Mies, pidä näppisi kurissa – Se, että olen nuori nainen, ei anna lupaa koskemiseeni

”Mitäs tytöt?”

Minua ja ystävääni huomattavasti vanhempi mies on päättänyt istua pöytäämme. Hän laskee tuoppinsa alas ja seuraavaksi hänen kätensä onkin jo selälläni. Pyydän kohteliaasti olematta koskematta minuun, ja siirrän hänen kätensä pois.

“Oho, sinähän olet täpäkkä tapaus.” Mies sanoo virne naamallaan, ja samassa käsi hivuttautuu takaisin.

Näin kävi hiljan parikymppisten naisten baari-illassa. Eikä kyseessä ole yksittäinen tapaus.

Reilu viikko sitten saimme lukea uutisista, kuinka Suomen Lukiolaisten Liiton varapuheenjohtaja Vladislava Silkinan sosiaalisen median tilit täyttyivät vanhempien miesten yhteydenotoista sen jälkeen, kun Silkina esiintyi televisiossa.

Kuukautta aiemmin uutisoitiin, kuinka kansanedustaja Timo Vornanen oli ajautunut riitaan toisen miehen kanssa illanvietossa. Riita oli lähtöisin siitä, kuka saa istua kahden alle kaksikymppisen naisen vieressä.

Olen nyt 23-vuotias. Siitä lähtien, kun olen ensimmäisen kerran 18-vuotiaana astunut baariin, olen saanut osani vanhempien miesten häirinnästä. Muistan, kuinka joissain baareissa vanhemmat miehet lymysivät nurkissa, katselivat tanssilattialla olevia nuoria ja halusivat tarjota juomia tiskillä.

Nykyään lähestyminen on suorempaa. Tai sitten aika on kullannut muistot. Koskemista ei pelätä ja jatkoille houkutellaan kaikin keinoin.

Lähes joka kerta illanvietto keskeytyy hetkeksi epämiellyttävän kohtaamisen takia.

Ei jää epäselväksi, mitä huomattavasti vanhemmat miehet tavoittelevat lähestyessään parikymppisiä naisia ravintolassa tai viestillä “olisi kiva tutustua”.

Tyypillistä on, että mies kehuu nuoren naisen vaikuttavan “paljon ikäistään vanhemmalta”, vaikka todellisuudessa ainoa asia, mikä viehättää on se, että nainen vaikuttaa juuri niin nuorelta kuin onkin.

On joku sen myöntänytkin: “Kyllä minua enemmän kiinnostaa 23-vuotias kuin 32-vuotias.” Ikäväkseni jouduin toteamaan, että kaikki meistä vanhenevat. Joskus minäkin olen 32.

Harvemmin keski-ikää lähestyvällä, mahdollisesti perheellisellä miehellä ja juuri lukion päättäneellä naisella on yhteisiä mielenkiinnon kohteita.

Motiivi nuoren naisen lähestymiseen tuskin on lähtöisin aidosta kiinnostuksesta tähän ihmisenä. Varsinkin, jos kotona odottaa vaimo, jonka kanssa yhteistä tietä on kuljettu jo viisitoista vuotta.

Motiivina on aivan joku muu. Ja me kaikki tiedämme, mikä. Joskus minultakin on kysytty suoraan, haluanko harrastaa seksiä.

Joka kerralla hämmentää, miten jotkut miehet kehtaavat lähestyä itseään puolta nuorempaa naista, seksiä toivoen. Onko kukaan näistä miehistä ikinä ajatellut, että heidän oma tyttönsä todennäköisesti kokee vastaavaa myös? Miltä mahtaa tuntua, kun isin pikku prinsessa onkin yhtäkkiä naapurin sedän päiväuni?

Seksuaalinen ahdistelu on myös rikos. Eikä teko aina vaadi kosketusta, sillä uudistuneen rikoslain myötä myös sanallinen häirintä voidaan lukea rikokseksi. Valitettavasti se, että kyseessä on rikos, ei kuitenkaan vähennä epämiellyttäviä lähestymisiä.

On korkea aika siirtyä maailmaan, jossa vastuu miehen epäasiallisesta käytöksestä ei jää naisten harteille. Nyt tuntuu olevan meidän vastuullamme sanoa, että hei, älä koske.

Kun kerron, ettei lähentely tunnu mukavalta, mies suuttuu. Kerran yksi puhkesi jopa itkuun. Ilmeisesti sen kuuleminen, että tekee väärin, oli liian kova pala purtavaksi.

Torjutuksi tulemista ei hyväksytä. Eihän nyt nuori kaksikymppinen nainen voi sanoa ei “charmikkaalle herrasmiehelle”!

Minua on lähennelty kymmeniä kertoja. Ainoastaan kerran mies on ikäni kuullessaan pahoitellut ja toivottanut hyvät illan jatkot. Siitä tuli hemmetin hyvä mieli!

Siinä teille esimerkki, miten voi myös toimia. Aina ei tarvitse lääppiä ja tytötellä.

Eikä ratkaisu ei löydy pukeutumisen muuttamisesta. En aio piilotella naiseuttani ja hävetä naisellisia piirteitäni. Se, että joku ei osaa hillitä aistejaan, on hänen itsensä käsiteltävä ongelma. Ei minun.

Nuori nainen ei ole kävelevä seksiobjekti, vaan ihan oikea ihminen.