Image

Naisten vuoro: Julistamme, että seksi ei kuulu suomalaiseen saunaan, mutta Suvi Auvisen mielestä se on tekopyhä valhe

Naisten vuoro: Julistamme, että seksi ei kuulu suomalaiseen saunaan, mutta Suvi Auvisen mielestä se on tekopyhä valhe
Saunan oletettu turvallisuus perustuu binääriselle sukupuolijaottelulle ja ajatukselle siitä, että naiset eivät halua naisia eivätkä miehet miehiä.
Julkaistu: 6.2.2021
Rinnat ympäröivät minua. Maitoa tihkuvat, pian puhkeavat, maan vetovoiman ja vuosien raskauttamat. Rinnat, jotka lepäävät kuin uunituoreet reikäleivät pyöreän vatsan päällä. Suihkussa nainen nostaa rinnan olkapäälleen ja pesee poimut sen alta. Minä istun saunan lauteilla, näen sen kaiken ja se vaikuttaa minuun.
Sauna on julkinen tila, mutta silti se tuntuu turvapaikalta. Täällä ollaan siskojen kesken. Kukaan ei ahdistele, tuijota tai lääpi. Saunassa naiset uskoutuvat toisilleen. Parisuhdeongelmat tilitetään ystävälle tuntemattomien lihamuurin keskellä, äitien syövät murehditaan yhdessä, yhteisistä ystävistä juorutaan selän takana. Täällä kukaan ei riko rajoja. Ahdistavat miehet on aidattu kauas, kukaan ei pyri kutsumatta iholle.
Ja täällä istun minä. Biseksuaali, petturi naisten joukossa. Minä, joka tiedän, miltä tuntuvat ei-toivotut katseet ja halut. Täällä minä istun, rintojen keskellä, enkä voi olla ohimennen katsomatta ja haluamatta. En mene koskemaan, en tuijota sopimattomasti. Mutta tiedän, miltä nuo ihot tuntuisivat sormieni alla. Miltä nänni tuntuisi huulilla. Kuinka suolaiselta iho maistuisi, kun kuljettaisin kieltäni niskasta alas selkärankaa pitkin.
En mene saunoihin katsomaan, mutta katsomattakin näen.
Saunassa eletään tarkkojen rajojen maailmassa. Osa rajoista on ääneen lausuttuja, osa liittyy hähmäiseen ajatukseen saunakulttuurista. Saunomiseen liittyy kaksi mantraa. Ensimmäisen oppii jokainen lapsi, joka kasvaa suomalaisessa saunakulttuurissa. ”Ovi kiinni perässä”, messuamme sukupolvelle, joka ramppaa saunan ja pesutilan välillä. Siinä on järkeä. Haluamme erottaa kuuman kylmästä, kuivan märästä, opettaa lapselle, että tässä maailmassa on sekä konkreettisia että abstrakteja rajoja, joiden ylittämiseen on omat sääntönsä.
Toinen mantra liittyy uskoon, ei tosiasioihin.
”Sauna ei siis ole ollenkaan seksuaalinen juttu”, vakuutamme me suomalaiset kuorossa ulkomaalaisille ystävillemme – ja toisillemme. Epäseksuaalinen saunakulttuuri on ylpeilyn aihe jopa minulle, joka kaihdan kaikkea muuta nationalismia. Kaikille avoin sauna on idea, jonka takana voin seistä: se on suomalaisuuden ydin, joka asettaa meidän kehomme samalle viivalle. Saunaan ovat tervetulleita kaikenlaiset kehot, kaiken ikäiset, kaikki sukupuolet. Periaatteessa.
Saunominen merkitsee Suomessa oletusarvoisesti alastomuutta. Kukaan ei mainitse mahdollisuutta kietoutua pyyhkeeseen. Ja jos joku erehtyy saunaan uimapuku päällä, häntä ojennetaan ensin lempeästi, sitten tiukemmin. Yhteinen julkinen alastomuus on mahdollista vain niin kauan, kun kaikki osallistuvat siihen.
Jos joku tulee uimapuvussa saunaan, tekee se kaikista muista tirkistelijöitä tai vilauttelijoita. Uimapuku päällä saunova ihminen asettuu ulkopuolelle, kieltäytyy yhteisestä sopimuksesta, jolla me kaikki paljastamme itsemme. Pahin loukkaus alastomalle saunojalle on pesutiloissa täysissä vaatteissa liikkuva siivooja. Saunoja häpeää yhtäkkiä alastomuuttaan, kokee itsensä pervoksi vilauttelijaksi. Me tiedämme, ettei olisi mitään järkeä siinä, että siivooja olisi myös alasti. Mutta kyllä se tuntuisi silti reilummalta.
Miltei jokainen saunan epäseksuaalista luonnetta korostava saarnaaja on kuitenkin harrastanut seksiä saunassa. Yksin teininä, kun muiden katse välttää ja olo oman kehon kanssa on kerrankin pehmeä, rauhallinen ja rentoutunut. Kaveriporukan mökkireissulla, jossa punaviini on virrannut ja lopulta on jääty kahdestaan saunomaan sen kaverin kanssa, jonka kanssa on vähän ollut epäselvää, mikä suhteen laatu on. Äänettömästi jouluvierailulla lapsuuskodin saunassa, jossa tilaisuuksia seksiin kumppanin kanssa tarjoutuu harvakseltaan.
Ylen kyselyssä vuonna 2019 yli 80 prosenttia vastaajista kertoi harrastaneensa seksiä saunassa. Loput 20 prosenttia valehtelevat tai eivät laske seksiksi masturbointia, suuseksiä tai muilta käteen vetämistä.
Sauna on kelvoton paikka kovaan panemiseen. Lauteet nitisevät ja huojuvat, kiuas purisi mielellään liikkuvaan pakaraan jälkensä, kaakelit pakenevat jalkojen alta. Tilaa on vähän ja alusta on kova. Kun jyystää 80 asteessa, tulee entistä kovempi hiki. Silmiä kirvelee, happi loppuu, märät hiukset takertuvat kasvoille ja toisen hengitys iholla polttaa.
Siksi saunassa tapahtuva seksi on luonteeltaan rauhallisempaa. Se voi koostua pelkästä katseesta, liukkaista hyväilyistä hämärän tai höyryn turvin, painautumisesta toista vasten. Vaikka riisumme vaatteemme ja tittelimme pukuhuoneeseen, ei seksuaalisuutta tai haluja voi kerralla kytkeä pois päältä. Saunaan tulee kokonainen ihminen. Himoineen ja kaipauksineen.
Ehkä ristiriitainen suhtautuminen saunan ja seksuaalisuuden suhteeseen on ollut edellytys sille, että nykyinen saunakulttuuri on ylipäätään olemassa. Kollektiivisella sanattomalla sopimuksella on päätetty, että saunan seksuaalinen luonne hyväksytään, mutta siitä ei puhuta. Saunafantasiat jätetään pornosivuille ja vaivihkaa toteutettaviksi, mutta julkinen tarina saunasta nostaa sen maallisten himojen ja halujen yläpuolelle.
"Julkinen alastomuus tekee meidät avoimiksi ja haavoittuvaisiksi. Sen vuoksi me olemme päättäneet kollektiivisesti teeskennellä, ettei seksi seuraa meitä saunaan."
Kun olin lapsi, saunominen oli ylhäältä annettu poikkeama arkeen. Meillä oli perjantaisin kerrostalon kellarissa perheemme saunavuoro, tiistaisin taas koko talon yhteinen lenkkisauna. Perjantain saunaan sai vihreän Smurffi-limsan, jonka kruunukorkki avattiin saunan pukuhuoneen pullonavaajalla. Tiistain lenkkisaunat maksettiin saunan eteisessä olevaan metalliseen lippaaseen. Minä sain pudottaa kolikot aukosta sisään. Kevättalkoiden yhteydessä lippaat avattiin ja rahoilla ostettiin makkaraa, olutta ja jaffaa.
Tiistait venyivät pitkiksi. Silloin ei saanut limsaa, mutta saunoin lenkkisaunassa toisinaan kaksikin kertaa illassa. Ensin äidin kanssa naisten vuorolla, sen jälkeen isän kanssa miesten vuorolla. Minulla oli pääsy saunaan sukupuolen ulkopuolella, elin vielä paratiisissa, jossa alastomuus oli tiedostamatonta ja siksi luonnollista.
Jos piti valita, saunoin mieluummin isän kanssa miesten vuorolla. Miehet istuivat ylimmillä lauteilla ja heittivät löylyä kovempaa. Istuin jalat sylissä saunan nurkassa ja yllytin heittämään kiukaalle aina vain lisää vettä. Saunan täytti kuumien kivien kiukkuinen sihinä ja miesten kovaääninen rehentely, jonka tarkoitus oli ehkä peittää alastomuus. Olin tyytyväinen, kun aikuiset joutuivat luovuttamaan ennen minua ja poistumaan suihkuun. Minä, pieni tyttö, kestin kuumempaa löylyä kuin isot miehet.
Pian viisi vuotta täytettyäni kuitenkin ilmoitin etten enää halua miesten vuorolle saunaan. ”Ei siinä muuten mitään, mutta ällöttää kun ne kikkelit heiluu silmien edessä”, ilmoitin vanhemmilleni. Validi argumentti, totesivat he. Joku olisi saattanut jo tästä päätellä, että en ole hetero.
Julkinen alastomuus tekee meidät avoimiksi ja haavoittuvaisiksi. Sen vuoksi me olemme päättäneet kollektiivisesti teeskennellä, ettei seksi seuraa meitä saunaan. Saunassa samalla lauteella istuvat hetero-oletus, puritanismi ja pelko lasten seksuaalisuutta kohtaan.
Minä tein valintani varhaisessa vaiheessa ja siirryin heiluvien kikkeleiden viidakosta saunomaan naisten kanssa. Yhteiskunta kuitenkin valitsee viimeistään seitsemänvuotiaan lapsen puolesta. Kun lapsi menee kouluun, hän silmissämme haukkaa hyvän ja pahan tiedon puun hedelmää ja muuttuu seksuaaliseksi olennoksi. Seitsemänvuotiaat joutuvat julkisissa saunoissa ja uimahalleissa menemään ”oman sukupuolen mukaiseen” saunaan. Sukupuolittaminen tehdään lapselta kyselemättä ja häntä kuulematta – genitaalit ratkaisevat minne lapsi lajitellaan. Ei ole mitään järkevää syytä sille, miksi ikäraja menee juuri siinä, missä se menee. Jos sauna on niin epäseksuaalinen, miksi lapset pitää lajitella pois silmistämme kauan ennen kuin murrosiän ensimmäisiäkään merkkejä on nähtävillä?
Lasten teennäisellä ikä- ja sukupuolijaottelulla ei tietenkään suojella lapsia vaan aikuisia. Siinä missä naisten saunassa pippeliään ihmettelevä taapero on vain söpö, aiheuttaa eri sukupuolta oleva alaston 10-vuotias meissä epämiellyttäviä tunteita. Kymmenen vuotta vanha ihminen on liian lähellä omaa seksuaalista heräämistään, liian kaukana lapsen viattomasta suhtautumisesta omaan kehoonsa, liian tietoinen. Kukaan ei ajattele seitsemänvuotiaan pojan ahdistelevan seksuaalisesti naisia, koska seitsemänvuotias ei ole yhteiskunnassamme seksuaalinen olento. Mutta lapsi eristetään eri sukupuolta olevasta vanhemmastaan ennen kuin aikuinen joutuisi kohtaamaan murrosikäisen alastoman kehon. Lasten seksuaalisuus ei kuitenkaan ala seitsemän, kymmenen tai neljäntoista vuoden iässä. Seksuaalisuus on lapsissa sisäänrakennettuna ja läsnä jo ennen syntymää. Se näyttäytyy aikuisille eri tavoin eri vaiheissa, mutta usein se tuntuu epämiellyttävältä.
Julkiset saunat on jaettu hiljaisella päätöksellä miesten ja naisten saunoihin. Jaottelussa oletetaan kaikkien olevan miehiä tai naisia, kaikkien olevan heteroita. Kun saunojat jakaa heterolaareihin, pitäisi seksin hävitä saunoista, eikö niin? Ajatus on typerä ja perustuu itsepetokseen. Kaikki saunojat eivät tietenkään ole miehiä, naisia tai heteroita, mutta jaottelulla on todistettavasti ratkaistu ainakin yksi merkittävä ongelma: sillä suojellaan naisia miehiltä.
Helsingissä on nimittäin kokeiltu julkisia sekasaunoja. Kuuluisin kohtalo lienee Töölön uimahallin vetonaulaksi 1990-luvulla rakennetulla Suomen ensimmäisellä julkisella höyrysaunalla. Yhteissaunomista yritettiin alkuun, mutta miehet tekivät siitä mahdotonta. Helsingin Sanomat kirjoitti höyrysaunan ongelmista vuonna 1996 seuraavasti:
”Urheiluhallit Oy on koettanut panna miesten tungettelun tiukasti aisoihin. Ensin tuli pätkä matalahkoa teräskaidetta kuin viitteeksi suotavan laudepuoliskon suuntaan. Se ei riittänyt. Miehet kiepsahtelivat kotoisasti naisten lauteille. Seuraavaksi kaide vedettiin koko lattian poikki. Ei vaikutusta. Naiset kauhistelivat, kirkuivat ja valittivat henkilökunnalle. Naiset ovat kiitelleet Töölön urheilutalon uimahallin viimeisintä uudistusta. Miehiä se taas on kismittänyt pahan kerran. Molempien sukupuolten yhteinen höyrysauna on saanut lasimuurin, joka jakaa tilan kahtia naisten ja miesten osastoiksi. Jotkut huimapäät uima-adonikset hivuttautuvat silti yhä muurin väärälle puolelle. Naisten lauteille pääsee aidan ali, kun litistää itsensä lattiaa vasten. Sankaritekoja on tehty jokunen. Niistä on seurannut porttikielto. Uimahallin esimies Kirsi-Marja Mustakari kertoo, että aita on hillinnyt viisaat miehet. Tirkistelymuuri rakennettiin joulun alla. Siihen jouduttiin turvautumaan, kun hienostuneemmat miesten aitauskeinot eivät tehonneet.”
Miehet kiepsahtelevat kotoisasti, uima-adonikset tekevät sankaritekoja. Toisin sanottuna miehet tulivat iholle, ahdistelivat seksuaalisesti, koskivat naisiin ilman lupaa niin kauan, että naiset eivät halunneet enää mennä höyrysaunaan. Kun miehet lopulta saatiin aidattua omalle puolelleen, se kismitti miehiä. Yhteiskunta rakentuu sille, että miehet pelkäävät naisten nauravan heille ja naiset pelkäävät miesten tappavan heidät. Mantra, jonka mukaan sauna ei ole seksuaalinen paikka, ei toimi kyllin vahvana loitsuna. Se ei pysty taajaan toisteltunakaan suojelemaan naisia, joten muuri on vedettävä sukupuolten väliin.
"Miehet mittailevat silmäkulmastaan toistensa genitaaleja, istuvat kuulemma jalat levällään, jos saunovat homon kanssa, huutavat ärtyneinä sille, joka yrittää uimahousuissa saunaan."
Sauna on hetero-oletuksen viimeisiä ilmeisiä linnakkeita. Kaikkialla muualla yhteiskunnassa alkaa jo nousta äläkkä siitä, jos ihmisiä sukupuolitetaan miten sattuu tai heidät oletetaan heteroiksi mitään kyselemättä. Saunan oletettu turvallisuus perustuu binääriselle sukupuolijaottelulle ja ajatukselle siitä, että naiset eivät halua naisia eivätkä miehet miehiä. ”Se on ihana huijaus ja toivon, että heterot eivät koskaan tajua sitä”, sanoo ystäväni, homomies.
Kyllä te heterot sen varmasti tajuatte, jos yhtään asiaa mietitte. Teidän keskellänne kävelemme me, jotka himoitsemme alastomia kehojanne. Katsomme häveliäisyyttämme pois, vaikka todellisuudessa mietimme, miltä kehonne tuntuisi käsiemme alla.
Enemmistö on päättänyt leikkiä, että sauna on epäseksuaa­linen paikka, jossa kuitenkin naisia täytyy suojella miehiltä. Jos saunasegregaation tarkoitus on suojella naisia miesten sijaan ylipäätään halulta ja katseilta, sukupuolten mukaan jaottelu ei riitä. Seitsemänvuotiaan pojan genitaalit eivät voi olla naiselle uhkaavammat kuin minun aikuisen naisen haluni. On hyväksyttävä se, ettei kaikessa totutussa ole järkeä. Jos haluttaisiin varmistua siitä, ettei kukaan katso toisia himoiten saunassa, pitäisi kaikkien saunoa yksin. Ja jos jaottelulla on tarkoitus suojella ylipäätään heikoimpia miehiltä, miksi pikkupojat on turvallista lähettää yksin aikuisten miesten, noiden kiepsahtelevien adonisten, joukkoon? Eivät pikkupojat ole turvassa aikuisten miesten halulta, kuten usein kipeästi on nähty. Nyt kun naiset on pelastettu miehiltä, pitäisikö pojat pelastaa seuraavaksi?
Saunassa kaikki katsovat toisiaan. Miehet mittailevat silmäkulmastaan toistensa genitaaleja, istuvat kuulemma jalat levällään, jos saunovat homon kanssa, huutavat ärtyneinä sille, joka yrittää uimahousuissa saunaan. Ei kloorin höyrystymisen pelossa, kuten julkinen narratiivi väittää, vaan siksi, että he haluavat nähdä toistensa dikit.
Lapset ovat ainoat, jotka katsovat avoimesti. Lapsi seisoo suihkussa ja toljottaa tatuointejani ja lävistyksiäni suu auki. Kirkas ääni kysyy äidiltä, miksi tuolla on tuollaisia kuvia ja koruja, pieni sormi ojentuu minua kohti. Äiti puhisee häpeissään, ei saa osoitella, ei saa tuijottaa. Minua naurattaa. Tietysti lasta kiinnostaa, meitä kaikkia kiinnostaa. Kyllä me naisetkin katsomme toisiamme. Me katselemme toistemme kehoja, heterot eri silmin kuin minä. Himon sijaan kysymys voi olla vertailusta.
Sompasauna lämpiää Helsingin Kalasataman rakennustyömaiden puristuksessa silloin, kun joku sen lämmittää. Sompasauna on listattu Helsingin must see -nähtävyyksien listalle vallattoman luonteensa vuoksi. Se on rakennettu ilman lupaa, se on olemassa ilman lupaa, siellä juhlitaan ilman lupaa. Sompasauna sijaitsee alueella, jota ei pitäisi olla olemassa. Kaikesta paistaa hetkellisyys – sauna on tänään täällä, mutta saattaa olla ensi vuonna poissa. Se poltetaan ja rakennetaan uusiksi säännöllisin väliajoin, aina yhteisvoimin ja aina melko spontaanisti, kuin kaupunkilaiset olisivat vain päättäneet, että tässä kohtaa Helsinkiä on sauna.
Sompasauna on avoin kaikille eikä sitä omista kukaan. Se on tietenkin sekasauna. Pukukoppeja ei ole, vaan vaatteet riisutaan saunan ulkopuolelle ja jätetään siihen. Muutama vuosi sitten saunoin Sompasaunalla säännöllisesti. Vietin siellä myös juhannusta. Rupattelin tuntemattomien saunojien kanssa keskikesän valoisassa yössä, istuin lauteilla jalat koukussa ja katselin ikkunasta kesän ajaksi parkkeerattuja jäänmurtajia lahden toisella puolella. Humalainen vanhempi mies pysähtyi eteeni ja katsoi minua päästä varpaisiin hieman horjuen.
”Avaas vähän niitä jalkoja niin katsotaan mitä siellä näkyy”, mies sanoi minulle. Koko sauna hiljeni. Muut saunassa istuvat miehet katselivat vaikeina käsiinsä.
”Eikö teistä ihan oikeasti kukaan aio puuttua tähän,” minä kysyin. Miehet mutisivat vaivautuneina humalaiselle, että älä nyt hei viitsi tuollaista.
Poistuin saunasta enkä koskaan palannut sen lauteille.
Vaikka mies ei koskenut minuun, rajojani oli rikottu. Saman ihmisen samat teot ja sanat olisin ohittanut baarissa olankohautuksella, vittuillut takaisin ja jatkanut juhlintaa. Siellä tapaus olisi ollut arkipäivän seksismiä, sitä, johon turtuu. Mutta ahdistelu saunassa raskauttaa rikosta merkittävästi. Mies rikkoi saunan turvallisen ilmapiirin. Hän toi seksin iholleni ilman suostumusta, väkisin ja yllättäen. Juuri silloin, kun olin paljaimmillani. Sompasaunan ahdistavuudesta huolimatta sauna ylipäätään on minulle edelleen turvapaikka, jossa ei voi tapahtua mitään pahaa. Maailma ympärillä kuohuu, mutta saunan vakaus pysyy. Kun synnytys on pahimmassa alkuvaiheessa, minä menen saunaan. Kun fasistit uhkaavat voittaa Yhdysvaltojen presidentinvaalit, minä menen saunaan. Kun korona saa minut välttelemään Itä-Helsinkiä ja lopetan joogassa ja ruokakaupassa käymisen tartunnan pelossa, jatkan silti julkisessa saunassa käymistä.
Erityisen turvalliselta tuntuu Yrjönkadun uimahalli. Maan vanhin julkinen uimahalli on aikamatka menneeseen. Sen vuorot on jaettu päivien mukaan: miehet saunovat joka toinen päivä, joka toinen päivä taas naiset. Vuorojen jakaminen viikonpäivien mukaan käy järkeen, kun katsoo Yrjönkadun arkkitehtuuria. Uimahalli on yhtä tilaa. Pukuhuoneet ovat samassa tilassa altaan kanssa, samoin kuin pesutilat ja saunat. Uimahallin koko historian ajan vuorot on jaettu erillisiin miesten ja naisten vuoroihin.
Sukupuolijaon lisäksi Yrjönkadun hallilla on toinenkin erityisominaisuus. Siellä uidaan alasti, ainakin yleensä. Uimapukukieltoa perusteltiin aikanaan hygienialla, mutta kyseessä oli myös myös ajan henki. Yrjönkadun uimahalli perustettiin 1920-luvulla. Samoihin aikoihin oli juuri päästy eroon korseteista. Muodissa oli ruumiillinen vapautuminen, ja juuri tämän muodin airueena toimi Helsingin uusi uimahalli.
Minä rakastan kaikkea Yrjönkadun uimahallissa. Rakastan sen art deco -tyyliä, sitä miten henkilökunta toivottaa tervetulleeksi, miten pehmeäksi vanuneen kylpytakin toisen kerroksen vastaanotosta saa. Rakastan tarjoilijatytön valkoisia kulmakarvoja ja sitä, että avainten kumilenkit ovat saman­värisiä. Rakastan keittiön omaa simaa, jota juon saunomisen jälkeen, ja sitä, että infrapunasaunassa on niin kuivaa, että siellä voi lukea kirjaa.
Rakastan myös kaikkea alastomuutta ympärilläni. Istun toisen kerroksen lepohytin edessä ja katson alas uima-altaaseen. Selällään lipuvan tytön rinnat heiluvat altaan aaltojen mukana. Ne liikkuvat eri tahdissa välittämättä muusta. Vesijuoksuradalla kulkee tyttö, jonka rinnat pyrkivät veden pinnalle.
Minä rakastan kaikkea Yrjönkadun tytöissä. Sitä miten ne istuvat olkapäät avoimina saunan lauteilla, peittelemättä ja häpeämättä itseään. Rakastan sitä, miten pehmeiltä niiden rinnat näyttävät höyryn ja lepohytin läpikuultavan verhon läpi. Miten niiden ohitse lipuvasta pakarasta näkee poistetun laastarin jäljen ja miten ne kävelevät kerrankin hitaasti.
Yrjönkadun tytöillä on saunan jälkeen meikit pitkin poskia kuin rajun seksin seurauksena. Rakastan nähdä tytöt ilman filtteriä. Roikkuva vatsa, jonka paljastaminen olisi Instagramissa feminismiä, on täällä vain se keho, jossa elämme. Näen itseni alastomissa kehoissa. Tuossa minä kävelen pikkutyttönä, tuossa luikin teininä alastomuutta peitellen, tuon vatsan alla kasvaa lapseni, tuossa on äitini, tuossa tulevaisuuteni. En katso kaikkia haluten ja himoiten. Osaa kehoista katson tunnistaen, tuntien yhteyttä ja äidillistä rakkautta, aavistaen etäisesti, miltä tuollaisessa kehossa eläminen tuntuu. Alastomuus paljastaa ihmisistä jotain niin herkkää, että halun sijaan herää tarve hoivata.
Katson allasta kirjan sivun yli. En halua tuottaa kenellekään ahdistusta, en pelkistää katseen kohteeksi. En halua olla Sompasaunan limainen äijä, mutta rakastan ympärillä vellovaa näkyä. Tytöt ovat ihmeellisiä.
Tytöt eivät kuitenkaan katso takaisin. Ne saunovat omia aikojaan, lipuvat ohitseni vedessä autuaan piittaamattomina läsnäolostani. Tiedän, ettei kyse ole minusta vaan ympäristöstä. Muualla saan kyllä seuraa ja katseita. Mutta tytöt eivät ole täällä kruisailemassa.
"Naisten keskuudessa varsinaista kruisauskulttuuria ei ole ollut koskaan. Homosaunoissa järjestetään toisinaan girls only -iltoja, mutta pääasiassa kruisailu on miesten puuhaa."
Kruisailu tarkoittaa satunnaisen, kertaluonteisen ja monesti anonyymin seksiseuran hakemista tietyistä paikoista. Se liitetään yleensä nimenomaan miesten väliseen seksiin. Kruisauskulttuuriin osallistuminen ei perinteisesti ole vaatinut identifioitumista homoksi tai biseksuaaliksi. Itseään huijaavat ”hetero”miehet ovat yleinen vitsaus kruisailijoiden parissa. Miehet, jotka voivat salaa käydä vetämässä tuntemattomalta käteen höyrysaunan lauteilla ja palata sitten vaimon ja lasten luo ydinperheeseen.
Yrjönkatu on ollut homojen kruisauspaikka vuosikausien ajan. Kun poikien kesken vetäydytään höyrysaunan hämärään, on ollut helppo jakaa katseita ja kosketuksia. Nykyään meno on kuulemma Yrjönkadulla hillitympää ja kruisailu on siirtynyt enemmän sille varattuihin tiloihin, esimerkiksi Suomen ainoaan julkiseen homosaunaan Vogueen. Keskustelupalstoilla kuitenkin arvioidaan muidenkin julkisten saunojen antia nimenomaan kruisausnäkökulmasta. Helsingissä suosituksia miesten välisiin kohtaamisiin saavat edelleen Itäkeskuksen ja Töölön hallin höyrysauna.
Saunat ja kylpylöiden höyryhuoneet ovat liittyneet kruisailuun vuosisatojen ajan. Sauna on toiminut kokeilualustana, se on suljettu arkeen kuuluvien sääntöjen ulkopuolelle. Jopa 1400-luvulta asti on tiedossa julkisia saunoja, joiden funktio on ollut kruisailu. Ja sen perusteella, mitä tiedämme antiikin Kreikan homokulttuurista, voi turvallisesti olettaa kylpylöiden ja homoseksin kulkeneen käsi kädessä jopa tuhansia vuosia. Euroopassa ja Yhdysvalloissa monet saunat ovat toimineet maanalaisena kohtauspaikkana homomiehille aikana, jolloin homous oli rangaistavaa tai ainakin paheksuttua. Homosaunojen innokkaita asiakkaita ovat olleet niin Truman Capote, Freddie Mercury kuin Michel Foucault.
Naisten keskuudessa varsinaista kruisauskulttuuria ei ole ollut koskaan. Homosaunoissa järjestetään toisinaan girls only -iltoja, mutta pääasiassa kruisailu on miesten puuhaa. Syitä tähän voi vain arvailla. Joskus väitetään, että naiset etsisivät enneminkin tunnesidettä ja seurustelukumppaneita eivätkä pelkkää seksiseuraa. Mutta kyllä meille kelpaa vallan hyvin pelkkä pano, kiitos vaan.
Todennäköisesti syy siihen, että naiset eivät kruisaile, on ainakin väkivallan pelko. Vaikka naisten väliseen seksiin liittyy väkivallan uhkaa vähemmän kuin heteroseksiin, on kaikki naiset peloteltu peittämään halunsa. Kruisailu ei ole kenellekään varsinaisesti turvallista, mutta pelon kulttuuriin kasvatetut naiset ovat vielä varovaisempia avoimen seksiseuran etsimisen kanssa kuin miehet. Toinen syy on naisten syyllistäminen seksuaalisuudesta. Naiset on opetettu kätkemään halunsa, kohdistuivat ne keneen hyvänsä. Vaikka tiedostava nainen pyristelee irti häpeän kulttuurista, se rajoittaa yhä sitä, mitä nainen tekee.
Minulle ei ole ongelma etsiä seksiseuraa eri paikoista. On kuitenkin erikoista, miten kruisailu ja seksi loistavat poissaolollaan naisten saunavuorolta. Samaan aikaan lähes kaikki ovat harrastaneet seksiä saunoissa ja miehet suorastaan etsivät sieltä seikkailuja.
Sauna on portti maailmojen välillä. Erityisen selväksi se käy minulle eräiden seksibileiden jälkeen.
Uudenvuoden juhlinta on tuonut minut Helsingin keskustassa sijaitsevan hotellin ylimpään kerrokseen. Suuri saunallinen sviitti on täyttynyt tutuista ihmisistä, joiden kanssa on juhlittu ruumiinkulttuurin kaikilla hedelmillä. Toisiinsa kietoutuneet ihmisryppäät ovat levittäytyneet kaikille huoneiston pinnoille. Sänkyyn, sohville, lattialle, ikkunalaudalle, suihkuun. Kukaan ei kuitenkaan pane saunassa, vaikka sauna on lämmin.
Kun kello on hyvän matkaa yli puolenyön, bilekansa vetäytyy vielä saunomaan yhdessä. Seksi jää saunan ovelle. Saunassa vaihdetaan enää muutama suudelma, mutta muuten kädet pidetään kiltisti omalla puolella.
Sauna on siirtymä sovittuihin alastomuuden ja yhdessäolon rooleihin. Se purkaa jännitteisen kihelmöinnin, joka vielä hetki sitten täytti koko sviitin. Saunassa me palaamme niihin normeihin, jotka meihin on vuosien varrella iskostettu.
Ovi kiinni perässä.
Valokuvaaja Heidi Strengell kuvasi tämän jutun kuviin artikkelin kirjoittajaa Suvi Auvista saunomassa.
4 kommenttia