kannabiksen ja politiikan, jossa ideologiseksi kutsuminen on solvaus.)
Zižekin mukaan näin yritetään kiertää sitä, että ihmisen pitäisi tasapainoilla nautinnollisuuden ja pidättyväisyyden välillä. Riskittömät tuotteet mahdollistavat näennäisesti rajattoman nautinnon: kahvia voi juoda kuppitolkulla ja olutta kiskoa vaikka aamiaiseksi.
Samanlainen yritys nautintoon ilman vaikeaa tasapainoilua esiteltiin Tulva-lehden artikkelissa, jossa vinkattiin riskittömään seksuaaliseen kokeiluun läimimällä pörröisen viltin läpi. ”Niin fantasia on turvallinen.”
Mutta jos riski tai kipu kerran houkuttaa, niin eikö tilanteen vuoraaminen pehmoisella viltillä kuohitse koko homman?
Eikä Tulva ole suinkaan yksin. Ylipäätään median seksikeskustelu holhoaa aikuisia ihmisiä elämään pehmoisen viltin läpi.
Seksin ytimessä ei ole keskustelu.
Yläasteella valistettiin, että jäykistynyt siitin menee emättimeen, siemensyöksy ja munasolu, jonka hedelmöittyminen piti kaikin keinoin estää.
Kun vähän myöhemmin itse pääsi ensimmäisiä kertoja pujottamaan kätensä vieraisiin alushousuihin, niin kaikki toiminnassa tuntui olevan aivan eri planeetalta kuin terveystiedon tunnilla kerrottu.
Nimellisesti molemmissa oli kyse seksistä, mutta oli vaikea tajuta, että se, mikä sai omat posket punehtumaan ja otti valtoihinsa, oli edes etäisesti sukua opettajan kalvoheittimellä näyttämille kuville munanjohtimista.
Samalta tuntuu nyt, 30 vuotta myöhemmin. Lehdistön jakelemat neuvot ovat kummallisen kaukana siitä, mistä seksissä on pohjimmiltaan kyse.
Yksi asiantuntijoiden kestovinkki seksiin on, että siivousvuorot pitää tasata. Ja kyllä, feministinä voinkin toivoa, että universumi palkitsisi eniten siivoavia miehiä fantastisella seksillä. Epäilen silti. Ainakin oma haluni on saattanut hairahtaa myös ihmisiin, joiden moppauskyvyt ovat olleet täysin pimennossa.
Kaikkein hoetuin neuvo on, että tärkeintä seksissä on avoin kommunikointi. Se on puppua. Jos näin olisi, silloinhan voisi purkaa sydäntään kenelle tahansa puheliaalle naapurille, kuvailla mieltymyksiään, ja seuraavaksi kierisimme jumalaisen hekuman pauloissa kohti taivaallisia orgasmeja. Oikeasti näin ei tapahdu, koska seksin ytimessä ei ole keskustelu. Seksin ytimessä on vetovoima, mielihyvä ja sopimattomuuksilla leikkiminen, joskus myös rakkaus. Nämä asiat ovat paljon epämääräisempiä kuin ”avoin kommunikaatio”. Seksin ydin on hähmäinen.
Himo ei lähde lentoon hallitusti.
Kautta aikain ihmistä on vetänyt puoleensa rajojen rikkominen ja tabujen kanssa flirttailu. Tämä käy selväksi, kun lukee Silvia Hosseinin tuoreen teoksen Kirjallisuuden kiihottava historia. Tämä historia ei ole kuvausta avoimesta kommunikaatiosta. Kirjoissa on pervoiltu niin, että tukka nousee välillä pystyyn. Hosseini muotoilee, että kirjallisuudessa kiihottava liikkuu joskus turvattomassa maastossa eikä sopimattomuutta aina vältetä.
Kirjat kirjoina, mutta himo ei lähde lentoon hallitusti. Ei vaikka median jutuissa seksi- ja pariterapeutit luovat illuusiota taidoista, jotka opettelemalla sänkyhommat otetaan haltuun.
Vaikea kai heidän olisi houkutella asiakkaita sanomalla, että loppuviimein seksissä pelataan lähinnä taikuudella, onnea matkaan.
Tuuria tarvitaan, koska hekuma ei noudata kaavoja. Ei niin, että pannaan yksi osa avointa kommunikaatiota, yksi osa jaettuja kotitöitä ja nostetaan yhtälö toiseen potenssiin sidontakurssilla. Oikeassa seurassa tulos on taivaallinen, toisella kertaa tai väärässä seurassa lähinnä piinallinen.
Miksi näin on, on mystiikkaa.
Olisi menetys kadottaa seksistä seksi.
Ja kyllä, minä mystifioin seksiä. Seksin ytimessä on jotain maagista, taikapölyä joka erottaa sen fysioterapiasta, hieronnasta, normaalista vuorovaikutuksesta ja arjesta. Tämä magia on se, mistä seksi on saanut maineensa. Sillä maineella meille myydään kaikkea jäätelöpuikosta kattomaaleihin.
Median seksipuhe yrittää demystifioida seksin riskittömäksi pörröviltiksi siivousvuorojen välissä. Onneksi se ei onnistu. Olisi menetys kadottaa seksistä seksi. Ihmiskunta rimpuilkoon nautinnon ja pidättyväisyyden ristivedossa.
