Sebastian Ahon NHL-unelma murskaantumassa – tässä syypää: "Erittäin keskinkertaiset kyvyt"
Rod Brind'Amourin keskinkertaiset valmentajakyvyt uhkaavat kaataa Sebastian Ahon kauden. Aition jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen hehkuttaa NHL:n pelitavallisen evoluution kehittymistä.
Sebastian Ahon NHL-kausi uhkaa päättyä kesken. Pidän siihen syypäänä Carolina Hurricanesin päävalmentaja Rod Brind’Amourin erittäin keskinkertaisia kykyjä valmentaa pelin kokonaisvaltaista taktiikkaa.
Mikko Rantasen kausi voi jatkua vielä pitkällekin, se johtuu yhtäältä siitä, että Dallas Starsin päävalmentaja Peter DeBoer on hoksannut peluuttaa joukkueelleen kosolti trapia, toisaalta se on seurausta DeBoerin oivalluksesta sijoittaa Rantanen samaan vitjaan Mikael Granlundin ja Roope Hintzin kanssa.
Edellä mainittu kolmikko pelaa sen kaiken, mikä pelattavissa on ja minkä DeBoerin pelikirja antaa myöden: suomalaisittain. Ja olihan se juhlallista katsottavaa, vaikka Stars toisen konferenssifinaalin ottelusarjan pelin hävisikin, miten aivan ensimmäisen matsin aloitukseen Stars luistelutti jäälle viisikon Granlund-Hintz-Rantanen ynnä Esa Lindell-Miro Heiskanen. Kyseisen aloituksen Hintz muistaakseni voitti itseltään Connor McDavidilta.
Hieman enemmän kuin 50 prosentin todennäköisyydellä Kasperi Kapanen pääsee käsillä olevan NHL-kauden päätteeksi pelaamaan finaalisarjaa Edmonton Oilersin paidassa kiitos Oilersin taitavien pelaajien ja coach Kris Knoblauchin maagisen hyvän hyökkäyspelitavan.
Kapasen, McDavidin ja Knoblauchin sekä Leon Draisaitlin, Ryan Nugent-Hopkinsin, Evan Bouchardin ja Darnell Nursen Oilers saanee finaalisarjaan vastaan kapteeni Aleksander Barkovin ja coach Paul Mauricen Florida Panthersin.
Konferenssifinaalisarjat ovat tällä hetkellä tilanteissa: Stars-Oilers 1–1, seuraavat kaksi peliä pelataan Edmontonissa; Panthers-Hurricanes 2–0, seuraavat pari matsia pelataan Floridassa.
”Sebastian Ahon NHL-kausi uhkaa päättyä kesken.”
NHL on nostanut rajusti osakettaan silmissäni – vihdoin ja viimein. Noin vuodet 2016–2021 NHL:ssä pelattiin aivan kamalaa lätkää, sanalla sanoen kaikki paitsi coach Jon Cooperin Tampa Bay Lightning pelasivat suorastaan väärin, epäjääkiekkoa, jopa epäjoukkuepallopeliä.
Se epälätkä oli rantautua Suomeenkin avantgardenaan Mikko Mannerin Kärppien runkosarjalätkä 2017–2018 ja osin Antti Pennasen HPK:n kevät 2019. Jukka Jalosen Leijonien Bratislavan maailmanmestaruus 2019 suomalaisen jääkiekkoilun onneksi laittoi tulpan tuolle merten takaiselle myrkkyvaikutukselle.
Kausi 2021–2022 oli taitekohta. Silloin Jalosen Leijonat voitti sekä olympia- että MM-kultaa Meidän pelillä. Sen koommin koko kiekkoilevassa maailmassa ei ole oikeastaan missään pelattu puhdasta epälätkää. Sen tilalle ovat tulleet Meidän pelin rytmit – NHL:ää myöten.
Juuri nyt NHL, tai oikeammin, vihdoin NHL sarjana johtaa pelin evoluution melkeinpä kaikkia kulkuja. On suorastaan nautinto pitää silmällä NHL-lätkää noin niin kuin pelianalyysin näkökulmasta.
On jännittävää nähdä, pyyhkivätkö Meidän pelin universaalit joukkuepallopelirytmit jokaisen NHL-joukkueen kasvot ja käykö pelitavoille niin kuin NHL:ssä on tupannut liki aina käymään, että lopulta lähes kaikki pelaavat lähes samoin, kuin jotain katto-organisaation franchising-jääkiekkoa.
Juuri nyt, ehkä onneksi, mainituissa konferenssifinaalisarjoissa ei todellakaan pelata yhdenmukaista franchising-lätkää.
”Sen tilalle ovat tulleet Meidän pelin rytmit – NHL:ää myöten.”
Erehdyin siinä, kun ajattelin, etteivät Dallas Stars ja Carolina Hurricanes voi mitenkään yltää konferenssifinaaleihin, saati lopulliseen finaalisarjaan, koska niiden pelaamisessa on edelleen NHL-ajanjakson 2016–2021 epäpelaamisen jonkinasteisia jälkimaininkeja. Vaan mitä vielä! Nyt noilla joukkueilla, etenkin Starsilla, on tie vielä aivan auki jopa Stanley Cupin voittajaksi.
Jos asetan Hurricanesin, Starsin, Oilersin ja Panthersin epäjääkiekon ja luistelulätkän sekä toisessa ääressä Meidän pelin rytmijääkiekon janalle ja jatkumolle, on se juuri tuo tuossa edellä olevassa järjestyksessä: Hurricanes-Stars-Oilers-Panthers.
Jos Oilers kykenisi tai edes pyrkisi pelaamaan korkeampaa puolustuspelivalmiutta ja ylipäätään puolustaisi paremmin, se vaihtaisi janalla paikkaa Panthersin kanssa. Toisaalta ei Pantherskaan ole vielä joutunut lyömään kaikkeaan askiin puolustusvalmiutensa osalta.
”Nyt noilla joukkueilla, etenkin Starsilla, on tie vielä aivan auki jopa Stanley Cupin voittajaksi.”
Juuri nyt Panthersin helvetinkone eli tiivis viisikkopeli repii kappaleiksi Hurricanesin repaleista ja hajanaista viisikkoa. Tekee oikein pahaa Ahon ja muiden Hurricanesin pelaajien puolesta se, miten heitteillä he ovat coach Brind’Amourin viidakkolätkän kanssa. Näyttää, ettei edes pakkien minkään avauspelitilanteen osalta oli sovittu paritoimintaa. Ei kerta kaikkiaan ole mitään! Ainakaan se ei tule näkyviin Panthersin kynsissä. Panthers voi surutta koko ajan prässätä tilan ja ajan pois Hurricanesilta.
Jos hieman kärjistän, ei Pantherskaan noin mahdottomasti haluasi koko ajan prässätä, mutta kun Hurricanesin peli suorastaan pyytämällä pyytää floridalaisten ryöstämään kiekon lavoistaan puolustusalueella, niin miksipä ei.
Starsin ja Oilersin ensimmäinen peli oli tasainen. Oilers oli viedä senkin nimiinsä, mutta Dallas löysi vielä konstin lopulta voittaa matsin. Sarjan toisessa ottelussa Oilers ottamalla otti pelivälineestä vallan välineen. Oilers hyökkäsi uudestaan ja uudestaan runsain syötöin kaikkialla kaukalossa pelaajien leveällä pysyvää sijoittumislätkää viljellen.
Hyökkäyspelin kaikkien aikojen evoluution huipun raja oli likellä tai meni jopa rikki uuteen ennätykseen, kun Oilers rakensi hyökkäyksiään Starsia vastaan. Starsin trap natisi liitoksissaan, oma hyökkääminen läpi kaukalon oli heiveröistä, mutta sentään joitakin vastahyökkäyksiä ilmeni, kun Oilers vuorostaan innostui liikaa hyökkäämään. Ja hyökkäysalueella Stars oli edelleen vahva ja vaarallinen, niin taitavia sen pelaajat ovat.
Eikö sovi unohtaa, että Starsilla on se suomalaisten pelaajien huippuviisikko. Se voi vielä panna Oilersille hanttiin seuraavissa elintärkeissä peleissä. Tätä kirjoittaessani en tiedä, loukkaantuiko Roope Hintz kuinka pahoin saatuaan jonkinlaisen kirvesiskun nilkkansa seutuville. Toivottavasti hän kykenee pelaamaan jo seuraavassa ottelussa.
”Hyökkäyspelin kaikkien aikojen evoluution huipun raja oli likellä tai meni jopa rikki uuteen ennätykseen, kun Oilers rakensi hyökkäyksiään Starsia vastaan.”
Lopuksi haluan sanoa sen, etteivät NHL:n pudotuspelisarjat oikeastaan koskaan noudattele pelitapojen ja niiden suorittamisen osalta sellaista logiikkaa, jolla me suomalaiset toimimme.
Kuin salama kirkkaalta taivaalta Oilers saattaakin seuraavassa pelissä syötellä vähemmän; Hurricanes pelaakin hieman tiiviimmällä viisikolla; Panthers viljeleekin lähinnä pitkiä syöttöjä; Stars ei käännäkään peliään niin kategorisesti pystyyn. Peli-identiteetit eivät ole hakattu kiveen.
Minulle vielä tuntemattomasta syystä valmennustiimit ikään kuin aistivat jotain sarjan sisäisiä kulkuja ja edellisen pelien vaikutelmia tavalla, jossa on mukana melkeinpä mielettömyyttä ja ainakin vilkasta mielikuvitusta milloin mihinkin suuntaan.
Tuo tuollainen panee minut varomaan nyt julistamasta liian painokkaasti, että omasta vinkkelistäni katsoen luvassa olisi mitä todennäköisimmin sellainen kulku, siltä näyttää juuri nyt, että Oilers on nousemassa niskan päälle Starsia vastaan ja Panthers raatelee Hurricanesin voitoin 4–0.
