Image

Sekaisin ja hämmentynyt

Sekaisin ja hämmentynyt

Image oli paikalla, kun Asia Argento kävi Suomessa markkinoimassa Petollinen on ihmissydän -elokuvaansa keväällä 2005. Tommi Niemisen artikkeli vierailusta on ilmestynyt alun perin Imagessa 3/2005.
Teksti Tommi Nieminen
Kuvat Aki Roukala
Mainos

Keskiviikko 16.3.

15:45 AY 782, Rome, Laskeutunut, Landat.

Hyvä. Pian tullin liukuovi avautuu ja 29-vuotias roomalainen kulttiohjaaja-näyttelijä Asia Argento astuu aulaan.

Ai kuka? No, vielä äsken minäkään en tiennyt. Kysyin Imagen päätoimittajalta, ”miten se tavataan”, jotta osaisin kirjoittaa nimen Googleen. Hänkään ei tiennyt, mutta antoi sentään evääksi brittiläisen Dazed & Confused (Sekaisin & Hämmentynyt) -edelläkävijälehden viime marraskuun numeron, jossa on kansikuvajuttu Argentosta.

Argentoa tituleerataan lehden kannessa Super Vixeniksi eli supernaaraaksi. Sisäsivuilla hän kertoo uhanneensa puukottaa Variety-lehden kriitikon David Rooneyn, koska tämä oli kritisoinut Petollinen on ihmissydän -elokuvaa.

Juuri tuota elokuvaa Argento on tulossa markkinoimaan Helsinkiin. Valtiovierailun isäntä seisoo vieressäni. Keltaisiin kärpäslaseihin ja punaiseen talvitakkiin pukeutunut Mika Siltala on leffamaanikko ja elokuvia maahantuovan Cinema Mondon toimitusjohtaja. Siltala on itse rauhallisuus, mutta hänen täytyy elokuvafriikkinä tietää vierailun riskit.

Asia Argento on oudokki jo toisessa polvessa. Maineikkaan ohjaaja-isän Dario Argenton kauhuelokuvissa veri roiskahtaa näyttävässä kaaressa. Asia-tyttären lapsuutta määrittivät muun muassa isän useat huumepidätykset.

Nyt Asia odottanee jo matkatavaroitaan Rooman koneen hihnalla.

Ellei hän sitten ole luhistunut.

Argento on haastatteluissa kertonut kärsivänsä agorafobiasta eli julkisten paikkojen pelosta. Goottidiiva arkailee siis ihmisiä, kuten goottien kai kuuluukin.

Ja minä tuntematonta goottidiivaa.

16:05 Lyhyt ostaripimatsu työntää eleettömästi matkatavaransa tullin läpi tuloaula kakkosen ruuhkaan. Musta tukka hapsottaa silmillä, päällä ovat rikkinäiset farkut ja pilottitakki. Puolitankoiset ja raskaat silmät etsivät hetken Siltalaa, joka ei ole entuudestaan tuttu. Tuolla! Asia Argento sukeltaa Siltalan syliin, ja hetken he ovat kuin... ongelmanuori ja koulukuraattori.

”Hei saaks tääl polttaa”, käheä ääni utelee.

Tästä ei ole tulossa mitään Kauniit ja rohkeat -vierailua. On silti ihailtava Siltalaa. Hän on kuin tyhjästä puliveivannut viikon kulttuuriuutisen: huomiseksi on sovittu toistakymmentä haastattelua.

”Mulla on suorat yhteydet kaikkiin elokuvatoimittajiin”, Siltala murahtaa. ”Ne tietävät, että jos tuon jonkun Suomeen, kyse ei ole paskasta.”

Siltala ohjaa Argenton tupakkapöntöille lentoaseman liukuovien eteen ja ojentaa tälle J.T. LeRoyn suomennetun kirjan Petollinen on ihmissydän, johon Argenton elokuva perustuu.

Viime vuonna LeRoy kertoi Imagen haastattelussa paroni von münchhausenmaisen tarinansa nuhjuisesta poikaprostituoidusta menestyskirjailijaksi ja Hollywood-tähtien lemmikiksi. Kirja ja Argenton elokuva kertovat LeRoyn tarinan alkupuolen.

”Olin J.T:n kanssa juuri Tokiossa. Se sanoi toivovansa, että kirja päättyisi kuten elokuvani päättyy”, Argento sanoo ja sytyttää tupakan. ”Vittu! Italiassa ei saa nykyään polttaa edes baareissa, koska Berlusconi kielsi senkin. Mä en käy enää Italiassa edes ulkona, mä jään aina kotiin polttamaan. Hei Mika, meidän pitää odottaa vielä Christophea...”

16:15 AY 880, Paris, Laskeutunut, Landat.

Tuloaulaan pöllähtää konemusiikkipiireissä kunnioitetun ranskalaisen Telepopmusik-yhtyeen Christophe Hetier, joka tunnetaan myös nimellä DJ... ”Anti-Poooop!” Argento älähtää ja hyppää parrakkaan, Adidas-kenkiin pukeutuneen pariisilaismiehen syliin.

Siltala ohjaa vieraat lentoaseman parkkihalliin, jossa odottaa Kovasen tilataksi.

”Olisin vuokrannut limusiinin, mutta ne ei aja pakkasella. Ne hankkii vakuutuksen vaan kesäksi”, Siltala sanoo Argentolle.

Limusiinin. Siltala taitaa vitsailla, sillä totuuden nimissä Argento on filmimaailman varttijulkkis. Hänen uransa näyttelijänä koostuu toistaiseksi yhdestä Hollywoodin action-hitistä (xXx, 2002) ja liudasta pienen budjetin eurooppalaiselokuvia. Petollinen on ihmissydän on Argenton toinen ohjaustyö, ja otettu varsin hyvin vastaan muun muassa Cannesissa. Osittain omaelämäkerrallinen esikoisohjaus Scarlet Diva on Siltalan mukaan sen sijaan niin huono, ettei sitä ole syytä ottaa puheeksi.

Kovanen halkoo lumista Tuusulanväylää, Argento tuijottaa ikkunasta pakokaasun mustuttamia kinoksia ja valtavia valkoisia varastohalleja. ”Pidän noista väreistä”, hän sanoo ja virnistää.

Yrjönkadulla kuski pysäyttää hotelli Tornin eteen. Tänne Siltala aina tuo tähtensä. Ja Tornin luona hän muistaa aina sanoa: ”Tässä hotellissa on asunut paljon vakoojia.”

”Oui?” herra Anti-Pop kommentoi ja nyökyttää päätään kohteliaan kiinnostuneesti. Vaikka herra Anti-Popin on tarkoitus torstai-iltana soittaa Argenton kanssa levyjä yöbaarissa, hänen varsinainen statuksensa tällä valtiovierailulla tuntuu olevan Argenton pehmolelun asema.

En moiti. Cinema Mondo maksaa viulut, kun hän pelehtii ohjaajapimun kanssa helsinkiläisessä hotellisviitissä. Tai, no, hotellisviitit ovatkin yllättäen täynnä. Tilaa löytyy katutasosta.

Siltala lupaa yrittää ”upgradata” arvovieraat.

20:45 ”Ajetaan ne pois sieltä”, Siltala ähkäisee ravintola Kabukin edessä ja astuu sisään.

Jos kyseessä olisi aasialainen toimintaelokuva, sellainen, jonka ikärajoista Siltala toistuvasti riitelee valtion elokuvatarkastamon kanssa, luvassa olisi verilöyly.

Nyt ei käytetä väkivaltaa. Argenton seurueelle varatussa pöydässä istuneet japanilaiset liikemiehet nyökkäilevät kuin paristojänikset ja nykivät popliinitakkeja ylleen Kabukin ahtaassa eteisessä. Siltala tilaa illallispöytään Sapporo-olutta, vihreää teetä, sushia, sashimia ja lämmintä riisiviinaa. Jälkiruoaksi vihreä tee -jäätelöä ja vodkaa. Ja lisää Sapporoa.

”Mä en kestä tiukkaa viinaa”, Argento hihittää herra Anti-Popin kainalossa ja alkaa pienessä nousuhiivassa ikävöidä kolme ja puolivuotiasta Ann Lou -tytärtään. Hän kaivaa laukusta kolme valokuvaa pullukasta, joka on lastenhoitajan kanssa Roomassa, ja jonka isä on ties missä, ja ties kuka, koska Argenton suvussa ei olla niin tarkkoja.

”Sain nimeni Asia siitä, että vanhempani nussivat minut alkuun Aasiassa, ehkä se oli Japanissa, emmä tiedä.” (räkänaurua)

Tässä seurassa hölmöjä ovat vain ne, jotka eivät ymmärrä tai kehtaa hölmöillä. Vaikka pöytäseurueessamme on elokuvafriikkejä, ei tänään kukaan pohdi italialaisen neorealismin ihmiskuvaa. Se ei kuitenkaan olisi tarpeeksi sontaa ollakseen hauskaa.

Asia Argento: Mika, dubataanko Suomessa ulkomaalaiset elokuvat?

Mika Siltala: Ainoastaan lasten piirretyt.

AA: Eikö muuta? Italiassa dubataan kaikki, se on niin hävettävää.

MS: Niin, mutta kyllä mä toisaalta haluaisin kerran kuulla, kuinka John Travolta sanoo Scheiße!

AA: Mitä tarkoittaa Scheiße!

MS: Se on saksaa ja tarkoittaa paskaa.

AA: Ai. Miten se sanotaan suomeksi?

MS: Pas-ka.

Pöytäkeskustelun taso pysyy koko illan vakiona. Illallisen jälkeen Siltala raahaa vieraat vielä Eerikinkadun Moskva-baarin, seuraavan päivän haastatteluista huolimatta.

”Ääh, mä valmistaudun huomiseen vetämällä kännit! Parempi vaan unohtaa ne kaikki”, Argento sanoo.

Torstai 17.3.

14:15 ”Vittu, siis kerrossiivooja tuli aamulla joku seitsemän kertaa meidän huoneeseen, kun me paneskeltiin!” Argento vauhkoaa Café Engelin lounaspöydässä.

Urheilullinen Herra Anti-Pop on reippaillut aamupäivän kaupungilla ja ostanut skeittilaudan sekä nipun vinyylilevyjä. Hän vilkaisee Argentoa kulmiensa alta tavalla, jonka jokainen mies tunnistaa, mutta harva nainen ymmärtää: pliis, ole vaiti.

Siltala on hetkeä aiemmin poksauttanut samppanjapullon lounasjuomaksi. Kun Engelin islantilainen kokki kantaa pöytään Itämeren lohta, Argento muistuttaa, että Pariisissa hänen aamiaisensa koostuu vain samppanjasta ja kolmesta tupakasta.

”Ja Roomassa aamiainen on muuten sama, mutta samppanja vaihtuu kahviin.”

Herra Anti-Pop naurahtaa haaleasti.

Ennen lounasta Argento on antanut haastattelut jo Ylioppilaslehdelle, Ylen kulttuuriuutisille ja Iltalehdelle. Päivä on alkanut Kauppalehden Presson kuvaussessiolla, jonne Argento saapui kello 11.45, elokuvatähtöselle vaatimattomat kolme varttia myöhässä.

”Vittu mulla piti olla herätys kymmeneltä, mutta ei mulla mitään herätystä ollut”, Argento puolustautuu, vaikka Tornin kerrossiivoojakin teki parhaansa saadakseen tähtösen sängystä.

”No ei se enää haittaa”, Siltala murahtaa. ”Valokuvaaja oli ihan tyytyväinen, kun Asia vilautti sille vähän alavatsan tatuointiaan.”

Argentolla on kuulemma seitsemän tatuointia, joista olen saanut selville viisi: olkapäässä on silmä, jonka hän otti 14-vuotiaana Amsterdamissa, persvaon yläpuolella on kaksi käärmettä ja aurinko, häpykarvoituksen yläpuolella enkeli, kylkiluissa lukee hänen edesmenneen siskonsa nimi ja vasemmassa ranteessa sana Panos.

18:55 ”Tota... Mitä te oikein teette?!” hämmentynyt Siltala kysyy.

Asia Argento repii Café Engelin takahuoneen seinältä Petollinen on ihmissydän -elokuvan suomenkielisiä julisteita. Tuliaisiksi Roomaan!

”Hei anna nyt olla”, Siltala pyytää kauniisti. ”Noi on sitä paitsi kiinni Jeesus-teipillä.”

”Ai mitä? Jeesus-teipillä?”

”Sitä sanotaan Jeesus-teipiksi, koska se auttaa ihan kaikessa. Mutta anna nyt niiden julisteiden olla, mä olen jo järjestänyt niitä sulle ison nipun hotellihuoneeseen.”

Siltalan on mahdoton pelastaa tilannetta, joka on nyrjähtänyt kiusallisen puolelle. Tähti on jäänyt omenavarkaista kiinni.

”Ei kun mä haluan just tän julisteen”, Argento kinuaa.

Just. Onneksi Siltala on oppinut viisaasti pysymään tarpeen tullen vaiti. Yksi opettavaisimmista vieraista oli Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla vieraillut ranskalaisnäyttelijä Anne Parillaud, joka hermostui joka kerta, kun media saapui paikalle.

”Okei, let’s go”, Siltala sanoo.”Viisi minuuttia ja alkaa viimeinen ennakkonäytös.”

Argento pyörii juliste kädessään keskellä kahvilan takahuonetta ja kaivaa laukustaan hermostuneesti meikkirasiaa. Taitaa vielä hieman hävettää.

”Kuule, Mika. Mä en kestä sitä että mua hoputetaan. Älä enää koskaan hoputa mua”, hän sanoo hieman äkäisenä.

”Okei, mä sanon tästä lähtien, että vamos a la playa.”

”Joo. Sano vamos a la playa.”

19:10 ”Kiitos aplodeista, mutta elokuvan loputtua ei ole enää paljon aihetta taputtaa, koska se on aika surullinen. Mutta mä olen utelias näkemään teidän reaktionne... Tota, se on sitten aika rankka”, Argento mumisee vip-yleisölle ennen kuin horjahtelee Kino Engelin parivuoteen lakanan kokoisen valkokankaan edestä pois.

Alkukohtauksesta loppuun asti elokuva on rujoa kuvausta pikku-Jeremiahista, jonka äiti on amfetamiiniriippuvainen rekkamiesten taukopaikkahuora. Kun Argento kuvaa Yhdysvaltoja, hän kuvaa pedofiliaa, hedonististen aikuisten vastuuttomuutta, väkivaltaisuutta, äärioikeistolaista uskonnollisuutta, huumeriippuvuutta, mielenterveydellisiä ongelmia, prostituutiota ja seksuaalisia perversioita.

”Mä asuin kaksi vuotta Jenkeissä, mutta en mä viihtynyt. Ei mulla ollut siellä ystäviä, mä olin aina himassa”, Argento sanoo.

Argento itse näyttele elokuvan toisen pääroolin, Jeremyn itsetuhoisen Sarah-äidin. Sivuosissa Argenton ystävistä vilahtavat Marilyn Manson ja Winona Ryder, mikä ei ole ehkä sattumaa. Aivan kuten Argento ja J.T. LeRoy, myös Manson ja Ryder ovat rikkinäisiä ja psyykeltään ailahtelevia julkisuushahmoja. Manson on rakentanut niistä palikoista koko uransa. Ryderin elokuvaura taas on niin laskussa, että takaisin otsikoihin hän pääsi vasta jäätyään kiinni myymälävarkaudesta.

02:35 ”Kyllä me aletaan olla pystylähdön rajoilla”, Siltala myhäilee ja poksauttaa Suomen vierailun viimeisen samppanjapullon yöravintola Rose Gardenin perimmäisessä huoneessa.

Herra Anti-Popin Pariisin kone lähtee aamulla kello 7.35, Argenton kone Roomaan kello 7.50.Turha tässä on mennä nukkumaan!

Argento ahmii sohvalla Margarita-pizzaa eli taikinaa, tomaattipyreetä ja juustoa. Varttituntia aiemmin hän ja herra Anti-Pop ovat lopettaneet yhteisen DJ-keikkansa ja jättäneet humaltuneen tanssilattian loilottamaan Sex Pistolsin God Save the Queenia.

”Loistava meininki! Vanha punkkikin menee täällä läpi. Mä jotenkin pidän tästä ilmapiiristä, teidän suomalaisten sarkasmista”, Argento sanoo perähuoneen sohvalla.

Mistä sarkasmista? Eihän se sarkasmia ole, kun tuokin ankarasti juopunut suomalaismies hapuilee juuri tietänsä sohvalle ja on rojahtaa koko painollaan Argenton päälle, mutta ei rojahda vaan kättelee minut, ja kaatuu kyljelleen baarin lattialle. Mies ryömii hyvin epäsarkastisesti huoneen keskellä olevan koriste-vesialtaan äärelle ja röhkii oksentamisen ääniä. Sekaisin & Hämmentynyt? No ehdottomasti.

”Ei tämä ole sarkasmia, vaan meidän elämää. Tyypillinen suomalainen tapa viettää torstai-iltaa”, sanon Argentolle.

”Vai että suomalainen tapa”, Asia Argento sanoo ja päättää kokeilla. Hän nielaisee viimeisen palan pitsaa, mölisee ruoka suussa, huljauttaa alkoholit kurkkuun ja kipuaa nousuhumalaisesti kiljahdellen Rose Gardenin sohvalle hyppimään. Herra Christophe ”Anti-Pop” Hetier seuraa tilannetta pariisilaisella tyylitajulla. Hän kiittää minua kohteliain sanakääntein, koska olen uutterasti ja ammattitaitoisesti jaksanut seurata heitä koko Suomen vierailun ajan.

Joojoojoojoo. Uskoisin, että herra Hetier’n pesti Asia Argenton uutena leikkikaluna alkaa olla lopuillaan, vaikka he ovat tutustuneet toisiinsa vasta puolitoista kuukautta aiemmin Pariisissa. Hetier on liian kirkasotsainen. Hän ei ole Sekaisin & Hämmentynyt, vaan Valistuksen, Ranskan suuren vallankumouksen ja mannermaisten filosofien sivistyksellisen perinnön lapsi. Siitä me kaikkea vierasta kavahtavat umpimetsä-suomalaiset, sekä diktatuurin ja anarkian välillä tasapainoilevat colosseum-italialaiset olemme jääneet paitsioon. Olemme Argenton kanssa sukulaissieluja keskenämme, ja susia toisillemme.

Sekaisin. Ja Hämmentyneitä.

Julkaistu: 25.8.2018