Terve vuan – Savon Metsa Man tienaa leipänsä videoilla, joilla hän tekee metsätöitä tai puhuu vaikkapa masennuksestaan

Helmikuun loppupuolella Vladimir Putin aloitti hyökkäyssodan Ukrainaan. Monet arvelivat Putinin tulleen hulluksi tai sairastuneen niin pahaan kuolemantautiin, ettei millään ollut hänelle enää väliä.

Pari päivää myöhemmin Youtubeen ilmestyi video, jossa väkevää savoa puhuva viisikymppinen maalaismies kävelee propsipinon kuvetta sulovilenmäinen pipo päässään ja kertoo oivaltaneensa, mikä Putinia vaivaa.

Hänen mukaansa Putinin aivoja nakertaa kuppa, johon antibiootit eivät enää auta. Tai auttaisivat, jos vainoharhainen diktaattori suostuisi niitä ottamaan.

– Korostan, tämä on vain epäily, mies alleviivaa varsin asiallisesti.

Vajaa kuukausi myöhemmin diagnoosilla on toista­tuhatta peukkua, yli 50 000 katselua ja sosiaalisessa mediassa sitä on jaettu niin paljon, ettei kulttivide­osta puhuminen tunnu liioitellulta.

Videolla puhuva mies on Tuusniemen Kosulassa asuva Timo Juvonen. Suuri yleisö tuntee hänet tubettaja Metsa Manina.

Putinista tehdyn diagnoosin jälkeen tuntijamäärä kasvoi entisestään.

Vappuviikon alusviikolla Juvonen istuu kotitupansa nojatuolissa pohtien, jotta mistähän lie siihenkin videoon idea syttynyt.

– Joskus tulloo juttu mieleen, kun kävelen pihamuan poikki. Joitakin videoita taas on hauvuteltava hirmu kauan. Putinin hommasta tuli paljon palautetta, mut paljo niitä palauteviestejä myös hävis itestään. Sillon oli Youtube sekasin.

Samaan aikaan sivustolle ladattiin paljon sotavideoita Ukrainasta.

– Oisko ollu joku Venäjän kyberhyökkäys. Nythän tuo on tilanne rauhottunna. Toivottavasti rauhottus mualimakkii, Juvonen huokaisee.

Sohvalla istuu Juvosen isä Otto, välillä näytille livahtee myös kaksi kattilakuntaan kuuluvaa kissaa.

Juvosen lisäksi myös tupa, Otto ja kissat ovat Metsa Manin seuraajille tuttuja. Vajaat kymmenen vuotta sitten ensimmäisen videonsa Youtubeen ladannut tuusniemeläinen on kuvannut lähes koko tuotantonsa kotikonnuillaan.

Useimmissa videoissa tehdään metsätöitä, korjataan koneita tai ropotellaan muita maaseutuarkeen kuuluvia hommia.

Toisaalta Juvonen on myös muun muassa luistellut, kokannut, valmistanut popcornia, käynyt läpi fanipostejaan, referoinut kuninkaalliset häät ja puhunut suoraan kameralle esimerkiksi masennuksestaan, koulukiusaamisesta sekä pienellä kylällä asumisen varjopuolista.

Aiheiden laaja skaala on laajentanut Metsa Manin katselijakuntaa. Seuraajiin mahtuu sekä miehiä että naisia, nuoria ja varttuneempia.

Yli-innokkaita emäntätarjokkaita leski-isän, poikamiestubettajan ja kahden kissan talouteen ei ole silti ollut tyrkyllä.

– Onhan ne postikorttia laitelleet, huomauttaa isä.

– Ee ne enempee uskallakaan, Juvonen arvelee.

Muuten Kosulassa on kyllä nähty pyhiinvaellusmatkalle lähteneitä faneja, ja posti on kantanut laatikkoon korttien lisäksi myös paketteja. Kirjeitäkin on tullut – enimmäkseen kiittäviä.

– Haukkumapostia oon suanu vähän, nekkii on olleet nimettömiä. Netissä tietysti huuvellaan suoria nimimerkin suojasta, mut niihin on oppinu vastoomaan lunkisti. Milläpä sitä vois jokasta miellyttee.

Toisaalta myös Juvonen sanoo Metsa Manina mielipiteensä suoraan.

– Tubettajanimi ei oo suoja, minun oikee nimihän ei oo salaisuus. Videoissa oon omalla nuamalla ja Metsa Manina oon pitkälle oma ihteni. Tosin pitempiaikaset tutut sannoo, että on meillä joku ero, Timolla ja Metsa Manilla.

Juvosen kanssa rupatellessa eron huomaa lyhytaikaisempikin tuttu. Juvonen on rauhallinen ja asiallinen, videoiden Metsa Man saattaa kuohahtaa hyvinkin äkäiseksi ja molskauttaa jutuillaan vesirajaa. Joskus molemmat ovat tapahtuneet samassa videossa. Toissatalvena Metsa Man tuskaili lumentulon kanssa siksi raivokkaasti, että osa katsojista huolestui. Ja kun lumi, Juvosen sanoin imekepaska, romahdutti videoista tutuksi tulleen pressuhallin, pelkäsi moni tubettajan murtuvan lopullisesti.

Pelko ei ollut turha. Noina aikoina Juvonen oli lähellä sortua samalla lailla kuin hallinsa.

– Paloin loppuun. Muisti pätki, olin kuin putkessa. Kävin Heinäveellä töissä sillon, nyt oon ollu toista vuotta saikulla. Onneks havahuin siihen tilanteeseen, työkaverit havahtu jo ennen minua. Masennus ja työuupumus on kavalia kavala tauteja. Hiipiivät, niitä ei ite ies huomoo.

Juvonen haki apua. Kynnys ei ollut korkea, viimevuotinen loppuunpalaminen ei ollut ensimmäinen. Kymmenkunta vuotta sitten mies ui siksi syvissä vesissä, että harkitsi työmatkoillaan hengenvieviä ratinkääntöjä.

– Sillon kynnys avun hakemiseen oli korkeempi. Pelko hullunleiman saamisesta on niin iso. Onneks pääsin terapiaan ja sain lääkkeet. En tiijä yhtään, missä oisin nyt muuten.

Avoin puhe asiasta on auttanut monia Metsa Manin seuraajia. Sen Juvonen on saanut tuta kiertäessään messukeikoilla ja lukiessaan saamiaan palautteita.

''Asioista voipi puhua suoraan. Pittääkii. Vaikka olihan se aluks erikoista, kun ventovieraat tuli juttelemaan omista ongelmistaan ja kiittelemään, jotta oon näitä ikävämpiä juttuja nostanna muun toheltamisen seassa esille. Nyt minäkii uskallan jo immeisille jutella ja sannoo, että kiitos kiitoksista.''

Aina ei niin ole ollut. Koko elämänsä Kosulassa asunut Juvonen, vanhempiensa ainoa lapsi, oli nuorempana ujo ja oudommassa porukassa sanattomaksi jäätyvä. Saattaa olla, että osin ujouden vuoksi poika ei peruskoulun päätettyään haikaillut maailmalle, vaan jäi kotitilalleen metsätöihin.

– Opiskellu oon vasta aikuisena. Sen, mitä nyt oon opiskellu. Kerran mietin vakavasti kottoo muuttamista. Olin Orionilla Kuopiossa töissä, ja tuntu työmatka pitkältä. Harkihin, jotta pitäskö hommata kaupungista asunto. Mut sittenpä siellä loppu työt, ei tarvinna siirtee kirjoja muualle.

Eikä Juvonen ole maalikyliin muutosta haikaillut myöhemminkään.

– Pienellä kylällä elämisessä on omat ongelmasa. Katteus kärjistyy ja uteliaisuus. Silimätikuks joutuu heleposti.

Metsa Manin seuraajat ovat nähneet videoita, joissa tubettaja painiskelee mainittujen ongelmien kanssa.

Videot tuovat leipää pöytään

Ainakin silmätikkuna olemisen hyväksymisessä Juvonen on päässyt voiton puolelle, koska nykyisin hän on ammattitubettaja. Videot tuovat pöytään leipää, leivän­päällistäkin.

Uusiakin aluevaltauksia on tulossa. Niistä ei sovi vielä hiiskua.

– Pieniä juttuja ne on, jos aletaan julkkistubettajiin vertailemaan. Mut kyllä se työstä käypi. Jos vaikka kolome videota päivässä tekköö, niin siinä on oma savottasa. Ja piälle ne savotat, joitten takia oon just Metsa Man.

Nimenomaan Metsa. Aalla, ei äällä.

– Ensimmäiset videot tein englanniks. Ostin Kell­fri-kaivinkon­neen ja etin videoita, joissa sitä ois esitelty. En löytäny. Arvelin, että tien ite. Oli ensimmäisilläkin kahtojia, mut trendaavien listalle nousin viitisen vuotta sitten.

Niinä aikoina Metsä Manin vakituisena kaverina heilui myös tubettajakollega Kone Man, Juvosen naapurissa asuva Ari Mehtonen.

– Arin kanssa on tunnettu 70-luvulta asti. Ari oli Simon, toisen naapurin, kanssa mukana, kun romahtanutta hallia purettiin ja uutta rakennettiin. Uutta tehessä sain apua myös seuraajilta. Se ihan säpsäytti. Että mitä ne tämmöstä kun minä haluavat jelepata.

Välillä tubettajanaapurusten sukset menivät ristiin. Välirikko kävi ilmi myös videoista. Sitten kosulalaiset sopivat eripuransa ja hautasivat sotakirveen – ihan konkreettisesti. Siitäkin syntyi kanaville sisältöä.

Myös rauhan palauttanut kädenpaiskaus sisälsi ihailtavaa avoimuutta, Suomessa riitaa vaalitaan monesti sukupolvesta toiseen ja usein äänekkäästi. Sovun syntyminen tuodaan julkisuuteen harvemmin.

– Minä oon videoilla kertonu hyvistä ja pahoista jutuista. En äkkiseltään keksi semmosta asiaa, josta en vois sopivan paikan tullen puhua. Tuskin semmosta onkaan, Juvonen arvelee.

Päivä on ylittänyt puolen. Kahvit on juotu, ja Juvonen lähtee aukaisemaan traktorilla laanipaikkaa halkokasalle. Matkaansa hän ottaa kameran, ja kamera kuvaa toimituksen. Laanin puhdistuttua Juvonen laskeutuu traktorinkopista ja kävelee kameran luo kertomaan, mitä tuli juuri tehneeksi.

Iltapäivän aikana video on jo Youtubessa, ja iltaan mennessä lumientyöntelyllä on runsaat kolmetuhatta katselua.

Kommenttikentässä joku epäilee, etteivät klapit ja klapikone mahdu auratulle alueelle. Metsa Man kuittaa epäilyn turhaksi.

– Miten päin? inttää epäilijä.

– Sitten näkköö, vastaa Metsa Man.

Näin Metsa Man reagoi tähän juttuun: