Hytti numero 6 -elokuvan tähti Seidi Haarla avoimena: ”Nauroin makeasti viimeksi, kun sain orgasmin”
Näyttelijä Seidi Haarla ei häpeä kertoa tuntemuksistaan ja kokemuksistaan. Lapsena hän olisi halunnut alleen lentävän maton ja teininä hän ihaili pehmeitä tyttöjä, joilla oli rinnat.
Teini-iässä ihailin erityisesti pehmeitä tyttöjä, joilla oli rinnat. Ihailin myös Apulantaa.
Lapsena sitkein haaveeni oli lentää. Näin unia, joissa kasvatin siivet. Lentävä matto olisi myös ollut lapsena kiva.
Liikutun yleensä kyyneliin, kun huomaan, että en haluaisi muuttaa mitään, en tarvitse nyt mitään.
Vihaan sydämeni pohjasta milloin mitäkin, mutta se menee nopeasti ohi. Viimeksi tänään sitä, että lukemani tosi päräyttävä kirja ei saanut Finlandia-ehdokkuutta. Mutta se (vihan tunne) meni jo ohi.
Kateellisena katson, kun näen eri sukupolven ihmisiä joukoissa.
Pelkään kuollakseni, että äitiyteni ei riitä.
Tulin lyöneeksi erästä henkilöä noin 23 vuotta sitten, koska hän vaati minulta ratikkalippua, jota minulla ei ollut – ja olin humalassa.
Sukurasitteeni on suku, mutta se suku ja rasite ovat myös mahdollisuuksia kasvaa ja parantua hetki hetkeltä. Paitsi vissiin glaukooma, sille ei voi mitään, jos se kehittyy…
Hermoni menevät, kun imuri ei tottele, tai kun ihmiset seisovat keskellä rullaportaita, tai kun autoista tulee kova ääni, tai sitten näihin ei mene hermot ollenkaan.
Nauroin makeasti viimeksi, kun sain orgasmin.
Vapaamielisyys menee liian pitkälle, kun mieli tai aivot eivät löydä enää koskaan yhdellekään tutulle polulle, vaan kaikki kuviteltavissa oleva ja sen kaiken kuviteltavissa olevan ilmenemisen muodot ja näiden kuviteltavien ilmenemisten tapahtumisjärjestykset ovat jatkuvasti ja ikuisesti ennakoimatonta ja uutta.
Ennen oli paremmin ainakin se, että mainoksia ja muovia oli maailmassa vähemmän. Ja paremmin oli se, että piti mennä toisen ihmisen luo, jos halusi puhua tai muuten olla yhteydessä jonkun ihmisen kanssa.
Nykyajan parhaita puolia on se, että paskan alta paljastuu totuus. Ja se, että voi elää.
Suomen olisi jo aika luopua toimimattomista ja epäoikeudenmukaisista eläkejärjestelmistä.
Minun jumalassani mukavinta on, ettei se koskaan kerro milloin ja miten ilmenee. Että tiedän, että en tiedä jumalastani mitään.
Jos lääkärini ehdottaisi minulle homeopatiaa, kiittäisin avartuneesta hoitotarjottimesta ja vinkkaisin katsomaan Pasilan myrkkyä: ”Älä ota myrkkyä, kato Pasilan myrkkyä!”
Ensimmäiseksi poistaisin maailmasta poistamisen fantasian. Tai ihmisiltä halun poistaa mitään. Tai sitten en – kai sekin on hyvä huomata, se fantasia…
Urho Kekkosesta haluan sanoa, että ”Hello, nice bald head I hope you are happy!”
Yrityksistäni huolimatta en ole vielä oppinut erottamaan, milloin hyväksyä asiantila sellaisenaan ja milloin erotella ja nimetä epäkohdat ja yrittää muuttaa niitä. ●
Kommentit